Tasanen elämä

Tänää aamulla alko potuttaa, kun ei ollu mitään lukemista, ja tiesin, että en todellakaan tuu selviytymään kahta päivää putkeen kuluneita lehtiä lueskelemalla. Siispä iskä heitti mut matkallaan pikkusiskon harkkoihin kirjastolle, ja lainasin Epäilyksen. Oon hitusen pettyny tohon valikoimaan (jälleen kerran), enkä siks viittiny ottaa muuta kun ton Twilightin. Sitä on tullu tässä päivän mittaa luettua melkein sata sivua silmät ristissä, ja välillä aivot on menny niin lukkoon, että jouduin palaa pari rivii taakse, että muistin, mitä olin viimeks lukenu. Siis lukutauko tais olla ihan paikallaan.
Kirjastosta reippailin kotiin, ja siitä melkein suoraan harkkoihin. Kaks tuntii meni hypellessä portaita, pelatessa, ja harjotellessa hyökkäyskuvioita, ja loppuvaiheessa olin aika väsyny, koska oli ihan tajuton nälkä. Oivalsin myös, että kahen tunnin harkkoihin, ei ehkä kuitenkaa kannata lähtee pelkän ruisleivän voimin, että jaksaa sen vikat 45 minaa vetää samaa tahtia kun alussa. Mutta selvisin.



Iskällä on/oli tänään synttärit, ihan perheen kesken tässä juhlittiin. Tai no, juhlittiin ja juhlittii, äiti oli ostanu kaupasta pullaa ja munkkeja, ja juotiin iltapäivällä synttärikahvit. Oon yleensä se ihminen, joka on tosi tietonen toisen synttäreistä, kehittelee mielessään jotain tosi rahakasta lahjaa, ja sit kun se synttäripäivä koittaa, niin ei oo minkäännäköstä pakettia. No, väsäsin illalla kortin ja toivottelin hyvät synttärit, ja that´s it. Ehkä isä selvii hengissä vielä. Ainaki se sai kauan toivotun Steve Jobbsin elämänkerran, josta se on jauhanu jo ennen joulua.
Lunta on kai ihan kivasti tullu taas tässä illan mittaan, eli huomenna kun herään, teen nopeesti makaroonilaatikon (äiti luottaa keittotaitoihini jopa sen verran, että antaa mun kyhätä makaroonilaatikkoa), laitan uuniin, ja sitte vaan pihalle kärräämään lunta. Toisin sanoen nostelemaan jäätävän kokosia lumikasoja selkä kipeenä. Elämä on.
Illalla käytiin vielä saunassa, suoritin osan läksypinon tehtävistä (ei kannata kysyä...) ja nyt datailua. Mutta siihen syvällisempään tämän päivän puoleen.



Kelasin tässä (ja oon kelaillu jo aika pitkään), että nyt kun on alkanu uusi vuosi ja tolleen, niin olisko fiksua alottaa uus harrastus. Tai siis, jotenki tuntuu, että kaipaan elämääni hitusen vaihtelua. Viikot menee aikalailla samalla tavalla, kaikki erinäiset vaihtelut on jo koettu, ja muutenki mikään ei sillain innosta. Siis onhan esim. kivaa olla kavereiden kanssa, ridaa, kattoo telkkaria, käydä shoppailemassa, kattoa hyvä leffa... mutta se kaikki on jo koettu. Siis että vois tapahtua jotain muuta kun pelkkää kivaa. Ois jees päästä jonnekki tapahtumaa, tai mennä vaik kylpylää tai keilaa tai jotai. Tai sitte alottaa tosiaan uus harrastus.
Mutta ei. Eletään nyt tätä harmaata arkea, venataa kesälomaa, ja tehään kuolemaa siihen asti. Sit eletää kaks kuukautta täysillä, ja hups kesä meni ja taas vaihtuu tylsäks harmaaks arjeks. Ja vuoden kohokohta oli...? Menin lintsille kaveriporukassa. Jooh... Kaikilla muilla tuntuu olevan elämää suurempia tapahtumia, ja mä vaan nyhjään täällä ja unelmoin siitä. Täytyy vaan toivoa, että edes joskus pääsen oikeesti tekemään jotain sellasta, mikä elää muistoissa vielä monen vuoden jälkeenki.