New Blog!

Käykää katsomassa täältä. : ))

My year 2013 in pictures

Piti munkin sitten vielä tällanen kooste tehä viime vuodesta. : D Aluksi tuntu, että ei hirveesti olis ehtiny tapahtumaan viime vuonna, mutta kun kuva-arkistot avasin, niin alko jostain muistinsyövereistä kumpuamaan ahaa -elämyksiä kuluneen vuoden tapahtumista. Joskus ne kaikkein pienimmät hetket ovat niitä kaikkein tärkeimpiä ja ikimuistoisempia, joita muistelee lämmöllä vielä vuosien jälkeenkin. : ))

Tammikuu

Mitään erityistä ei tapahtunut, mutta napsin silti muutamat talviset kuvat. Ja sillon hei oli lunta!! 

Helmikuu

Mikä vois olla parempaa, kun rauhallinen sunnuntaikävely Seurasaaressa ja sen jälkeen kuppi kuumaa kaakaota? <33

Maaliskuu

Muistaakseni oli vielä maaliskuu, kun olin kavereiden kanssa laskettelemassa. Viime talvena vihdoin opettelin laskettelun jalon taidon, ja kun suksiin kyllästyin, pääsin kokeilemaan kaverin lautaakin ja tänä talvena (mä en edelleenkään ulos katsoessa voi käsittää, että on tammikuu) mulla oliskin tarkotuksena oppia laskemaan myös laudalla. : ))

Huhtikuu

Vähän vaihtelua kuviin... : D Huhtikuu oli kyllä aika spesiaali, kun kävin perheen kanssa Japanissa. Aika uskomattoman upee paikka, jos haluu maahan, jossa ihmisten ystävällisyys on jotain ihan omaa huippuluokkaansa, kadut niin siistit kuin olis joka ikinen roska ja lehti nypitty käsin maasta, maisemat vaihtelevat suurkaupungin sykkeestä Totoromaisiin kujiin temppeleineen - welcome to Japan! Ihan oikeesti, mun on hirmu hankala käsittää, että jotkut mielummin lähtee sinne Kanarialle. Ne menettää vähintäänkin ikimuistosen kokemuksen.

Kesäkuu

Ah, kesä ja kärpäset! Kun säät on kesäkuussa tällaset, ei voi olla muuta kun onnellinen. Hieman kesäfiilistelyä peltokuvilla.

Juhannuksena taas hieman kesäfiilistelyä. Ite en tainnut käydä uimassa järvessä montaa kertaa, ehkä tän kesän tavotteena uida vähän useemmin?

Heinäkuu

Heinäkuussa kävin perheen kanssa lomailemassa hieman mökillä Savossa...

... ja kiipesin vähintään viidelle eri kalliolle, koska maisemat on aina parhaat ylhäältä katottuna.

Elokuu

Käytiin pikkusiskon kanssa katsomassa poneja Vermossa näyttelyssä, ja tonne on pakko päästä ens vuonna uudelleen! Viime vuonna oli varmaan eka kerta kun kävin missään heppatapahtumassa (oon menettänyt todella paljon), vaikka ratsastus on harrastuksena ollut mulla jo ihan pikkutytöstä asti. Aina voi avartaa maailmaansa.

Ja jottei elämä kävisi liian tylsäksi, suunnattiin perheen kanssa Pariisiin. <33 Mukavasti sai tollakin lomalla liikuntaa, kun ensin kiivettiin Eiffel torniin rappusia pitkin (kiitos hissien, joissa oli jotain ongelmaa), sen jälkeen Riemukaarelle (josta toi alempi kuva otettu) ja pitkin Champs Elyseestä. Patonkia ja expressoja ei tolta matkalta puuttunut. 

Elokuulta löytyykin vaikka minkälaista kuvaa, yks niistä on napattu, kun kävin Porkkalassa fiilistelemässä loppukesää. Mikään ei oo kauniimpaa ja samalla jotenki sydäntä riipasevaa kun loppukesän auringonlasku. : D

Syyskuu

En muista ollenkaan, oliko tää syyskuussa, mutta jossain vaiheessa syksyä kävin Ypäjällä katsomassa suomenratsujen kuninkaallisia. Taas yks tapahtuma, joka nostaa oman harrastuksen ihan uudelle tasolle. Jos viime vuonna olisin mennyt vielä kolmanteen hevostapahtumaan, niin se Hevoset Stadikalla olis kyllä ollut ihan must. Mutta koska kaikkee ei voi ahtaa kalenteriin niin ei sitten. : /

Lokakuu

Lokakuussa oli Finlandia Trophy Espoossa ja päästiin kattomaan aika upeita luistelusuorituksia maailmanluokan luistelijoilta. : D Oli pariluistelua ja yksinluistelua ja muodostelmaa ja vaikka mitä. Aika upeeta, vaikka luistelusta en urheilulajina mitään ymmärrä. : )

Vuoden viimenen matka oli Ruotsiin syyslomalla tädin ja pikkusiskon kanssa. Itse kaupungista en saanu onnistuneita otoksia, mutta tällanen auringonlasku kuva mereltä saa korvata menetyksen. : D 

Mä en tiedä onko mulla ollut jotain suomalaisen ennakkoluuloja ko. kaupunkia kohtaan, mutta täytyy sanoo, että ihastuin siihen täysin ja haluun mahdollisimman pian uudelleen.

Se laivalla matkustaminen ei ehkä oo mun juttu, mutta oli kyllä päivä Tukholmassa sen matkan arvonen. Ärsyttävää vain kun se päivä on aika lyhyt tuolla vietettäväksi, niin ei ehdi kun vain juosta nopeesti sinne mitä haluu mennä kattomaan ja pian saakin huomata, miten pitää kiiruhtaa laivaan. : / Mutta silti kiva matka tääkin. ; ))

Mun vuosi ilmeisesti loppuu sitten siihen, marras- ja joulukuu tais mennä aika tiiviisti koulun parissa. Huomaa kyllä miten noita eri tapahtumia on hirmusesti kesä- ja syysaikaan, sitten talvella tuntuu, että ei mitään mullistavaa tapahdu. Onneksi kaikki on aina mahdollista. ; ))

Happy New Year!

Kuva: WeHeartIt

In 2014 I will...

Vuosi lähenee loppuaan huimaa vauhtia - uskomatonta, että huomenna on jo viimenen päivä joulukuuta ja tätä vuotta! - ja ajankohtaseks tulee ja on tullut varmasti uudenvuodenlupaukset.
Alkava vuosi on kuin aloittaisi uuden elämän; ja niinhän monet haluavatkin tehdä. Se antaa mahdollisuuden alottaa alusta ja jättää entinen elämä kuluneeseen vuoteen.
Toisaalta, jos esim. päättää uudenvuodenlupauksenaan alkaa elää terveellisemmin (mikä on varmaan aika yleinen lupaus joulumätön jäljiltä, mulla ei vaan oikeesti riitä ymmärrys siihen, mikä esim. Iltapäivälehdessä oli otsikoituna, että jotkut joutuvat sairaalahoitoon vedettyään pikkaset överit joulupöydässä, sanalla sanoen aika sairasta) tai muuten parantaa tapansa, ei ikävä kyllä pelkkä lupailu riitä. Toki on helppoa huijata itteään ja tuudittautua niihin perättömiin lupauksiin, että "sitten ens vuonna". Ja hupsista heijakkaa kun se uus vuos pärähtää käyntiin nii nää lupaukset on ku tuulen temmattuna, "ai että mikä uus elämä?".

Ehkä mua eniten ärsyttää se, että ihmiset ei osaa ottaa itteensä niskasta kiinni. Nostaa itteensä sieltä sohvan syövereistä ja ryhtyy toimimaan. Ja vaikka kyse oliskin vaan siitä, että lupaa kierrättää maitotölkit nii ei, ku ei sitäkään saada aikaseks. En yleistä, uskon, että monet saavat intoa uudesta vuodesta ei vain aloittaa vaan myös jatkaa sitä ns. "parempaa elämää" läpi koko vuoden, mutta turhan usein saa kuulla, kun "ei jaksa". Kuka ei jaksa tiskasta ja kuka taas ei jaksa lähtee ulos. Arjen pikkuasioita, joita ei vaan jaksa ei kykene ei pysty.

Tän mun epämääräsen vuodatuksen kautta yritän sanoa sitä, että todella monen ihmisen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Kaikkien pitää joskus ottaa itseään niskasta kiinni, kuinka monesti täytyy itteensäki patistaa tekemään läksyt tai jotain yhtä hohdokasta, joka ei millään houkuttelis, varsinki ku ois sitä mukavampaakin tekemistä. Mutta vaikka ei jaksais, niin mitä järkeä on jäädä vaan paikoilleen makaamaan? Oottamaan, että tää elämä loppuu vai? Mulla on vaan tää yks elämä, ja yritän elää sen mahdollisimman onnellisena, tapahtumarikkaana ja niin hyvin kuin pystyn. Pelkkä "en jaksa tehdä mitään, jään vain sohvalle makaamaan" ei mua onnelliseks tee.
Ja jos mä lupaan jotain, niin mä myös pidän lupauksen. Jos mä lupaan vaikka pestä pyykit niin mä teen sen. (Näitä arjen pieniä esimerkkejä. Kun mulla on vaan tää kodinhoito nyt mielessä. : DD) Ja se, että saa aikaan jotain, tekee myös onnelliseks.

Mä taisin kadottaa tän mun sanoman pääpointin jo tonne alkumetreille, mutta toivon vaan, että jos ja kun ihmiset tekee niitä uudenvuodenlupauksia, niin pitäkää ne - tai jättäkää lupaukset tekemättä. Täyttämätön lupaus tuo vaan huonoa omaatuntoa ja sitten maataan taas toimettomana siellä sohvan nurkassa ja itketään kun mihinkään ei pystytä. Itteään vaan niskasta kiinni ja parantamaan sitä omaa elämänlaatuaan, jos se parannusta kaipaa. Jokainen pystyy siihen jos vaan oma tahdonvoima riittää.

Mun uudenvuoden tavotteena (ei siis lupauksena) vois olla vaikka se, että mä oon onnellinen. Mä pyrin olemaan niin onnellinen kuin vain voin ja toivon, että ihmiset mun ympärillä (ja muuallakin tietysti) ois onnellisia. Ei kai sitä muuta ihminen tarvi, kun elämän, josta nauttii. : ))

Kuvat: WeHeartIt (ei taas liittyny aiheeseen mitenkään : D)

Winter warm; jacket&shoes

Olisin voinut kirjoittaa muutaman jouluaiheisen postauksen, mutta päätin kuitenkin siirtää katseen jo tulevaan. Kokosin neljä takki+kengät kokonaisuutta talvea silmällä pitäen, vaikka sää lähinnä muistuttaakin mua syksystä. Toisaalta toi lumeton (ja jäätön thank god!) maa antaa mahdollisuudet vielä syyskorkojen käyttöön, eikä mulla oo mitään sitä vastaan. : D Talvi on sen verran vaarallista aikaa mulle seikkailla kymmenen sentin korot jalassa, että pidättäydyn ihan suosiolla noissa tasapohjasissa ja mielellään piikeillä varustetuissa talvikengissä. ; )

(Nilkkurit Biancosta, ei Nellyltä, niin kuin olin vahingossa kirjottanu. ; ) )

Viitta yhdistettynä ylipolvensaappaisiin = perfecktion! : D Näin joskus viime talvena tällaisen yhdistelmän ja ihastuin siihen samantien. <33 Välillä tuntuu, että Suomen talvesta erityisesti saa hakemalla hakea tällaisia rohkeita yhdistelmiä, ja ne ovat katukuvassa enemmän poikkeus kuin sääntö. Toisaalta ymmärrän täysin, että kun tuuli puskee sata metriä sekunnissa ja räntää tulee taivaan täydeltä, ei ehkä ole ne parhaat olosuhteet laittaa päälleen niitä kaapin glamourimpia yhdistelmiä. 

Leopardikuosinen turkiskaan ei ehkä ole se the jacket Suomen oloihin, mutta onneksi aina saa haaveilla! : )

Maihari ja Sorelin kunnon talvikengät sen sijaan sopisi munkin talvivaatekaappiini. Outoa, mutta oon todella ihastunu noihin Sorelin saappaisiin, ennen ei olisi tullut kysymykseenkään yhtälö talvikengät+käytännöllisyys=<3. : D Mutta mikäs sen parempaa kuin kivan näköset kengät ja vieläpä käytännöllisellä mallilla, jotka kestää niin pakkasta ja lunta, kuin vettäkin. (Tosin en tiedä kestääkö noi vettä. : D) 

Nellyn upee nahkatakki karvareunuksin on kyllä niin upea että. <33 Mulla alko tulee jo ikävä omaa nahkatakkiani, jonka oon jättäny riippumaan vaatehuoneeseen heti ilmojen kylmettyä. Ja justiinsa sillon, kun mä keksin vaikka millasia yhdistelmiä sille takille. No, aina ei voi voittaa ja kyllähän tässä vielä kevät on edessäpäin. : ))

Christmas baking

Vesisade ja mittarin +5 lukemat ei ehkä vakuuta mua siitä, että aatto lähestyy pikavauhtia, mutta huijasin itteni joulutunnelmaan leipomalla pipareita ja joulutorttuja, sekä kuuntelemalla liikaa niitä iänikuisia joululauluja. (Joita oon saanu ettiä Spotifystä tuskastumiseen asti, koska tuntuu, että vaan ne muutama hassu biisi, joita oon kuunnellu vuodesta toiseen, saa mut lämpenemään joulun ajatukselle.) 

Meillä oli kotona vaan ne tasan kaks piparimuottia, ja kun viimein kyllästyin yksitoikkoisiin pipareihini, keksin muotoilla veitsellä ihan omanlaiset kuviot. : ) Ja kovan työn takana olikin, mutta tästä oon aika ylpee. : DD

(Hieman muokattuna tosin, mutta mä oisin voinu askarrella näistä kuvista vaikka joulukortteja, jos oisin saanut idean hieman aikaisemmin. : D)

Ehkä se johtuu tosta säästä ja pimeydestä, mutta mulla ei oo oikein kunnon joulufiilistä. Tietty pienenä aina sai alkaa oottamaan aattoa jo sillon marraskuun vikoilla viikoilla, kun koulussa alettiin treenaamaan jouluesityksen biisejä, mutta nyt aika on menny kun siivillä ja ei oo ehtiny ollenkaan edes odottamaan koko joulua. Voin kuvitella pikkusiskoni huomenna, kun mennään sukulaisten luo viettämään aattoa, kun se hyppii tasajalkaa jo heti aamusta pelkästä jännityksestä. : D Oi sitä lapsuuden riemua.
Mutta että mäkin pääsisin vähän tunnelmaan, laitan tähän muutamat joulukuvat WeHeartIt:istä. ; ))

Hyvät joulut sinneki! : )) <33

Back in the game

En sitten pystyny olemaan poissa täältä. Yritin kovasti, ja mun aika onki lentäny siivillä tän syksyn sen verran vauhdikkaasti, että vasta tässä joulun aikoihin mulla on oikeesti ollu aikaa istuu ja vaan rentoutuu koneen ääressä. Sitä ennen oon käyttäny puol elämää opiskeluun, tulevaisuuden stressaamiseen, töihin ja tietysti rakkaaseen harrastukseeni urheiluun. Vaikka vakuutin ittelleni alkusyksystä, että ei mulla enää oo aikaa mitään kirjottaa, niin täytyy sanoo, että just se ajan puuttuminen vähän kun ajo mut tänne takas. Pelkkä täysillä eteenpäin meneminen höyryveturin lailla kouluasiat päässä pyörien ei oikein toimi. Ihmisen täytyy purkaa luovuuttaan jonnekin ja päästä ilmasemaan itteensä, ajatella joskus ihan rauhassa ja tuntee sellanen sisäinen rauha. Pelkkä pänttääminen ei sellasta mulle tuo.

Oikeestaan mä tunsin ja tunnen yhä edelleen polttavaa tarvetta alkaa taas kirjottaa säännöllisesti äikän tunneilla, kun pitäis saada jotain täyttöö siihen paperille. Ja kyllähän sitä tuleekin. Kun oon vielä noista tehtävistä ihan kiitettävästi suoriutunu, oon aatellut, että miks en kehittäis itteeni lisää. Mä tykkään kirjottaa ja se tuo mulle jotain niin mahtavaa, että se on pakko kokee kerta toisensa jälkeen uudelleen. En väitä että olisin erityisen hyvä, mutta tästä mä tykkään ja tästä oon saanu kiitosta.

Mutta nää syvällisemmän höpinät sikseen. Nyt kun mä oon miettiny tätä mun paluutani (dramaattista), niin oon miettiny myös tän blogin tulevaisuutta. Tää tulee selkeesti muuttumaan, koska oon ehtiny tässä reilussa neljässä kuukaudessa itekin muuttumaan todella paljon. Oon kai pohjimmiltani aika sama ihminen, mutta suhtautuminen elämään on saanu uudenlaista perspektiiviä ja ehkä vähän sitä aikuisempaa näkökulmaakin. (Ainakin pariin viime vuoteen verrattuna. ; ) )

Selväähän on se, että koulu tulee viemään mun ajasta suurimman osan nyt keväällä varsinkin, kun täytyy siihen päättötodistukseen panostaa, joten tuskin ihan joka päivä mitään postauksia kirjottelen. Kirjotan sillon kun huvittaa ja on aikaa ja hyvältä tuntuu. 

Myös postausten sisältö muuttuu luultavasti. Tietysti kokoon tänne kaikkee inspiraatiota, mitä oon aikasemminkin tänne laittanut, mutta myös ehkä sellaisiakin juttuja, mitä en ennen ole kirjotellut. Pääpaino varmaan pysyy muodissa ja kauneudessa, niin kuin aikaisemminkin. : ) 

Kuvat: WeHeartIt

Että sellaista. : D Ihanaa, jos jaksatte vielä lukea mun blogia! <3