Kun on lunta ja pakkasta

Aamuni alkoi aika upeasti sillä, että rahtasin kaverin avustamana kouluun laukun, sukset ja muovipussin, joka sisäls kahet legginsit, lökärit, monot, pipon ja villasukat ja tulin ruotsin tunnille sillai hiukset vähä mite sattuu tyylii "enhä oo myöhäs?". Onneks oli sijainen, niin tuskin tuli myöhästymistä.
Ruotsin jälkeen vedinki sit kaikki maholliset vaatteet niskaa ja lähettii purtsille sukset kainalossa hiihtelemää. Ja joo, olihan mulla vaan kahet hanskat päällekäin, mutta sormet oli taas niiin jäässä niiiin jäässä että huh huh. Oisin voinu itkee kivusta joo. Oikeesti, onks mun sormilla joku ongelma ku ne koko aika jäätyy. Hyvä ettei kesälläki saa pitää lapasia ku sormet on ihan jäässä. No ehkei iha...
Hiiheltiin siinä semmoset neljä kilsaa ja sen jälkeen olin niin kypsä hiihtämiseen, että lähin ilomielin (tuskan kyyneleet kivusta silmissä) koululle, ja pelastauduin sitte sinne lämmittelemää sormia.
Välkällä kaveri alko laittaa mun hiuksia, mutta koska hiukset vammas, niin tietysti se kampaus meni pilalle, ja tyyliin juostiin siitä sitte suoraan matikantunnille kun tuli vähän kiire niiden hiusten kanssa. Että oon tänää vähän juoksennellu noille tunneille, ku ihan turha tulla ajoissa ku mukavampi tulla sillai hengästyneenä hiukset mite sattuu ja ettii pyörryksissä sitä omaa paikaansa nii et on iha pihalla siitä mikä tunti nyt olikaa. Paljo mukavampaa ku sellanen rauhallinen sisääntulo. ^^



Koulun jälkeen heitin kamat kotii ja lähettii lenkittää yhtä koiraa kaverin kaa. Olin ihan jäässä taas vaihteeks, ja aloin jo miettii et hetkonen, tuolla ei voi olla kymmentä astetta pakkasta, ku on noin kylmä. (En uskalla kattoo mittarii ku jos se yllättääki mut totaalisesti nii alan talviunille niinku Muumit.) Vietin sitte varpaita ja sormia sulatellen aikaani kaverilla, ja se laitto mun hiuksia siinä ihan onnistuneesti. Puol kuuden aikaa ylitin itteni ja lähin kotio päin, ja voisin lyödä vetoo, et se pakkane oli kiristyny ja aika huimasti. En oikeesti voinu vaa jäädä käppäilemää rauhallisesti pimeelle ja kylmälle purtsille, vaan juoksin puol matkaa, ja tulin kotii sillai hengitellen tasasesti, etten sais rytmihäiriöö tosta kamalasta pakkasesta. Jotenki musta tuntuu, että tommosessa pakkasessa lenkkeilyä olis syytä välttää... No, tehty mikä tehty. Tulin kotii sillai vähän pyörryksissä kylmästä ja ruuan puutteesta, tein nopeesti läksyt ja söin, ja kattelin vähän telkkaria. Kohta pitäis varmaan mennä suihkuun ja sit päättää syvennynkö tällai tuhannetta kertaa Epäilykseen vai mitä teen. Huomenna sit herätys puol seiska.

Juuh... Aloin toteuttaa alusta mun 100 asiaa ennen kuolemaa -listaa, joka on ihan lyhennettynä vaan 100 asiaa. Se sisältää varmaa viis eri versioo uimisesta, kuten avannossa uinnin, vaatteet päällä uinnin ja Atlantin valtameressä uinnin. Ja tietysti maailmanympärysmatkan, kuumailmapallolla lentämisen, issikkavaelluksen, liitovarjohypyn, vesiskootterilla ja moottorikelkalla ajon, Disney Landissa ja Star Bucks Coffeessa käynnin, merkkilaukun omistamisen ja yöpymisen Hilton hotellissa, ja pari muuta kohtaa, esim. erinäisiä eläimellä ratsastamisia, kuten norsulla, aasilla ja kamelilla ratsastamisen. (Kun hevonen ei riitä...) Että tämmöstä. Ja joo, jos elämä loppuu ennen tota listaa nii eihä sillä oo välii. Saa nyt nähä mitä tohon listaa vielä keksin, ku alan fantasioimaa oikee kunnolla. Mut nyt suihkuu ja vähä huomisen asun tsiigailuu, et oisko tommone kolme villapaitaa semmonen kerrasto, jolla selviin yhen koulupäivän vai mite. ; ))

Miks biisit jää soimaan päähän?

Mulla soi melkein koko aika joku biisi päässä. Parasta on ku siihen herää yöllä ja alkaa kähisee sen biisin sanoja ja nukahtaa siihen uudelleen. : D Tai jotain sinnepäin... Asiaa ei ainakaa auta se, että musan tunnilla kuunneltiin tänään heti aamusta jotain -70-80 luvun musaa, ja Queenin Show must go on, soi aina välillä päässä. Tai sitte This must be love, jos se nyt on sen biisin nimi. Viime viikolla soitettiin musan tunneilla Beatlesia, ja Yellow submarine ja Let it be tarttuu aika kivasti päähän ku sitä kertsii on hokenu puol tuntii. Pahinta on se, kun joku ärsyttävä suomalainen radiohitti jää päähän joltain iskelmä kanavalta, niin ku Paula Koivuniemen Aikuinen nainen tai Tummat silmät ruskea tukka. -.- Mutta joo, näillä yritetää selviytyy..



Eilen pääsin heti aamusta kokkailemaan, ja tein ihan onnistuneen nakkikastikkeen ja perunamuusin. Ja joo, ymmärrän nyt sitä koulun perunamuusia enemmän, koska on ihan tajuttoman hankalaa saada sähkövatkaimella ne kaikki minikokoset perunakokkareet pois siitä muusista.
Iltapäivällä mentiin kattomaan sitä teatteriesitystä, joka oli sovellettu versio H.C.Andersenin Pienestä merenneidosta. Vaikken teatteri-ihmisiä ookaan, niin tykkäsin tosta esityksestä. Se katsomo ja lava oli aika pieniä, ja tuli helposti täyteen, mutta silti siellä oli vähän vilposaa, ja minä fiksusti olin päätynyt tähän ohut pitkähihainen ratkaisuun asua valitessa ja palelin siellä sitte kolmen sekunnin välein. Oli myös ihan tajuttoman ärsyttävää istua tädin vieressä, kun se koko aika kyyläs, että nauroinki, itkinkö vai mitä tein, ja olis tehny mieli läpsii sitä naamaa ja kiljuu, et jätä mut rauhaa. No en tehny nii.
Tai sitte ku se koko aika litisti mut sen kainaloo sillai et en saanu happee ja olin vähä et kiva kiva, tääl on ihmisiä, että jos et nyt halailis koko aika. Että ei potuttanut ei sitte yhtään. Autossa onneks pääsin iskälle valittaa asiasta.

Esityksen jälkeen suunnattiin mummolle kahville. Sain kolme muovipussillista vanhoja Aku Ankkoja, joltain vuosilta -71-82 ja illalla järjestelin ne ja törkkäsin vaatehuoneen perälle, että siellä ne sitte varmaa on kunnes koen rahapulan ja myyn ne. Yritin kotona illalla taas lukea Epäilystä, mutta sain vaa yhen luvun sitä eteenpäin, että etana vauhtia mennään.



Aamulla heräsin yllättävän pirteenä, mitä nyt jäin kolmeks minaks makoilee siihe sillai "jos ois viel viikoloppu..." -tyylil. Koulupäivä meni aika perus, ihmisillä oli aika pirtee mieli, vaikka oliki maanantai. Aika outoo tavallaan, että maanantaisin kaikki hyppii innoissan ja kälättää ja nauraa ja kaikkee, ja sitte perjantaina ku olis syytä juhlaa ja iloon nii ei, meiä porukat on toistensa kurkuissa kiinni suunnilleen ja dissaa toisiaa minkä kerkee. Aurinkoki paisto kivasti ja mentiin kavereiden kanssa - vapaaehtosesti - pihalle hyppelehtii hymyillen ja oltiin ihan että "jee aurinko paistaa". Oli hyvä päivä joo. Yks kaveri oli tullu just laskettelemasta Ruotsista ja tuonu iha jäätävän kokosen Milkyn suklaalevyn meiän porukan jokaiselle tyypille tulijaisiks ja taisin tänää syödä vähä liikaa suklaata... Tulee aina tosi masentava olo, ku se tuo kaikkialta tyyliin "olin eilen Tampereella, toin teille kaikille kahden kymmenen euron lahjat" ja semmosen tajuttoman kokosen paketin ja sitte ite ku on kaks viikkoo tyyliin Amerikassa nii "tossa nyt toi avaimenperä". Vähä sama joululahjojen ja muiden tollasten kaa... : DD

Illalla ridaamaan, kaikesta kylmyydestä huolimatta. Olin reipas ja kävelin ne kaks kilsaa tallille. Ihme oikeesti, että pysyin sillä tiellä, vaikka se oli vähä jäässä ja yritin samaa aikaa tekstaa kaverille. En kaatunu. Ratsastaessa onneks tulee lämmin, ja kotona vaa heti lämpimää suihkuun nii ei jäädy.
Huomenna pitäis mennä hiihtämään, ja venaan innolla sitä kun raahaan joka ikiselle tunnille ne mun sukset. ♥ Semmost se on. Lapset pakotetaan kantaa aina kaikki kamat.

What´s new?

Eiline aamu alko aika loistavasti, kun äiti alko heti aamusta huutaa, ja paiskoo ovia. Se otti kännynki, ja oon nyt ollu siitä asti ilman kännykkää. Jotenki tosi orpo olo, ku ei oo mitään mitä näprätä koko aika, eikä voi tekstaa tai soittaa kenellekkää. Mut jos nyt huomen kysyis, et saanko kännyn takas.Koulussa meni ihan perus, iltapäivällä leivoin mokkapaloja, koska a.) äiti tykkää niistä, b.) on todettu, että tie sydämeen käy vatsan kautta. En tiiä kävikö, koska toi yks ei ikinä myönnä mitää...
Illalla katoin pikkusiskon kanssa Sammakko ja Prinsessa ja Toy Story 3, ku teki taas mieli kattoo noita lastenleffoja. : )) Ihan hyviä oli.



Tänää taas kahen tunnin harkat. Kotona ei oikeen ollu tekemistä, nii käytin sit kynsien hoitoo parisen tuntia ja kuuntelin siinä samalla sit musaa. Yhen Huippiksenki ehin kattoo ennen ku mut tultiin häätää pois. Illalla käytiin saunassa ja katoin The Runawaysin, jonka juliste mulla on ollu iät ajat seinällä - tosin otin sen puol vuotta sitte pois, mut ehti se siin olee aika pitkää - ja oli hyvä leffa. Tuntu oudolta kattoo Kristen Stewardia karjumassa ja kiroilemassa ku on tottunu näkee sen hempeilemässä Twilightissä. : D Mut joo, tykkäsin. Ja Dakotasta myös. Ne biisit alko nyt vaa soimaa päässä...

Huomenna olis taas tarkotus mun laittaa ruokaa, saa nähä mitä tulee kun ekaa kertaa teen nakkikastiketta, ja sen kanssa perunamuusia. Ne perunat varmaa vielä menee, mut tosta kastikkeesta en oo nii varma. Sit iltapäivällä mennää kattoo iskän kummitytön näytelmää teatteriin, ja nähään siinä samalla mun täti. Jotenki tuntuu, että tarkotus oli nyt viikonloppuna syventyy tohon Twilightiin, mutta oon vaa hypelly ees taas päättämättä kunnolla mitä tekis, et se kirja on nyt edenny sillai kaks sivuu kerralla. Mut täytyy nyt kattoo jos tos vielä enne nukkumaan menoo lukis joku parikyt sivuu et saa sitä vähä eteenpäi. ; ))

Something strange is happened

Luulis, että torstai on toivoa täynnä. Ei se oo. Koko päivän oli taas tosi outo ja masentunu ilmapiiri, kaikki oli niiin väsyneitä että. Oonko ainoo, joka oikeesti nukkuu 9-10 tuntia yössä? Näemmä. Sain tänään taas kuulla ihmisestä, joka meni aamu viideltä nukkumaan...Nice.



Aamulla heräsin siis reippaasti puoli kahdeksalta, ja koska pikkusisko oli eilen ollu kipee, se piti välipäivää, ja mummo ja ukki oli tullu sitä vahtimaan. Ne katto TV:stä jotain tietokilpailua, ja vastaili kysymyksiin ääneen. Mummo oli kai löytäny meiän kaapeista vanhan leivänpaahtimen, jossa elää jo se pienen pieni palovaara, ja joka liian kovalla lämmöllö vetää leivät ihan mustiks, ja tein ittelleni paahtoleivän. Aamiaisen jälkeen perus meikit naamaa, tukka kuntoo ja menoks tonne helkutin moisee pakkaseen.
Koulupäivä meni ihan jees, vikat kolme tuntii oli kyl taas semmosta kellon vahtaamista, ku kaikki vaa venas, et pääsee lähtee sielt kässäntunnilta pois. Varttii vail neljä koulu loppu, ja suunnistettiin kaverin kanssa meille vaihtamaan kamat, ja siitä suoraan harkkoihin. Oli aika löysät harkat, lopussa kaikki veti vähän sinne päin, mutta käyhän se välillä niinki. Jos sitä taas lauantaina jaksais vähä tsempata.



Iskä oli tullu työmatkalta, kun oli raahautunu kotio. Sain ihan kivoi tulijaisii. ^^ Illalla vielä syventymistä hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen, tein ruotsin läksyt ja sen jälkeen olo oli vähän väsyny. Kai se kokeisiin lukeminen vaatii sitten niin paljon energiaa..
Ärsyttää, ku en oo ehtiny sillai kunnolla lukee nyt tota Epäilystä, ja oli ihan hyvä, että viime lauantaina luin siitä sata sivua, koska toiset sata sivua on vaatinu sen neljän päivän lukuprosessin, kun aikaa lukemiselle jää vaan iltasin. Mutta kyllä mä sen vielä luen.
Kone alko taas illalla temppuilemaan, ja oon huomannu, että näytön hakkaaminen auttaa sekä stressin purkamiseen, että koneen toimimiseen. Se on ihan tajuttoman ärsyttävää, kun se kone menee niin juntturaan, ettei mitään tapahdu kolmeen tuntiin ja joutuu vaan tuijottaa lagaavaa ruutua ja venaamaa, että millon se kone viittis toimia. Nyt suunnistan varmaan hampaan pesulle, ja sitte lukemaan vähän kirjaa ja nukkumaan. : ))

Khyllmää....

Kirjotin eilen semmosen pikku stoorin päivästäni ja ajatuksista sun muusta yhtä tärkeestä nii kas, eihän se voi julkasta/tallentaa sitä. ^^ Joten sinne meni seki.
Eilen opin kerrospukeutumisen jalon taidon. On ihan ok, että pukee -5 asteen pakkaseen viiden kerroksen asukokonaisuuden, jos sillon selvii ilman kuolettavaa kylmyyttä. En tiiä, oon tässä pari vuotta sitte alkanu olee semmonen vilukissa, että huh huh. Pari astetta miinusta, nii mut saa jo raahata ulos ku jo kalisen toppatakki päällä ja rukoilen, että mut päästetään takas sisään. Ja no, eihän se kylmyys siihen lopu, vaan siitä jää semmonen jälkikylmyys, et seuraavat viis tuntii vapisen vielä, ja sit ku meen nukkuu, nii ehkä sitten tulee vasta vähän lämpimämpi. Joten kiitos, talvi on nyt nähty, kevät very welcome. ♥ Tai voishan sitä lähtee vaik Kanarialle or something... Mua ei vaan taideta päästää sinne...



Koulussa oli tänää säbäpelit; opet, ysit, ja poliisit, joten puolet päivästä vietettiin siellä. Oli tosi ihanaa, kun ei tarttennu kestää matikan kaksoistunteja, vaan sai istuu kavereiden kaa liikkasalissa ja kälättää siellä kaikkee. : )) Iltapäivällä köksää, ja meiän piti pestä, lajitella ja silittää pyykkiä, sekä mankeloida lakanoita, mikä ei ollu kauheen hauskaa, mutta selvisin siitä kuitenki. Huominen on vähän arvotus vielä, kun pikkusisko oli eskarissa sairastunu, ja makaa huoneessaan nyt puol kuolleena ja välillä kähisee, et saaks se juotavaa.
Toivon, että sen oksennustauti ei tartu muhun, tai jos tarttuu, nii ens viikon maanantai on sellanen aika sopiva ajankohta sille. Joten saa nähä meenkö huomenna harkkoihin vai en.
Ja joo, toi lumentulo vois ihan oikeesti loppuu, ku ei sitä lunta tartte enää yhtään enempää, kiiitos. ^^

Again it´s Monday

Kyllä, maanantai. Päivä alko ihanasti kuumalla minttusuklaa kaakaolla, jota oli näin viikon tauon jälkeen taas pakko saada. ♥ Ekat tunnit musaa, meni ihan jees siinä lauleskellessa ja kavereiden kanssa kälättäessä.
Kaks vikaa tuntia äikkää meni tosi hitaasti, vahdin minuutin välein kelloa, että millon päivä loppuu. Kolmas viikko koulua alko vasta ja oon jo ihan loppu. Hmm.. ei hyvä. Äikän luokassa veti ikkunasta ihan tajuttomasti, ja olin koko loppu päivän sen ansiosta ihan jäässä.
Iltapäivän vietin kaverin, Pollyjen ja Gleen parissa, jonka jälkeen lähettiin taivaltamaan lumituiskuun tallille. En tajua miks ihmeessä elämän täytyy olla tällästä selviytymistä pakkasessa ja lumessa, kun ihan hyvin vois olla lämmintä. Tykkään ridaamisesta, mutta tähän vuoden aikaan se on kidutusta istua hevosen selässä ja toivoa, että sormet ja varpaat ei jäädy ja katkea. (Pirates of the Caribbean 3:n mukaan se on mahdollista.) Tuskaa on vielä tunnin jälkeen venata ulkona kyytiä kotiin, kun viima käy niskaan ja tuntuu, ettei enää ikinä tuu kesä. Oon ihan samaa mieltä buddhalaisen uskomuksen mukaan: elämä on kärsimystä ja sitä rataa.



Mutta kun selvisin kuuman suihkun kautta kylpytakki päällä koneen ääreen dataamaan, pääsin taas hetkeks unohtamaan, että meinasin muutama tunti sitten antaa periksi Kuolemalle ja siirtyä toiselle puolelle lämpimämmän ilman toivossa. No ei, mutta hei oikeesti, ei tota kukaan kestä. Ja huomenna pitäis mennä luokan kaa taas luistelee, ja sit illalla taas ridaa... Mut nyt en mieti sitä vaan meen lukemaan Epäilystä ja juomaan lämmintä kaakaota. Ja joo, löydettiin kaverin kanssa yks hyvä puoli talvesta; sillon voi juoda hyvää kaakaota. ♥

Tasanen elämä

Tänää aamulla alko potuttaa, kun ei ollu mitään lukemista, ja tiesin, että en todellakaan tuu selviytymään kahta päivää putkeen kuluneita lehtiä lueskelemalla. Siispä iskä heitti mut matkallaan pikkusiskon harkkoihin kirjastolle, ja lainasin Epäilyksen. Oon hitusen pettyny tohon valikoimaan (jälleen kerran), enkä siks viittiny ottaa muuta kun ton Twilightin. Sitä on tullu tässä päivän mittaa luettua melkein sata sivua silmät ristissä, ja välillä aivot on menny niin lukkoon, että jouduin palaa pari rivii taakse, että muistin, mitä olin viimeks lukenu. Siis lukutauko tais olla ihan paikallaan.
Kirjastosta reippailin kotiin, ja siitä melkein suoraan harkkoihin. Kaks tuntii meni hypellessä portaita, pelatessa, ja harjotellessa hyökkäyskuvioita, ja loppuvaiheessa olin aika väsyny, koska oli ihan tajuton nälkä. Oivalsin myös, että kahen tunnin harkkoihin, ei ehkä kuitenkaa kannata lähtee pelkän ruisleivän voimin, että jaksaa sen vikat 45 minaa vetää samaa tahtia kun alussa. Mutta selvisin.



Iskällä on/oli tänään synttärit, ihan perheen kesken tässä juhlittiin. Tai no, juhlittiin ja juhlittii, äiti oli ostanu kaupasta pullaa ja munkkeja, ja juotiin iltapäivällä synttärikahvit. Oon yleensä se ihminen, joka on tosi tietonen toisen synttäreistä, kehittelee mielessään jotain tosi rahakasta lahjaa, ja sit kun se synttäripäivä koittaa, niin ei oo minkäännäköstä pakettia. No, väsäsin illalla kortin ja toivottelin hyvät synttärit, ja that´s it. Ehkä isä selvii hengissä vielä. Ainaki se sai kauan toivotun Steve Jobbsin elämänkerran, josta se on jauhanu jo ennen joulua.
Lunta on kai ihan kivasti tullu taas tässä illan mittaan, eli huomenna kun herään, teen nopeesti makaroonilaatikon (äiti luottaa keittotaitoihini jopa sen verran, että antaa mun kyhätä makaroonilaatikkoa), laitan uuniin, ja sitte vaan pihalle kärräämään lunta. Toisin sanoen nostelemaan jäätävän kokosia lumikasoja selkä kipeenä. Elämä on.
Illalla käytiin vielä saunassa, suoritin osan läksypinon tehtävistä (ei kannata kysyä...) ja nyt datailua. Mutta siihen syvällisempään tämän päivän puoleen.



Kelasin tässä (ja oon kelaillu jo aika pitkään), että nyt kun on alkanu uusi vuosi ja tolleen, niin olisko fiksua alottaa uus harrastus. Tai siis, jotenki tuntuu, että kaipaan elämääni hitusen vaihtelua. Viikot menee aikalailla samalla tavalla, kaikki erinäiset vaihtelut on jo koettu, ja muutenki mikään ei sillain innosta. Siis onhan esim. kivaa olla kavereiden kanssa, ridaa, kattoo telkkaria, käydä shoppailemassa, kattoa hyvä leffa... mutta se kaikki on jo koettu. Siis että vois tapahtua jotain muuta kun pelkkää kivaa. Ois jees päästä jonnekki tapahtumaa, tai mennä vaik kylpylää tai keilaa tai jotai. Tai sitte alottaa tosiaan uus harrastus.
Mutta ei. Eletään nyt tätä harmaata arkea, venataa kesälomaa, ja tehään kuolemaa siihen asti. Sit eletää kaks kuukautta täysillä, ja hups kesä meni ja taas vaihtuu tylsäks harmaaks arjeks. Ja vuoden kohokohta oli...? Menin lintsille kaveriporukassa. Jooh... Kaikilla muilla tuntuu olevan elämää suurempia tapahtumia, ja mä vaan nyhjään täällä ja unelmoin siitä. Täytyy vaan toivoa, että edes joskus pääsen oikeesti tekemään jotain sellasta, mikä elää muistoissa vielä monen vuoden jälkeenki.

Tarkoitettu - Ally Condie

Tarkoitettu avas vähän silmiä sille, millanen maailma vois olla. Säntillinen, tarkasti määritelty ja mitoitettu. Noudattaa tiukkoja ohjeita, ja kaikesta arkisestakin päättää ylempi taho.
Tykkäsin tosi paljon (ja venaan jo sitä toista osaa) tästä kirjasta jo ihan ton Yhteiskunnan takia. En pystyny laskee kirjaa välillä ollenkaan käsistä, ja kun sen tein, niin jatkoin lukemista heti kun tilaisuus vain koitti. Oli mielenkiintosta lukea siitä, miten Cassia sai selville "salattuja" asioita Yhteiskunnasta ja tajus, että ei tarvitse kulkea sovinnolla. Muistan varmaan ton ikuisesti, jotenki se vaan juurtu päähän toi runonsäe.
Vaikka en scifiä luekaan, ja vaikka tää ei olis ollutkaan missään haasteessa ikinä, on tää kirja ollu jo pitkään lukulistalla. Ja ihan aiheesta.
Tarkoitettu herätti vähän sellasia kysymyksiä, että miten ne ihmiset pystyy elämään siellä niin hirveen säännösteltynä ja 24/7 valvonnassa. Siis että eihän niillä ollu oikeesti mitään elämää. Koska toi kirja ei saanu mitään loppuratkasua (koska on trilogian eka osa), en oo vielä muodostanu minkäänlaista kokonais valtasta kuvaa tosta tarinasta, mutta suosittelen ehdottomasti luettavaks. Kirjassa kiteyty toi kielletty rakkaus teema "väärään" poikaan ja kirjottamiseen, joka piti otteessaan, ja jota oli mielenkiintosta seurata. Cassia oli välillä vähän lapsellisen oloinen, mutta jos elää rajotetussa maailmassa, niin mitä muutakaan saattaa olettaa?

Perjantai

Tänää oli jotenki outo päivä koulussa. Vikan tunnin jälkeen olin ihan onnellinen, että pääsin lähtee pois sieltä, koska ilmapiiri oli jotenki tosi synkkä, kaikki vaa angstas toisillee ja pari tyyppii riiteli keskenää tunnilla jne. En tiiä. Ehkä nää on vaan niitä päiviä.
Lunta sato taas vaihteeks, eikä se ollu kauheen hauskaa, kun joutu illalla lähtee äitin kanssa tekee lumitöitä. Onneks äiti tekee aina kaiken tehokkaasti, nii jouduin lähinnä vaan hyppelee pois sen ja kolan tieltä koko aika. : D
Koulun jälkeen oli niin ihanaa istuu telkkarin ääressä sen nuudelikupposensa kanssa, ja kattoo kaks Gleetä ja Frendit, ja vaan olla ja aatella, että jes, viikonloppu. ♥
Sain tänää illalla luettua Tarkoitetun, ja siitäki jos saisin viikonlopun aikana jonku kirja-arvostelun väsättyy, nii olis ihan jees. Nyt pää lyö tyhjää, en keksi mistä kirjottaa, tai miten kirjottaa, joten täytän ton tekstittömän aukon vaikka kuvilla. ; ))

Uusikuu - Stephenie Meyer

Nyt siis vihdoin ja viimein se Uusikuun kirja-arvostelu. : ))



Kirja oli synkkä. Tiesin jo suurimman osan tapahtumista katsottuani joskus hamaassa menneisyydessä ton elokuvana, mutta luonnollisesti kirja anto jotenkin syvemmän vaikutelman. Bellan ajatuksiin pysty samaistumaan paremmin kirjan, kuin elokuvan kautta.
Oli kiva ekan osan jälkeen lukea hieman muistakin kuin Edwardin ja Bellan "ikuisesta rakkaudesta, ja siteestä, joka ei koskaan katkea" ja tätä rataa, ja vaikka en Jacobista kauheasti tykkääkkään, se oli ihan virkistävää vaihtelua kaikelle tommoselle vampyyrihäslälle.
Tarina oli ehkä hitusen uuvuttava, mutta toi teksti oli noille sivuille painettu niin helppolukusesti, että sen voimin jakso hyvin menee kymmenen sivuu pelkkää turhanpäivästä angstia. Hypin riemusta siinä vaiheessa, kun Alice ilmesty kuvioihin, mutta Bellan on pakko pelastaa Edward, koska kukaan muu ei voi tehdä sitä - kuvio tuntu hitusen väkinäiseltä. Muutenkaan jännitys ei kasvanu siinä vaiheessa, kun Bella juoksi Edwardin luo ja bla bla bla, joka halus paljastaa ittensä ihmisille jne, koska tottakai molemmat pelastu. Tietysti kaikki on lopuksi hyvin. Joten ennalta-arvattavuus oli tässä kirjassa aikalailla suuri, huolimatta siitä, että olin kattonu leffan.

Tottakai Twilight on vampyyrisarjoista se ainoa oikea ja tätä rataa, mutta vähän häiritsee se, kun ne vampyyrit kimaltaa auringossa, eikä sen takia voi liikkua päiväsaikaan ihmisten ilmoilla. Jos taas miettii niitä kreivi Draculoita, niin eihän ne mitään kimallellu, vaan palo auringossa tai jotain sen suuntasta. Mielestäni toi "kasvissyöjävampyyrit", idis on aika hyvä, mikä varmaan osin pelastaa ton kimallusjutskan.
Mutta joo, aiheeseen. En kirjan luettuani lennelly kolmannessa taivaissa, en tuntenu mitään valaisevaa tunnetta, joka mullisti elämän. Kun olin saanu kirjan päätökseen, ajattelin, että perus Twilightia. Ja olihan se. Mutta ei millään huonolla tavalla, koska ootan ihan innolla päästä lukemaan kolmatta osaa vielä tässä joskus. ; ))

Joten, lue tää kirja, jos haluut tietää koko Twilight stoorin, jos Twilight ei kiinnosta, älä lue. Tämmöstä.

Yliannostus

Sain tänää varmaan kofeiinin yliannostuksen. Aamulla mentiin keskustan kahvilaan ostaa kaakaoo ja kahvii, ja otin lattee jollai vaniljasiirapilla, ja se oli ihanaa. ♥ Ekalla tunnilla ruotsii, ja kaks seuraavaa luisteluu, josta ihme kyllä selvisin melkein hengissä, paitsi että varpaat ja sormet kuoli vaihteeks kylmyyteen. Oikeesti, laitan tyyliin kymmenen sukkaa päällekäin ja fiilis on sama ku olis ilman sukkia. Ei oo reiluu. Ja sormet... mitkä ihmeen rukkaset pitää hankkia, että sormet pysyy ees kaks sekunttii lämpiminä? No, luistelu itessään oli ihan jees, opin, että osaan sirklata, jos vaan haluun ja mähän halusin ja osasin. Outoo... en luota itteeni yhtään luistelijana. Jotta kofeiinin vaikutus ei olis jääny liian vähäseks, käytiin ostaa vielä toiset kahvit kaverin kanssa, ja tällä kertaa otin lattee karamellisiirapilla. Sen jälkeen olo oli kyllä vähän kuollu, koska ei semmosesta määrästä kahvia voi selvitä ilman sivuvaikutuksia. Selvisin kuitenkin kolmen jälkeen koulusta kotiin, ja sain ilokseni huomata, että mulla oli jotain random ihottumaa tullu päivän aikana. O_o Pliis hei, ei nyt... Epäilen vahvasti sitä siirappia tai mitälie, täytyy kattoo, onks viel huomen, koska jos on nii hankkiudun varmaan lääkäriint tms. : DD Sain tänään ostettuu myös uuden ripsarin, joku Maybelinen. En oo vielä testannu, enkä oo koskaan omistanu Maybelinen ripsaria, mutta ajattelin vielä tänää kokeilla millasta se on. ^^ H&M:n kevätkuvastokin tuli tänään, ja tuli hirvee valinnanvaikeus, että mitkä bikinit haluisin ens kesäks, mutta ehkä mä sit kaverin kanssa yhteisvoimin keksin jotain. ; ))

Saavutuksia

Sain eilen illalla päätökseen Uusikuun (meni vaa viikko..) ja tänä aamuna alotin lukee Tarkoitettua. Uusikuusta teen sitte pikapuoliin (toisin sanoen ens vuoden puolella) kirja-arvostelun. ^^ Pakko nyt sanoo tässä, että kun oon melkein sata sivuu tota Tarkoitettuu lukenu, nii ei sitä oikeesti voi laskee ikinä käsistään. Oon koko aika sillai "ei kamala, pakko lopettaa. Mut viel tää sivu". Ei siis siit ei niin ku tuu loppuu ikin. Aluks olin vähän epäileväinen ton kirjotusasun suhteen, ku se oli kirjotettu nykymuodossa (siis "kun menen keittiöön, näen äidin laittavan ruokaa", eikä "kun menin... bla bla bla), mutta kyllä siihenki tottu ku vaan luki. Ja hei, miks kirjojen pitäis olla toistensa klooneja? Yritän saada uhrattua tarpeeks aikaa tolle kirjalle vielä tänä iltana, ja samalla pitää muut ajatukset koossa, ettei se imase mua mennessään ja havahdun siihen, ku kello on sitte kolme yöllä. Toivottavasti ei. Tajusin tänää ridaukses (josta lisää alempana...), että aina ku oon lukemassa jotain kirjaa, tai et mulla on joku kirja kesken, niin en jotenki pysty irtautuu siitä. Välillä ajatukset lentelee toki muualle, mutta heti seuraavaks, ne palaa taas siihen tarinaan, ja alan miettii sitä ja sit oon taas ihan ulapalla muusta elämästä. Tai suunnilleen noi. Sitte taas ku ei oo luettavaa kirjaa, nii mietin, että minkä kirjan luen seuraavaks. Tämmöst tää elämä on. Mut hei, tähän päivää. ; ))



Aamulla kun oli saanu takin päälle ja laukun olalle, avasin ulko-oven sillai "okei, siel on kylmä, mut mä kestän". Tiesin, että siellä on ihan jumalattoman kylmä - eikä se kylmyys vastannu lähellekään ylärajaani. Kävelin hampaat kalisten ja hiukset ihan sotkussa tuulesta ja kävelystä (tai no ei oikeestaan tuullu, mutta kävellessä ku käy ilmavirta nii hiukset lentelee sillai jännästi) ja olin sillai "mä en kestä, mä en kestä, mä en kestä", koko aika, kunnes vihdoin pääsin koululle ja melkein heti sisään lämpimään. Ekaks oli kaks tuntii musaa, ja eikö se ope alkanu jo heti ekalla tunnilla aukoo päätään, kun se piti nimen huudon, enkä (herranjumala sentään!) nostanu kättäni, vaikka nimi sanottiinkin, vaan huusin, että "täällä ollaan". Järkytys. Vikalla tunnilla oli sitten äikän koe, helppo, vaikka en ookaan varma, menikö hyvin. Vastasin kaikkeen.
Koulun jälkeen lähettiin kavereiden kanssa hampaat kalisten keskustan kahvilaan ostamaan kaakaota, ja se oli taivaallista. Siis taivaallista jo siks, että se oli niin jumalattoman kuumaa, että olin ihan onnessani, kun se lämmitti edes jonki verran tuolla pakkasessa. Ja toiseks, se oli ihan tajuttoman hyvää, siinä oli jotain minttusiirappia mitälie + kermavaahtoo, ja se ei ollu mikään expresson kokonen pikku kupponen, vaan ihan reilu muki (näin suomalaiselle, Frendien lattekupeista ei nyt puhuta), ja se laitto se kassatäti sitä kaakaoo sillai neljä reiluu lusikallista sinne kuumaan maitoon, kun ite laitan aina silleen puol toista lusikkaa. Huomenna mennää aamusta luultavasti ostaa kahvii kavereiden kaa tuolta kahvilasta. ♥



Lähin sit köpöttelee kotiin varjellen sitä kullan arvosta kaakaotani ja kotona söin viimesen joulutortun jääkaapista kaakaon kaa, ja luin samalla kirjaa... Love it ♥
Neljän aikaan tajusin, että pitäis lähtee ridaa tonne pakkaseen, ja täytyy sanoo, että sitä on ihan jees muistella nyt täällä lämpimässä. Varauduin jo kävelee pari kilsaa tallille, mutta äiti tuliki samaan aikaan kotiin ja heitti mut sit tallille. Olin jo valmiiks jäässä, mutta onneks pääsin lämmittelee satulahuoneeseen.
Jotenkin elättelin jo toiveita, että ratsastaessa tulis lämmin, mutta ehei, varpaat oli ihan tunnottomat, vaikka oliki karvakengät, ja kolmet sukat, joista yhet oli villasukat, ja varmaa neljä paitaa päällekkäin + talvitakki.
Tulin kotiin sit sillain pikkasen jäässä, mut onneks pääsin kuumaan suihkuun lämmittelemään, ja olo on nyt mukavan lämmin. : )) Joten selvisin siitä. Pelottaa vaan vähän, että jos huomenna on samanlainen keli, että miten toi liikkatunti ulkona sujuu, mutta kai se siitä sitte. Saa nähä.

Toteutumattomat unelmat

Siivosin tossa pari päivää sitte laatikoita, joita luonnollisesti vallitsi semmonen paperintäyteinen kaaos kaikkia vuoden yks ja kaks kirjottamiani stooreja ja piirtämiäni piirrustuksia. Karsin kolmas osan "suoraan roskiin" -tyylillä, koska en halunnu alkaa säästelee mun köykäsiä taideteoksia vuosilta 2005-2009. Miltei päällimmäisenä oli alle puoliks täytetty 100 asiaa ennen kuolemaa -lista, jonka pitäis kai toimii motivaationa tälle elämälle. Periaatteeni on, että kun kerta tähän maailmaan on synnytty, nii ei sitä nyt sitte tuhlatakaan. Harmi vaan, että periaatteeni ei oo toteutunu (ainakaan täysin), koska en usko, että alaikästä päästetään hyppelemään lentokoneista ja muuttamaan Amerikkaan yksinään. Joten käytännössä tässä joudun vaan venailee sitä ikää, kun pystyn tekee edes jotakin. Oon yrittäny keksiä tolle listalle kaikkee mahollista, mutta huimat 10 kohtaa on tullu täytettyy, joten listan täyttö on todellaki vielä ihan kesken. Toisaalta ku alan miettimään noita juttuja tonne listalle, niin benzihyppy ei oo se ehdoton must have siellä listankärjessä, koska koko ajatus pelottaa jo ihan tajuttomasti. Toisaalta, eihän sitä tiedä sitte parikymppisenä, jos tulee semmonen "ja mähän hyppään" fiilis, joten ehkä sen vois lisää listalle.
Ihan ehdottomia unelmia, jotka haluisin toteuttaa vielä elämäni aikana olis varmaan just joku reissu muualle kun Eurooppaan, kuumailmapallolla lentäminen ja sit jotain vastaavia. En oo nyt kokenu mitää valaistumista tän aiheen osalta, mutta alan metsästää inspistä jostain - netistä, lehistä, kirjoita, elämästä, mistä vaan - ja yritän saada ton listan loppuun ja säilyttää sitä sit jossai arkistoissa motivaationa. ; ))



Mutta tämmöstä tänää. Käytiin tosiaa mummolla juhlimassa synttäreitä, ja söin kakkua ja kaikkia muitaki ihania herkkuja ja lähinnä vaan istuin kuuntelemassa kun muut puhu. Kun tultiin kotiin, olin aika reipas ja tein varmaan neljän tai viiden aineen läksyt (johon meniki vaivanen tunti...) ja luin vielä äikänki kokeeseen, joten nyt ei oo läksypinot enää painamassa pöydän kulmalla. Tosin katoin vähän tota tulevaa koekalenteria, eikä se näyttäny kauheen kivalta, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Ens viikoks, oli kai kuulemma luvattu jotain -10-15 astetta, että saa nähä kui selviin, kun pitäis mennä maanantaina ja viel tiistainaki ridaa... Mut sitä ehtii murehtii sit myöhemmi.

Liikuntaa

Eilen oli jotenkin tosi raastava päivä, niin kun perjantai nyt yleensä on. Kun tietää, että kohta alkaa viikonloppu ja kahden päivän vapaa, mutta silti muutama tunti erottaa sinut ja vapauden toisistaa... se on ärsyttävää. Kotona söin ihania nuudeleita ja katoin töllöä ja olin onnellinen, että oli selvinnyt koulusta kotiin siinä pakkasessa ja sen koko matkan kestävän jäämaan halki. Pelottaa vähän kävellä tuolla, kun alla on jäätä ja päällä lunta, eikä tiiä millon kaatuu. Eilen illalla lainasin isän konetta ja katoin leffan nimeltä Answer this! joka on kai aika uus leffa. Se oli aika tylsä, mutta mitä voi olettaa, kun ei keksi mitä kattois ja sit ottaa vaan iha randomilla jonku? Tarkotus oli kattoo Salt, mutta yllätys se alko lagaa ja meni poikki sit siinä puolessa välissä, että hyvinpä tiiän nyt mitä tapahtu.



Tänää raahasin itteni harkkoihi, ja se oli ihan hyvä, koska kun on ollu kolme viikkoa enimmäkseen liikkumatta (taisin pari kertaa käydä luistelemassa), on ihan jees purkaa energiaa juoksemalla pallon kanssa ympäri kenttää. Ilma oli ihanan kirpakka, kun oli pakkasta ja lisäks vielä tuuli, mutta matka ei ollu kauheen pitkä. Oon yrittäny saada nyt Twilightiä luettua, ja oonki jo loppu päässä siinä. Tavallaan tyhmää, ku oon nähny ykkösen ja kakkosen leffana, nii tietää jo ennalta noi jutut, mutta ei kai se mitää. Huomenna olis tarkotus mennä mummon 70 v. kakkukahveille, ne on kai ihan perhepiirin (piirinpä hyvinki... -.-) juhlat, vaikka mummo täyttääki 70. Taiteilin mummolle eilen lahjaks suklaamuffinseja ja tänää kortin, ku en muutakaan keksiny. Mut joo, nyt lyö aikalailla tyhjää päässä, mietin täs vaa et millo se Bella menee Alicen kaa pelastaa Edwardin, että tommosiin tosielämän tapahtumiin ei musta taida olla nyt kirjottamaa. ; ))

Aikainen kevät ja kuuma kesä

Vähän olin iloinen, kun Iltalehti lupaili kauppaan mennessä aikasta kevättä ja helteistä kesää. Siis täytyyhän tosta loskavesiliejusta nyt jotain päätellä, mutta jos asiat todella on näinkin hyvin, että saadaan jo siinä helmi-maaliskuussa (aikanen kevät on helmi-maaliskuu) lumet pois niin antakaa mun nauraa. : DD Lumen rakastajat, en ymmärrä teitä; mikä kiehtoo kolmen metrin hangessa ja -30 asteen purevassa pakkasessa lisänään jäätävä viima? Ei niin mikään. Mutta sen sijaan +30 astetta, koko kesä pelkissä bikineissä ja shortseissa... love it. ♥ Toi vesisadekin saa minut jo iloitsemaan sen verran, että selviin läpi nää harmaan päivät. ^^ Mikä parasta, ei tarttis mennä hiihtää koulun kaa. ♥



Aamulla kidutin itteeni istumalla kuviksen tunnilla ja piirtämällä typerää asetelmaa lapasista, kynästä ja terottimesta. Enkun tunti oli varmaa ainoo tunti, ku en laskenu sekunteja tunnin loppumiseen, eikä matikan tuntikaa hirveesti parantanu mielialaa. Kässän tuntien välisellä välkällä käytiin kaupassa ostamassa suklaata kaverin kanssa, ja sen voimin sain huimasti ommeltua huppariini vetoketjun. En tiiä, oon kadottanu tänä vuonna kokonaan motivaationi koulun käyntiin, tänäänki vaati hirveitä ponnistuksia tehä enkun ja ruotsin läksyt. Mutta pystyin siihen silti. Ehkä se on se, kun on tommonen sää ja masentaa ja on niin talvi ja joutuu venaa kesää viel nii pitkää... Aamulla olin vieläki väsyny, vaikka nukuinki kaheksan ja puoli tuntia; ehkei se vaan riitä. Suunnittelin, että jos sitte viikonloppuna nukkuis, mutta mitä voi olettaa nukkumaanmenoajaks viikonloppuna, kun ei tartte huolehtii herätyksestä? Huomenna vielä kasin aamu, eli varttia vailla seittemän tai puol seiska ylös, joten en välttämättä oo ihan pirteimmilläni. Anyway (yritän rajottaa näitä anywaytäni) meen nyt lukemaan Uusikuuta. ^^

Väsyttäää....

Väsyttää ihan tajuttomasti. Hyvä ku jaksan ees seistä ku tuntuu, että energia on nii lopussa ja tuolilta nouseminenki vaatii voimaa. No jaa, nää on niit päivii ku syön huonosti ja energiataso laskee alle nollan, mut anyway, meen kuitenki nukkuu parin tunnin pääst. Tuntuu, et kaikki lagaa nyt iha hirveesti; kone lagaa, känny lagaa, ja se on ärsyttävää. Taidan tänään tyytyy tohon kuvapostaukseen. ; )) Kuvat on we heart it sivustolta.











Jos huomenna sitte jaksaisin vähä paremmi.

"Mä lupaan, että..."

Kuinkakohan moni on jo rikkonu uuden vuoden lupauksensa? Ite en tehny mitään lupausta, koska en keksiny mitään sopívaa (seli seli), mutta tätini ainakin kertoi, kun olin sen luona, että se lupas olla syömättä suklaata. No suprise, heti samana iltana ku oltiin päivällä käyty Caffissa ostamassa suklaata, niin tulihan se lupaus rikottua. En tiedä. Ehkä ihmiset ajattelevat, että uusi vuosi tuo motivaation tullessaan, ja kun sitten ei taivaallista voimaa ilmenekään, eikä Jumala laskeudu pilviverhon keskeltä mukanaan taikapölyä, joka antaa motivaatiota, annetaan periksi ja sanotaa, että "no kyllähän ne muutkin". En yleistä, mietin vaan. Oiskin semmosta motivaatio taikapölyä, niin saatais aika moni ihminen toimimaan omien toiveidensa mukaisesti. Yleisesti uuden vuoden lupauksia voi olla esim. just laihdutukseen ja tommoseen liittyvät jutut, mut heti tammikuussa alkaa tietty herkkunälkä ja se lupaus on sit that´s it.



Käytännössä en tehny uuden vuoden lupausta, mutta tein päätöksen. Makasin kaks viikkoo liikkumatta, ja se, jos mikä masentaa ihmistä. Nyt kun arki alko, on tietty ridaus alkanu, koulussa ja kouluun pitää kävellä jonki verra ja kai liikunnaks lasketaan liikkatunnitki. Jotenki semmone jalkoja puuduttava kävely on vaan niin parasta, kun sen jälkeen saa istuu ja rentoutuu ja tollai. Meillä varmaan alkaa kohta korisharkatki, ja päätin, että panostan tänä vuonna hitusen enemmän korikseen, kun viime vuonna. Lusmuilin puolet harkoista, kun en muka "jaksanut" mennä pitkän koulupäivän jälkeen harkkoihin. : D Mietin kans tossa, että keväämmällä vois alkaa harrastaa tota lenkkeilyy, mut oon ollu viime aikoina tosi huono lenkkeilemään. Tai siis, jotenki aina joku asia häiritsee sitä juoksemista. Yleensä lähen iskän kanssa lenkille, ja se puhuu niin helkutisti, että kun yritän keskittyä hengittämiseen ylämäessä, että en hengästy kuoliaaksi, on tuskaa puhista siinä, että "turpa kiinni, mä juoksen nyt!!" ja sen jälkeen on ihan turha kuvitella enää pitävänsä sykettä tasasena, kun saa joka ikinen sekunti muistuttaa, että shut up. No, oon yrittäny yksinki lenkkeilyy, ja tietysti sillon ottaa kuulokkeet mukaan. Ja yllätys, omistan kuulokkeet, joita joutuu laittaa joka kolmas sekunti kun ne ei pysy korvissa, ja kaikki energia menee siihen. Suunnitelmani onkin, kun se siunattu aika koittaa ja toi kamala lumi sulaa ja tulee lämpimämpää, että suuntaan lenkkipolulle, ilman mitään häiriötekijöitä, ilman suuntaa ja vaan juoksen. Ehkä se sillon tuntuu vähän vapauttavammalta.

Maanantai

Enää vaivaset 104 päivää koulua tänä vuonna ja sitten on kesäloma. ^^ Lasken jo päiviä tonne kesälomaan, koska se tuntuu jotenki helpottavan tota koulutaakkaa harteilla. Koulussa äikän ope suunnitteli jo ens viikolle jotain verbikoetta (jess! -.-), mutta toivotaan, että se jää ainooks kokeeks ens viikolla. Koulupäivä suju ihan mukavasti, tosin ulkona oli niin jäätävän kylmä, että ei rajaa. Toi -10 astetta tuntuu tosi tappavalta, kun talvi on ollut melkein koko aika just jotain plussaa ja vesisadetta ja sit yhtäkkii heittää kymmene astetta pakkasen puolelle, nii ei herrajumala. Ja suomalaisten kun pitäis olla tottunu tohon talven normi -20 asteen pakkaseen, tai tietysti jossain vaiheessa ihan normi -35 astetta, ku ei se missää tunnu, hiihtämää vaa, mukavan kirpakka keli. Joo, me ollaan suomalaisii, mut en todellakaa syntyny elämää napajäätiköille, joten vähän lämpimimpiä ilmoja kiitos. Selvisin just ja just tosta yhestä päivästä, mut sit ku miettii, et tommosii samanlaisia about kolme kuukautta tai kaks ja puol kuukautta lisää, nii can I die now? Ja joo, ei kelpaa "se on pukeutumiskysymys" selitykset, koska en sellasia kuuntele, kiitos vaan. ^^

Säästä sitten muihin aiheisiin. (Sanooks ne töllös ain noi, vai mist toi tuli?) Kävin kirjastossa vähän edistämässä kirjahaaste projektiani (ja luikahdin heti tiskiltä pois palautettuani Järki ja tunteet ja leikin, että se oli ihan ajoissa) ja bongasin Twilightin Uusi kuun ja ihan randomisti kirjoja kattellessani myös Tarkoitetun. Pääsin Uudessa kuussa huimasti sivulle kakskyt jotain, mut en oo nyt kauheesti paneutunu siihen, joten heti kun saan omistettua aikaa lukemiselle, niin luen pari sataa sivua kerralla. Kirjaston kirjat on siitä hyödyllisiä, että ne on ihan pakko lukea siinä kuukauden aikana, koska eihän ne tietenkään voi myöhästyä tai mitään. Tai no, mitä nyt pari viikkoa, mutta ei sillain, niin kun käy oman kirjan kanssa, että se viskataan runneltuna viideks vuodeks jonnekki roskiksee ja hups sieltä se löytyyki kirjamerkki sivulla viis olevinaa alotettuna lukemine. Näin se menee. Täytyy olla joku painostus jossain, että saa asiat hoidetuks ajallaan ja saa pidettyy ittensä kurissa. Se vaatiiki aina aikalailla ponnistuksia.

Tänään (kuten joka ikinen maanantai) oli ridaus, ja ridaus on siitä mukava harrastus, että oli kesä tai talvi nii sen ponin selässä et ulkonakaan palele. Varsinki jos se on semmonen poni, jota saa koko aika patistaa eteenpäin ja muutenki tehä kaikkensa, että se menee suoraan, kääntyy, pysyy laukassa, tekee väistöt jne. Ainoo kohta, mikä jäätyy yleensä, on varpaat, ellei sitte laita kymmeniä sukkia päällekkäin. Mutta muuten pysyy aika kivasti lämpimänä, vaikka vähän pakkasta oliskin. Joku seuraavan ryhmän ridaaja oli kai viime viikolla tippunu, ja se oli tuonu sinne semmosia suklaapaloja ja saatiin maistaa yhet. Vaik se tyyppi tuskin tätä lukekaa ja itteensä tunnistaa näistä sepustuksistani, niin hyviä oli. ♥ Anyway (oon alkanu toistelee tota liikaa... koko aika tollai anyway tai anyhow) ridausope puhu jo ens kesän leireistä ja ponivuokrauksista ja aattelin niitä mennä seuraavaks nettisivuille kattomaan. Oon aina ollu semmonen ihminen, joka ei tykkää leireistä. En oo koskaan tajunnu ihmisten intohimoa viikon yöpymistä random ladossa suunnilleen random ihmisten kanssa random paikassa ja sitte se on olevinaa nii kivaa mennä keskellä yötä järvee uimaa ja tehä kaikkee jännää. Oon ollu ridausleirillä (pienenä, vuosia sitte), mutta ne oli päiväleirejä, eli joka aamu pyöräilin sinne lähitallille parin kilsan matkan, ja yövyin siis kotona. Rakastin (ja muistoissani rakastan edelleen) niitä hetkiä, kun ajoin sillä aatamin aikasella pyörälläni aamu kaheksan aikaan tallille, oli lämmintä ja taivas oli niiiin sininen, että itkettää. Oikeesti, se on vaan niin ihanaa, että sydän pakahtuu. Oon myös kerran ollu futisleirillä, vaikka en mikään futisihminen oo, enkä sen jälkeen oo sitä koskaan harrastanukaan, eikä sekään ollu yöleiri. Siellä oli ihan kivaa, pari tuttuu, ja tutustuin kai siel yhteen tyttöön, mut seki ystävyys jäi siihen. Vieläki on sieltä leiriltä se peliasu, pallo (joka on aika loistokunnossa) ja joku diplomi ja kai ryhmäkuvaki. Se oli ihan jees.

Joten, nyt kun eksyin jo aiheesta, niin aattelin, että en mee leirille, vaan niin kun viime vuonna, vuokraan kamun kaa ponit viikoks ja saadaa viis päivää ridaa kaks tuntii putkee joka päivä iha vapaasti siel kentällä. Se on ihan sairaan kivaa, ku saa vaa laukkailla vapaasti ja tolleen ja samalla voi kälättää kaverille kaikkee jännää. Täytyy vaan kysyy ensi siltä kaverilta... Mut joo, täytyy nyt kattoo, kun kesällä piti pikkusiskookin vahtii, kun ei se pysty muka olemaan päivää yksin kotona, kun se menee kouluun vasta syksyllä. Ehkei se selviiskään... Tosin voisin laittaa sille aina kuuden tunnin leffamaratonin pyörimään ja popparit ja mässyt naama eteen ja sanoo moro ja lähtee sitte. Mut se on vasta sitte. Haluisin kyl sitä ennen käydä täs joskus talvella issikkavaellusella, en oo ikinä ollu ja haluisin kokeilla. ♥

Boring...

Joululoma meni aika nopeesti. Tavallaan oon siitä ihan ilonen ja tavallaan tuntuu taas tylsältä mennä kouluun. Lomalla ehin nähdä tosi vähän kavereita, koska olin koko aika mummolla ja tädillä ja ties missä sukulaisten luona, ja välillä tuli semmosia tosi masentavia jaksoja, kun ei oikeesti voinu puhuu kenellekään tai nauraa kenenkää kaa ja tolleen. En kyl jaksais mennä kouluunkaa aikaani tappamaan, mutta saanpahan taas viettää aikaa kavereiden kanssa. : ))



Oon nyt jotakuinkin virallisesti luopunu vanhasta blogista ja yritän opetella tulla kirjottaa aina tänne. Tossa perjantaina huomasin, että kameri meni rikki sillain, että sillä voi ottaa kuvia, mutta se näyttö on ihan pimeenä, joten se tuo vähän haastetta tähän kuvaamiseen. Ei sillä, että käyttäisin sitä kameraa kauheesti, mutta oli se ihan kiva, kun pysty kuvailee kaikkee tärkeetä ja tolleen.
Jooo... jotenki vähän masentunu olo. Ei sillain tapahdu mitään, ja inhoon sitä, kun pitää olla tekemättä mitään, tai tehä kaikkee tylsää. Enemmän minulle sopii kai sellanen elämäntyyli, että mennään vaan täysillä, eikä nukuta koskaan ja koko aika on tekemistä. Liika tommonen rauhallinen elämä on vaan yksinkertasesti liikaa.

Anyway, oltiin tänään mummolassa, jossa syötiin ihania lettuja ♥ ja sain mukaani semmosen 1500 palan palapelin, jossa on joku laivan kuva. Viime vuonna kokosin semmosen 500 palan palapelin, joten ajattelin, että toi 1500 palaaki menee siinä missä 500. Oon saanu reunoja tehtyy, mutta sekin masentaa. Tai siis, eihän palapelin kokoominen oo mitenkään hirveen mielenkiintosta. Puol tuntii meni siihen, kun lajittelin reunapalat niistä keskipaloista ja seuraavat kolme tuntia siihen, kun yritin kyhätä sitä reunaa. Nyt masentaa se, että en oo varma onko siinä kaikki palat, ja se, että edes ylipäänsä alotin sen. Jätin palapelin lattialle siltä varalta, että teen sitä joskus.

Joten, täällä ei tapahdu juurikaan mitään. Huomenna kouluun, pitää käydä kirjastossa, ja ridaamaan, eli tekemistä on hiukkasen enemmän kun tänään. Onneks.

+ ulkona on ihan jumalattoman kylmä...

Kirjahaaste 2012

Olin aatellu tälle vuodelle semmosta kirjahaastetta, jossa on tavotteena lukea tietyt kirjat + pari jtn randomii vuoden aikana, ja kirjottaa jokaisesta kirjasta sitten aina kirja-arvostelu. En todellakaan tiedä, onko noita kirjoja liikaa vai liian vähän, ja joissakin sarjoissa oon vähän pihalla, että montako niitä nyt on ja tolleen, mutta se lista olis nyt tässä. ; ))

1. Uusi kuu - Stephenie Meyer
2. Epäilys - ~
3. Aamunkoi - ~
4. Vampyyripäiväkirjat 4 - L.J.Smith
5. Vampyyripäiväkirjat 5 - ~
6. Tarkoitettu - Ally Condie
7. Nälkäpeli - Suzanne Collins
8. Sydämeni lunnaat - Meg Cabot
9. Kauhun ja kauneuden valtakunta - Libba Bray
10. 13 lahjaa - Michelle Harrison
11. Veritaika - Tessa Gratton
12. Enkelioppi - Danielle Trussoni
13. Ovi hiljaisuuteen - ?
14. Luukaupunki - Cassandra Clare
15. Ingo; Syvyyksien salaisuus - Helen Dunmore

+ kaks random kirjaa.

Tossa on nyt melkein kaikki jotain fantasiaa (tai kaikki), mutta toivottavasti se ei haittaa. Noita sitten alan lueskelemaan, saa nähdä kauan menee. ; ))