Joulukalenteri - 24.luukku

Oon koonnu tän vuoden joulukalenteriin tosi paljon kaikkee hiusinspiraatioo, muutaman reseptin ja muistaakseni siellä oli myös yks soittolista ja asuinspiraatioki. Ajattelin aaton kunniaks hieman vaihtaa kaavaa (johon oon aika hienosti jämähtäny) ja sain aivan mahtavan idean, että kokoon tänne jouluaiheisia leffoja ja biisejä jouluaiheisin kuvituksin. Must tuntuu, että vaikka onki aatto ja kaikkee, nii elän ihan jo uudessa vuodessa, mutta tää sai mut hetkeks takas jouluun ja sen tunnelmaan. : ))
Ihanaa joulua kaikille! ♥



Movies







The Holidayn oon nähny joskus kaverilla, mutta joulun aikaan en oo sitä kattonu, joten en ehkä ihan päässy tunnelmaan. Vois kattoo sen vaikka nyt lomalla, koska tykkäsin tost leffasta, sekä sen näyttelijöistä paljon. : ))
En oo nähny Painajainen ennen joulua tai Lumiukko -elokuvia, mutta toi Lumiukko mulla on nauhalla (ja tääki tulee sillee joka joulu enkä oo kattonu sitä vieläkää...) joten sitä varmaa sitte kattelen ku ehin viettää jonku iltapäivän sohvalla telkkaria kattomassa. : DD







Nyt ku katon näitä mun listauksia niin toi The Holiday näyttää siltä ku se olis eksyny jonnekin lastenleffojen hyllyyn. : DD Joulutarinan oon kans nauhottanu (nauhotan aina hirveesti leffoja mut en ikin kato niitä... : DD), joten se toivottavasti tulee katottua joskus. Napapiirin pikajuna on aivan täydellinen joululeffa, sen oon nähny moneen kertaan kun pikkusisko joskus katto sitä varmaa joka päivä muutama viikon ajan. : D Mä en tiiä mikä siin joulu + juna yhdistelmässä on, mutta musta se on vaan jotenki tosi taianomainen ja ehkä siks mä oonki vähän koukussa toho leffaan.
Mikki Hiiren taikajoulun otin vaan ihan randomisti tänne mukaan, vaikka en tiiä millanen toi leffa on, mutta Mikki Hiiri nyt vaan kuuluu jouluun.

Ehkä kaikkein tunnetuimpia joululeffoja on kuitenkin Yksin kotona, joita joskus pienempänä kattelin joulun aikaan, ja jotka ilmeisesti vieläkin pyörii, vaikka 90- luvulta onkin. (Sehän estää elokuvan näyttämisen TV:ssä... -.-) Mä en muista oonko nähny kaikkia tai mitään kokonaan, mutta sen muistan, että se blondi pikkupoika jää yksin kotiin ja tapahtuu kaikkea kamalaa jolle pitää nauraa. : D



Noita leffoja vois kans ite kattoo, nyt tuli ainaki sellane leffan kattomis fiilis kun näitä tänne keräs. : DD









If my Santa were rich....

















Songs

Urhea

Kiitos ton meiän nettiyhteyden, saan julkastua tän eilen kirjottaman postauksen tänää. 

Tänään käytiin melkein koko perheen voimin kattomassa Disneyn ja Pixarin uus elokuva Urhea, ja se oli kyl hyvä. Toisaalta käytiin kattomassa se dupattu versio, kun pikkusisko ei osaa lukee niit tekstei viel nii nopeesti tai ymmärrä englantii, ja musta tuntuu, et se alkuperänen olis ollu vähän parempi. Käytiin myös kattoo se vaan 2D:nä, vaik 3D olis luultavasti ollu parempi ihan jo niiden Skotlannin maisemien takia, mut aina ei voi saada kaikkee.

Mä en nyt ala sitä tarinaa täs selittää, ku siit on kuitenki ollu sen verran, että suunnilleen kaikki tietää siitä jotain ja jos ei tiiä nii menee ihmeessä sen kattomaan. : D
Mut eka fiilis, mikä mul jäi tost leffasta, oli se, et se on semmone perus Disney leffa ja aika monen juonenkäänteen saatto arvata, kun ties sen seuraavan sitä perusprinsessasatu kaavaa, missä joku "yllätyskäänne" ei ookkaan niin yllätys, kun pitäis olla.
Mut niin ku aina, kun leffa loppuu, tulee sellane olo, et se on pakko nähä joskus uudestaan, ja niin jäi nytki.



Tykkäsin siitä, miten noi tapahtumat sijottu Skotlantiin, keskelle havumetsiä ja kivikasoja, ei prinsessalinnojen ja taikaponien maahan. Musiikki oli kans tunnelmaan sopivaa säkkipillimusaa, ja niistä tyypeistä tuli vähän viikinkifiilis.
Se itse tarina oliki sitte taas jälleen kerran opettavainen, niin ku Disneyltä varmaan saattaa odottaa.
Urheassa Merida ei halua äidin käskystä joutua avioliittoon, ja tämän seurauksena pyytää noidalta loitsua, joka muuttaa äidin karhuksi. Kun äiti sitten meinaa jäädä karhuksi lopullisesti, Merida tajuaa tehneensä virheen ja katuu tekojaan ja ymmärtää, että aina ei itsekkyydellä voiteta.

Huumoria ei ehkä ollu niin paljon, tai sit mä en vaan ymmärtäny sitä, mut parissa kohtaa liikuttu kyyneliin asti, kun lähimmäisen rakkaus nous pintaan ja toisesta välittäminen olis pääosassa. Meridan pikkuveljet eli ihan omaa elämäänsä, mutta vaikka ne olikin kohtalaisen vähän tarinassa mukana, oli ne silti tärkeessä asemassa omina ihanina persooninaan tarinassa.

Mutta jos Merida oppi tarinassa omien tekojensa seurauksista jotain, oppi myös äiti sen, ettei tytärtään välttämättä kannattanut pakottaa avioliittoon, jos hän mielummin ampuu nuolia laukkaavan Angus hevosensa selässä.