Boring

Tänää yritin saada Spotifyta toimimaan mun kännyssä, mutta big suprise, mulla on niin helvetin paska puhelin, että siinä ei toimi mikään ja kiitos tämän istun ylihuomenna kaheksan tuntia seuranani kirja ja pari biisiä, joita sietää kuunnella. Niistä tuleeki aika viihdyttävät kaheksan tuntia. -.- Mutta, ilmeisesti maailma on nyt muutenkin tosi epäreilu, kun yritän saada porukoita tekemään asioita, joita niiden pitäis tehä viel nyt kesälomalla, että mun tulevaisuus olis parempi, nii ne ilmottaa et "en mä jaksa" ja "hei ei nyt, katotaa sit ehk matkan jälkee". Paskat ne mitää kattoo... No, niiden syy jos mun elämä on sit mitä on.



Oon vahtinu illan himassa rakasta pikkusiskoani, joka ei osaa elää ilman konetta ja TV:tä ja tuijottaa vuoroin kumpaaki. Tavallaan se on ihan hyvä, mä voin rauhassa yrittää saada kasaan puuttuvat kolme postausta tyhjästä sillä välin ku TV toimii babysitterinä.

Mun pitäis huomenna ehtii olee viel päivällä kaverin kanssa (kun se tänää halus ilmottaa mulle et ehinks olee sen kanssa just enne matkaa) ja pakkaamaan, mutta kai mä nyt sitte repeen joka paikkaa ja yritän taas muistaa asioita jotka tajuun unohtaneeni vasta sitten ku on liian myöhästä. : DD



Mut järkytyin tänään todella, kun tajusin, että huomenna on jo elokuu - ei oikeesti!!! vasta oli kesäkuun 2. pvä O_o - ja ens viikko on vika lomaviikko. Kamalaa... Miks kesäloman lyhyyden huomaa vast sitte ku se on jo ohi?? Kaks kuukautta tuntuu hirmu pitkältä sillon ku on kaikki suvivirret laulettu ja on sata suunnitelmaa kesäks ja näi, mut sit on kohta jo juhannus ja sit heinäkuu ja heinäkuun loppu ja elokuu ja koulu alkaa... -.-
Ja voi vaan arvata onks ees puolet mun kesäsuunnitelmista ehtiny toteutuu...

Mutta, vaikkei nyt ookkaan kaikkein paras fiilis, nii yritän miettii vaa ylihuomist ja matkaa ja sitä et mun unelma - yks niistä - vihdoin toteutuu ja olla siitä onnellinen. : ))

Hihhii : DD

Ihme on tapahtunu - sain ajastuksen sittenki toimimaan!! : DD Nyt tuli vaan pieni stressi päälle, et miten ehin saamaan viikon postaukset kasaan päivässä, mut jos huomenna uhraisin sille aikaa, nii enköhä saa jotain kokoon. Neljä postausta on muutenki jo venaamassa tuolla luonnoksissa, joten niitä tuun sit kans julkasemaan. : ))



Aamulla kävin auttaa isää valitsee vähän vaatteita, kun se ei ite kai osaa. Musta just vanhemmille ihmisille (sen teini-iän ylittäneille siis... : DD) on hirmu hankala alkaa sanoo et älä oikeesti laita tota ku näytät iha hirveeltä tai vastaavaa ku ne alkaa sit inttää et "no ku ei tääl oo muutakaa" tai "on näillä pärjätty jo viimeset kakskyt vuotta". Äiti esim. on just sellane, et ku ehdotan jotain vähän nuorekkaampaa vaatetta (miks ihmisen itsetunto käyttää nuorekkaita vaatteita menee keski-iässä??), nii heti tulee et "en mä tollasta lumppuu haluu käyttää". -.- Yritä sit siin neuvoo... Onneks iskälle on helppo sanoo et ota toi ja toi ja se tekee niin ku sanotaa. : ))



Fiksuunnuin eilen ja tein listan. Olin aamu kymmenen jälkeen jo niin hukassa, että hyvä että oli se lista olemassa, koska kaikki, mitä mun pitää ennen matkaa hoitaa oli jo kadonnu täysin mun päästä. Mä en oikeesti tajuu miten voin olla nii huonomuistine, että aattelen jotain ja sekunnin kuluttua en muista koko asiasta mitään. Siksi siis lista. Olin tänään niin reipas, että raahauduin huimat puoli kilometriä kauppaan ja ostin postimerkkejä. Se vaati jo aika paljon.



Illalla katoin olympialaisten maastoratsastusta. Mä en ymmärrä miten hankalaa mun on ettii lehestä siitä ohjelmajutusta, että millon tulee ridausta, kun siel ei näyttäny aluks olevan mitään ja sit sitä tuleeki just sillon ku oon sata varma ettei tänää tuu. -.-
Ihanaa ku mun huoneen valoki päätti irtisanoutuu tänää, nii istun nyt tääl yhen lukulampun ja koneen valos dataamas et varmaa sokeudun kohta tai jotai. Sit yllätys meillä ei ollu oikeeta lamppuu vaihtaa tohon nii saa nähä kuinka kauan elän pimeydessä. No, voin aina uskotella ittelleni, että vähennän mun hiilijalanjälkeä käyttämällä kahen valon sijasta yhtä. Joskus täytyy tehä näemmä uhrauksia luonnon eteen. : ))



Mutta nyt lähen väsäämään vähän postauksia, että tää ei olis niin kuollut paikka sen viikon ajan. : ))

1930´s fashion

Vaatteet:

1930 -luvulla muodokkuus palasi jälleen muotiin. Hameet olivat kapeita A -linjaisia, jotka ulottuivat polven alapuolelle. Hameiden alla ei enää käytetty korsettia, vaan joustavia liivejä. Päivällä hameiden kanssa käytettiin pientä boleroa. Vaihtoehtona hameelle oli kapea jakkupuku.

1930 -luku oli filmitähtien ja glamourin aikaa.
Tunnettuja filmitähtiä oli esim. Marlene Dietrich, Greta Garbo ja Joan Crawford, jotka vaikuttivat suuresti muotiin. 1931 muodissa oli ns. Garbo-linja, jonka tyyliä olivat vartaloa myötäilevät päiväpuvut ja leveälieriset hatut.

Iltapuvut olivat täynnä glamouria. Ne olivat avoselkäisiä ja -kaulaisia, valuvasta kankaasta tehtyjä kapealinjaisia luomuksia, joissa oli usein laahus. Silkit, sorsetit ja ohuet silkkivillat olivat suosittuja kankaita. Turkikset olivat myös suosittuja, ja turkiksina käytettiin yleensä ketun turkkia.

Asusteet olivat kovassa huudossa, ja käsineet ja hattu viimeistelivät asun. Hatut olivat litteitä kupuhattuja, jotka vedettiin toisen silmän yli vinoon. Suosittuja olivat myös baskerit ja kellohatut. 

Erilaisia pukukoruja käytettiin paljon. Rusetteja saatettiin käyttää kaulassa ja vyötäisillä.

Laukut olivat pieniä kirjekuorilaukkuja.

Muodissa olivat samanaikaisesti romanttinen kukkakuosi ja virtaviivaisuus. Puvut olivat täynnä yksityiskohtia, kuten koristenappeja, vöitä ja kontrastivärejä. Valmisvaateteollisuus alkoi nousta pinnalle, mutta hyviä ompelimoja arvostettiin edelleen.

Glamour vaihtui univormua muistuttaviin asukokonaisuuksiin ja toinen maailman sota syttyi vuonna 1939. 

Meikki:

Meikki oli hyvin klassinen ja sopisi jopa nykypäivänä iltameikiksi. Päivällä meikki oli luonnollinen ja vaaleaa ihoa korostettiin kevyesti meikkivoiteella. Poskiluun alapuolella alettiin käyttämään ensimmäisiä varjostuksia. 

Silmissä painopiste oli yläluomella ja sitä varjostettiin laajasti ruskealla, sinisellä, vihreällä, violetilla, mustalla, kullalla tai hopealla puolikuun muotoisesti. Luomien piti näyttää kiiltäviltä ja näyttäviltä.

Pitkät tekoripset olivat myös suosittuja meikissä. Silmien rajaukset olivat tummat ja kulmaluuta korostettiin vaalealla. 

Kulmakarvat saatettiin nyppiä kokonaan pois ja piirtää uudelleen oikeaa kulmarajaa korkeammalle. Kulmakarvat olivat kaarevat ja lyhyet. Huulet olivat pienet ja tarkkarajaiset, ja väreinä kirkkaat-, syvän-, keltaisenpunainen tai pinkki. 

Hiukset:

Hiukset olivat pidemmät kuin -20 luvulla, mutta silti lyhyet. Hiukset kehystivät kasvoja pehmeinä laineina, ja niissä oli usein sivujakaus. Platinanvaalea oli hiusten suosituin väri. Erilaisia kampauksia saatiin esim. kiertämällä pitkät hiukset kruunumaisesti pään ympäri letille tai kiinnittämällä hiukset niskaan sykerölle ja jättämällä otsalle hiuskiehkuroita. Kulmakarvojen lisäksi myös hiusraja saatettiin nyppiä todellista korkeammalle.

Vähä lämmin

Miks alkukesä (no yli puolet kesästä) oli sellasta sataa kaatamalla ja sitte on yks päivä +20 ja muut päivät onki pilvisiä ja nyt yhtäkkii hyvä ku pystyy hengittää täs kosteudes. Mäki juon koko aika vettä, vaikka mulla tää veden juonti yleensä jää pariin lasiin viikossa. : D Ihana istuu koneella, kun muutenki ilma on +30 viel illalki ja kone viel lämmittää entisestää... Mut ku on pakko käydä koneel nii on pakko.



Yritän saada ton ajastusjutun nyt toimimaan, ja se onkin testissä nyt, että saisin sen meiän matkan ajaks tänne blogiinki jotain elämää. Toivottavasti toimii. ^^

Käytiin tänään Jumbossa äitin kanssa ostamassa lennolle lukemista ja kattomassa vaatteita. Nyt mulla on Cathy Cassidyn Kirsikkasydän luettavana, kun ajattelin, että mun pitäis ehkä lukee se. Ärsyttävää kun kirjakaupoissa aikuisille on tietysti jotain ihan random pokkareita hyllyt täynnä, mut sitku yrittää ettii jotain nuorten kirjoja nii ne pokkarit rajottuu Twilightiin ja Harry Pottereihin, jotka molemmat on jo luettu. -.- Pokkari olis ollu varmaan paljon helpompi tunkee myös käsilaukkuun, mut toi Kirsikkasydän ei nyt kauheesti paina ku sivujakin on vaa pari sataa. Saa nyt nähä riittääkö siinä viihdykettä kaheksaks tunniks. ; ))



Ai nii... laitoin joskus tänne blogiin ne H&M:n ihanat korolliset kengät, jotka olin samantyyliset löytäny myös Lindexistä tasapohjasina. Nyt ku kävin Jumbon Lindecxissä, nii nää mun unelmien kengät oli -70% alessa ja niiden se alkuhinta oli kolmekymppii... Damn... Ja siin vaihees mulla alko olee jo lomakko aika tyhjä... Yritän lohduttautuu sillä, että en mä niitä kuitenkaa olis halunnu, ku halusin ne hm:n kengät.

Ja oikeesti, jotain rajaa sillä ihmisten päälle kävelyllä. Olin kattomassa jotain koruja yhessä kaupassa nii sieltä tulee joku tyttölauma, jolla on ihanku jonku seuran vaatteet päällä ku kaikki oli pukeutunu samalla tavalla. Eka mä meinaan mennä sitä kautta, mistä ne on tulossa, mut sit meninki toisten hyllyjen välistä, etten jää alle. (Kuin helvetin hankala on huomata 156cm:n tyttö, kun tommoset metrin mittaset kolme vuotiaatki huomataan?????) No sit ku huomasin, et tuolha on jotain ja meen kattoo niit niit ei saakeli sentää ku ne yhet tulee taas just siitä samasta pikku rakosesta josta mä oon menossa ja mä väistin niitä jo kerran. Sit ne vaa kälättää siin englanniks jotain ja oon aika varma, että hyvä ku ees havainnoi että siinä saattoi olla eräs muukin niitä koruja kattomassa.
Ja näitä samanlaisia tapahtu aika monta. Täytyyki ens kerralla vaa kävellä päin ja alkaa huutaa et mitä helvettii sä käyt päälle??!! : DD



Mua taas vaihteeks vähä ärsyttää mun oma muisti ja muistaminen. Päivällä ku oltiin menossa kaupoille, mulla oli sata asiaa mielessä, mitä mun pitäis tehä tänää ja ku me tullaa sielt nii bam - pää ihan tyhjä. Tää ei voi olla todellista, oikeesti joku tatuoi muhun kohta ne asiat, jotka mun on pakko hoitaa ennen matkaa koska mun pää on selkeesti pehmentyny loman aikana nii että hyvä ku aamulla muistan herätä. Ei siin mitää mut jos torstaina muistan lentokoneessa, että en nauhottanu maanantain Gossip Girliä nii mä en kyl kestä. : DD Pakko muistaa nauhottaa se!!
Ja sata muuta ohjelmaa joita yritän taas kattoo ens vuoteen mennessä.



+ Katoin sittekki avajaiset, vaikka aattelin, etten kuitenkaa muista. : DD Hyvät oli. ^^ Ois ollu varmasti iha siistii olla siel paikanpääl, mut kyl se tunnelma TV:n kauttaki välitty. : ))

Ostoksia

Nonniih, sain viimein ladattua koneelle ne kuvat tän kesän ostoksista, joista sain kuvan, koska esim. jakku ei suostunu näyttää kuvassa hyvältä vaan oli lähinnä sellanen iso musta täplä kameran linssissä. Mutta niitä muita. ; ))

Olin enemmän ku onnellinen, kun löysin 36:set, vaaleet korkkarit ja hintakin oli vaan joku 35 euroo, et ei paha. Nää on siis Seppälästä, niitä ihan perus korkkareita, mitä siel nyt yleensä on, mut ku muualla ne koot loppuu siihen 37 nii nehä lentää heti mun minimaalisesta jalasta. Himas huomasin, et damn, noi oli

varmaa puol senttii liian isot ja vähä klonksu ku kävelin mut keksin niihen kyl jonku hienon järjestelyn et ne pysyy jalas. : DD Mulhan on ennen noita ollu tasan kahet korkokengät, ja molemmat tummansiniset, joten noi oli ihan must have - hankinta. ; ))

Mun oli pakko kans kasvattaa hamekokoelmaani, ja koska tää oli vaan vitosen H&M:llä, niin ostinpa tollasen. Ihan kiva päällä, tänää ekaa kertaa sitä oon käyttäny, mitä nyt ulkona tuulisella säällä vähän epäkäytännöllinen, ku joutuu helmoissa roikkuu. Tai sit vaan ne sukkikset jalkaa. : ))

Oon kans kauluspaitojen perään itkeny täs pari viikkoo ja toi väri ja materiaali oli vaan niin mun että hengailin heti himaa päästyäni toi päällä loppupäivän. : DD Tos kuvas toi näyttää aika kauheelta, mut in real life se on aika kiva. ♥ Ärsyttää tos vaan toi helma ku se on mua polvii ja sit hukun siihe ja se täytyy sitoo tai jotenki muute laittaa jännästi, mutta tää tarkottaa vaan sitä et tartteen toisen kauluspaidan. : ))

Nää on sit vanhempii ostoksii. Tää ja toi alempi mekko on molemmat Spiritstoresta, jonne mun kannattaa mennä mummon kanssa, koska mun lompakko ei oo niin paksu sinne. : DD Mutta ku en ollu löytäny mitää kivaa kauheest muist kaupoist nii sain hamstraa tuolt sit kivoi vaatteit. : ))

Rakastuin tähän mekkoon heti ku näin sen. : DD Tää ei oo ehk paras malli mun vartalolle, ku oon sellane metri viiskyt ja vähä laatikko yläkropasta, mutta what ever, mun on pakko joskus saada pukeutuu tohon. : ))

Toi muuten näyttää tos kuvas tosi silitetyltä ja tolleen... -.- Kohtelen vaatteitani kauniisti. ^^

Tää toppi on kans Spiritstoresta. Mun vaatekaappi ei oo mikään väriläiskien ja neonvärien ihmemaa, joten yks kirkkaan oranssi paita piristää sitä ihan kivasti. Ja muutenki toi oli kivan kesänen ja helppo yhdistää shortseihin. : ))

Tää on JC:stä, hintaa en muista, mut tää pelasti mun sinisen hameen. Mul on muutenki aika paljon sellasii perus yksvärisii toppeja, joten tää oli kans kivaa vaihteluu vaatekaappii. : ))

Viimeks kun olin kaupoilla, kävin myös ginassa, ja siel oli jossain sellasessa tarjousjutussa ihan sairaan söpö mekko, mut en viittiny ostaa sitä, koska mä en kauheesti mekkoja tarvii ja aattelin, et ehkä mä sit tuun sen viel hakee jos on rahaa muiden ostoksien jälkee. Ei mul tietenkää ollu ja mua vähä harmittaa, ku en ostanu sitä mut tietysti mä nyt sit unohdin jo, et minkä näkönen se mekko ees on, et voisin ostaa sen seuraavalla kerralla. Mut ehkä mä muistan jos mä nään sen. : D

Good mood bad mood

Mä oon selkeesti huomannu nyt kesän aikana, että mun mieliala vaihtelee tosi rajusti riippuen siitä, onks mulla tekemistä. Jokus hyppelen ympäriinsä ja yritän saada kaikki tarvittavat jutut tehtyy ja sillon tulee paljon uusia ideoita mieleen, ja sit taas ku mulla on seuranani vaan kone ja ajatus fashiolistalla käynnistä, oon masentunu. Mun elämä ei nyt oo mitenkää päätähuimaavan kiireistä, vaikka parhaani mukaan yritän olla aina menossa kun siihen tulee mahollisuus, ja sillon ku joudun olemaan paikallani, eikä esim. joku hyvä kirja pidä mua otteessan, masennun ja saan päähäni kaikki maholliset teoriat, miten tää päivä ja lähitulevaisuus on niin tylsää ja harmaata.



Mut tänää ei ollu sellanen päivä. : DD Mua motivoi kaikki tylsätki jutut, niin ku siivoominen tai ruuanlaitto, tai kirjastossa käynti, kunhan on edes jotain. Mä en ymmärrä, miten jotkut pystyy oleen paikoillaan koko päivän masentumatta. Eri asia on tietysti sitte arkena kun on koulu ja muu stressi, nii varmaa viikonloput tuntuu aika suurelta pelastukselta, kun saa vaan olla - tästä tuliki mieleen, miten inhoon arkena herätä varttii vailla seittemän - mutta nyt ku on ollu kaks kuukautta tekemättä oikeetaan mitään niin alkaa sekin jo vähän tuntuu. Tai oonhan mä kaikkee tehny, mut jos on pari päivää himas istumas nii masennus iskee.

Mut onneks on olemassa lehdet. Oikeesti, ne pelastaa mun jokaisen päivän kaikenmaailman ehdotuksilla ja inspiraatioilla uusista harrastuksista, tapahtumista ja muista tekemisistä. Eilenki sain päähäni selailla jotain vanhoja heppalehtiä, joita tilasin kymmenen vuotiaana ja sain kaameen inspiksen kokeilla kaikkee ajoo, issikkavaellusta ja lännenratsastusta ja olin ihan täpinöissäni. : DD
Myös elokuvat piristää mieltä (no ehkei draamat, scifi, dokumentit, kauhu ja kaikki sellaset, missä päät lentää ja ihmiset kuolee ihan tyhjästä ja avaruusoliot valtaa maan ja on perhemurhia mut sellaset piristävät. : DD). Ja onneks oon ollu niin viisas, että oon nauhotellu ihan randomilla jotain leffoja ja nyt mul on niitä sata kattomatta nauhalla ja sit ku tylsyys iskee nii sielt vaa joku pyörimää. : ))



Ja sit radio. Varsinki jos mul on tylsää ja laitan ylex ja sit ne heittää siel jotain iha random läppää nii repeilen sille yksinäni ja sit porukat tulee kysyy et "mitä sä tääl yksinäs naurat??". Must on välillä vähän ärsyttävää, et jos nauran vahingossa yksin - herran jumala!!!!! - jollekki läpälle kovaan ääneen nii heti tullaan kyselee et onks kaikki kunnossa. Joo sori, nauroin. Mielisairaalaan mut pitää viedä... -.-
Mut tämmöst tää suomalaisen arki: älä herätä liikaa huomiota ja pidän mahdollisimman matalaa profiilia - mieluiten katse maassa. Onks suomalaiset oikeesti tälläsii??? O_o

Mut joo, huomen täti tulee koko päiväks käymää - damnn... - ja siit ei tuu kauheen hauskaa. Joudun varmaa kuuntelee jotain sen matkakertomuksii ku porukat tulee kiljuu et "nyt heti sieltä ku ei olla nähty sun tädin kanssa pitkää aikaa et mee nyt yhtää minnekkää perhana pentu heti tänne!!" ja sit kaikki repee jollekki tosi hauskalle läpälle joka on K45 ja sit mä oon et "heh eh tosi hauskaa" ja sit tulee tää "mikä sulla on??" ja sit oon et "ei naurata" ja mua pidetään sairaana. Miks aikuisten läpille pitää nauraa ku ei ne naurata???
Onneks äiti on ymmärtäny tän et mä en aina repee täysin jos se sanoo jonku tosi hyvän läpän ja se ite on iha kaksinkerroin naurusta. Hauskaa..



Mut mul on vakava ongelma. Ku mä oon elämäni aikana kokeillu jotain random tanssii, balettii, luisteluu, jotain ns. "kerhoo" mis kirjotettii, kakkosel askartelukerhoo, vitosel kuviskerhoo, korista... eikä mikään noista oo ollu mun laji. Ainoo, jota oon harrastanu 7 vuotiaasta tähän päivään on ridaus ja siit tykkään vielä, vaikken nyt all the time pyörikää tallilla, mut seki on kerran viikos vaan ja haluisin uuden harrastuksen. Oon yrittäny kattoo niit netistä mut yllätys jos laitan hakusanaks sen harrastuksen ja esim. Espoo nii ei helvetti, miten voi olla mahollista, että se antaa ne seurat mis sitä vois harrastaa nii jostain Lapista tyylii??? Siis eiks toi google tiiä mikä on Espoo vai mikä on ongelma?? Ääärhh.... -.- just tällästen juttujen takii mä en ikinä saa uutta harrastusta.

Oon sit kans miettiny, et ku mul ei ikinä kelpaa mikään harrastus vakituisesti, nii voisin kokeilla jotain vähän lyhyemmällä ajanjaksolla, esim. joku kurssi, mut eehheeeeeiiiii ei toki mitään kursseja herranjumala sentään ei missään tapauksessa! Tai sit nääki on jossai keski-suomessa. -.- Elämä on sitte hirmu hankalaa...



Mut tän päivän biisiks nimesin tälläsen kappaleen: ; ))

+ tnä Olympialaisten avajaiset, jotka jää multa kattomatta vaik vannoinki ittelleni, että katon ne. : DD Mut Olympialaisia voi fiilistellä niiden virallisella biisillä:

Veritaika - Tessa Gratton

Kirjaa oli kehuttu loistavaksi, eikä ihan syyttä. Kirja kerto taikuudesta, mutta siinä ei esiintyny yhtäkään noitaa, velhoa, vampyyriä, ihmissutta tai mitään muutakaan maagista olentoa. Ainoa voima oli veri.

Kirjassa siis ton päähenkilön Sillan vanhemmat on kuollu; isä ampui ensin äidin ja sitten itsensä. Silla ei kuitenkaan usko, että isä olisi sellaista mennyt tekemään. Sitten Silla saa salaperäiseltä Diakonilta loitsukirjan, joka kuului Sillan isälle ja sen mukana kirjeen, jossa isää sanotaan taitavaksi velhoksi.
Mukaan kuvioihin tulee myös naapurin poika Nicholas ja tarina on valmis alkamaan.Verta, juonia, kuolemaa, magiaa ja vielä kerran vähän verta.

Katoin ekaa lukua vähän epäuskosena; sen lukemiseen meni ehkä vaivaset kymmenen sekuntia, jos sitäkään. Mulle on muodostunu joku käsitys, että kirjat, joissa kerrotaan parin eri henkilön näkökulmasta tarinaa, on tylsiä, sekaannuttavia ja muutenki vaikeaselkosia. Veritaiassa musta oli loistavasti toteutettu se, että kahden päähenkilön ajatuksia pysty seuraamaan vuorotellen, mitä nyt joskus meni vähän sekasin, että kuka tätä nyt ns. "kerto". Henkilöt oli persoonallisia ja tekstin tyyli vaihteli kummankin kohdalla niille ominaikseks.

Alussa noi luvut, joissa oli niitä päiväkirjamerkintöjä, vaikutti olevan ihan erimaailmasta kun toi muu osa tarinaa, mutta kun osat alko vähitellen yhdistyä, tajus ton päiväkirjan tarkotuksen paremmin. Oikeestaan nää kaks "tarinaa" liitty toisiinsa siinä vaiheessa kun Silla ja Nick löys sen päiväkirjan.

Musta oli tavallaan vähän outoa, että kaikki usko siihen magiaan ja suostu siihen, että maailmassa on magiaa, kun niille näytettiin sen voima. Reese ja Judy oli heti mukana jutussa, kun niille näytettiin yhen kuolleen lehden henkiin herättäminen. Toisaalta se säästi kaikelta ylimääräseltä säädöltä saada muut mukaan juttuun.

Tykkäsin kirjassa siitä, miten erinäisten henkilöiden historiat kietoutu toisiinsa ja vaikutti osaltaan tarinaan ja henkilöihin. Kirjan loppu oli aikalailla sellanen "peruslopetus" eli taistelu, vähän iloa ja surua, sairaalan kautta kotiin ja sitten lopuks suunnitellaan onnellisina vähän tulevaisuutta. Mutta toisaalta, kun kirjassa on vuodatettu niin paljon verta, kohdattu kuolemaa, tuskaa, järkytystä ja vihaa, niin täytyyhän päähenkilöiden ansaita kaiken sen jälkeen onnellinen loppu ja hyvä tulevaisuus. Yhdessä, mutta ei ikuisesti.

Fanipostia ja tavoitteita

Mulla on nyt päällimmäisenä mielessä kaks asiaa, mistä halusin tänne kirjottaa: faniposti ja tavoitteet. Noi tavoitteet liittyy siihen, kun mulla on sellanen "100 asiaa ennen kuolemaa" -lista, joka lähinnä antaa inspiraatiota mitä kaikkee sitä vois elämässä tehä, enkä ota mitään paineita, et "nyt mun täytyy ennen kuolemaa tehä sitä ja tätä ja tota".



Googletin ton 100 asiaa -jutun ja löysin parille keskustelufoorumille. Siellä jotkut oli listannu vaikka mitä ja kyseli muilta ihmisiltä, että onko heillä samanlaista listaa ja mitä siinä on ja blaa blaa blaa. Noita listojahan löytyy Googlesta jonkinverran, luettavista kirjoista kuunneltaviin albumeihin. Tuol foorumil joku oli laittanu jotain, et se ei todellakaan oo tekemässä mitään tollasta listaa, koska kuolema ei kysele mitä on tehty elämässä ja kaikkee tosi syvällistä siitä, miten "kuolema on ystävä". (Jo toi lausahdus vähän pelotti mua, sori vaan.)

Mut musta ihmisellä on oikeus elää onnellinen elämä. Vitut mistää kuolemasta, jos sä oot intoo täynnä tekemässä kaikkee mahollista, mistä tykkäät, mikä antaa sulle voimaa, mikä inspiroi sua ja tekee sut onnelliseks ja saa sut elämään. Kuka oikeesti vaan istuu tumput suorina sillain et "en pelkää kuolemaa, kuolema korjaa minut pois tästä kamalasta ja hankalasta elämästä". Ymmärrän joo, että jotkut aattelee, että tollanen lista jotenki "pakottaa" ihmisen tekemään jotain, mutta mun osalta ainakaan kyseessä ei oo mikään pakonomanen juttu. Ja mä voin kyl repii ton listan millon tahansa ja vaikka polttaa sen jos se mua sitoo tai alkaa stressaa.



Must ihmisen pitää hakee (ainaki joidenki jossain elämän vaiheessa. tietysti on niitä jotka juoksee koko aika paikasta toiseen, eikä ehi ikinä aattelee sanaa tylsistyminen) inspiraatiota elämäänsä. Inspiraatio tuo elämän halua ja innotusta tehä sellasta, mitä ei välttämättä tekis ellei olis ihan täpinöissään, et "nyt mä sen teen!!". Ja nää on vaan mun sanoja, 14-v. tytön maailman kuva on lähinnä pumpulia, ei mitään suhderiitoja, kenenkää tappamista tai rahavaikeuksia. Mun kohdalla.

Mut siis, haluun vaan sanoo et hei come on "kuolema on ystävä", mitä helvettiä??? Jos oot kuolemassa, nii ota kaikki irti mikä on mahollista, jos et oo kuolemassa, elä. Kuoleminen ei oo mitenkää yksinkertanen juttu ihmisen pääkopan sisällä. Kyl mä pelkään kuolemaa, mut yritän hyväksyy sen. Ja jos joskus sen hyväksyn, niin tuskin rupeen sitä ystäväks kutsuu. Kyllä se varmasti on jollekkin sellaselle ystävä, joka kärsii ihan oikeesti, jolla on tuskia, mutta terveelle, hyvin voivalle ihmiselle? Ei. Yritän elää päivän kerrallaan, ottaa kaiken irti ja nauttii pelkästä himassa istumisesta, kahvi kupposesta TV:n ääressä, kirjan lukemisesta, mistä vaan turhasta ja sellasesta, jolla ei maailman mainetta saavuta. Toivon, että saan elää pitkään, mutta koskaan ei tiedä millon oma aika koittaa.



Ja vähän synkemmistä aiheista tohon fanipostii. : DD Onkohan ihan hirveetä, jos laitan kaks näin ääripäästä ottua aihetta samaan postaukseen?? : DD
Mut toi edellinen teksti pläjäys siis johdantona tähän. Mulla on toi kamala kiistanalanen lista mun huoneessa tälläkin hetkellä; kesken - valmistuukohan se koskaan?? - ja siellä lukee et haluun lähettää joskus fanipostia.
No, eilen googlasin aiheesta ja sain inspistä laittaa fanipostia parille julkkikselle, yhtenä niistä mainittakoon J.K. Rowling, lähinnä kiitosta Harry Potterista - aivan upeasta kirja- ja elokuvasarjasta.

En ollu koskaan tullu aatelleeks, että siihen postiin saattaa joku joskus vastaakin. Aattelin vaan, et paperille sönkötetään jotain englanniks, kirje postiin ja that´s it. Asia ei ollutkaan aivan näin, vaan kun luin noita keskusteluja netistä, oli aika monet saanu joko kaikille faneille lähetettävän kuvan nimmareineen + ehkä jonku kiitos lappusen, tai harvat ihan julkkiksen ite henkilökohtasesti kirjottaman kirjeen.



Musta ois tosi mahtavaa saada jonku henkilön nimmari, jonka työtä ihailen, ja joka on pelastanu mun päivän useemmin kun kerran, olkoonki sitte jollain tulostimella tulostettu random kuva, jossa on se sama nimmari, joka kaikille jaetaan. Onhan se julkkis silti sen joskus kirjottanu. : D
Ja mitään henkilökohtasta kirjettä en ainakaan ite oottele, jos saan ton kirjottamisen alulle, mutta se olis kyl ihan unelmien täyttymys. ♥ Mun innostusta vähän latisti se, että jotkut ei ollu saanu useemmaltakaan julkkikselta ees sitä perusfanisettii, mutta mulla on suunnitelma, jonka pitäis toimii, kiitos erään sivuston, joka neuvo täs faniposti asiassa. >: DD

Perussähköpostia en aio lähettää. Niin tylsää, niin arkipäivästä. Tai en ainakaan ekaks fanikirjeeks, saa nähä sit joskus. Eilen yritin vähän selvitellä tätä etanaposti lähetyshommaa, että kuinka toimii jne.
Ja osottautuhan se vaikeeks löytää niitä osotteita. Katoin eka parilta eri nettisivulta yhen osotteen, ja yllätys ne oliki kaks ihan eriosotetta. No en tietenkää haluu laittaa summa mutikassa osotteeseen A, kun se voi ollakin osote B, joka menee perille. Virallisilta fanisivuiltaki yritin kattoo, mut kone ei päästäny, ja kun katoin ihan virallisilta sivuilta, niin siinä lukee jotain englanniks (minä & googlekääntäjä ♥), että "muut julkiset tiedustelut" or something ja mä olin et ei perse en mä tonne mitää kirjota.
Mutta löyty niitä osotteita lopulta. : )) Suosittelen lämpimästi noita virallisia fanisivuja, en mitää pilipali vuonna 2001 päivitettyjä, joissa lukee "emme vastaa muutoksista". Niiden osotteilla ei varmana mee perille.



Eli tällästä. : )) Mulla on joku kaamee ongelma, että aina ennen ku meen koneelle, päässä pyörii miljoona eri nettisivuu mis mun pitää tehä sitä ja tätä ja tota, ja sit ku istahan koneelle, niin bam, oon ihan pihal et mis pitikää käydä. Sama on näide postauste kanssa. Jos en päätä tyhjentää tota mun luonnoskokoelmaa (siellä venaa 5 luonnosta julkasuvuoroaan... : )) ei ole yhtään täyttä ^^) ja haluun tehä jonku tällasen mun sepustuspostauksen, niin heti ku saan puhtaan sivun eteen nii kaikki ajatukset juoksee miljoonaan eri suuntaan ja mä yritän saada niitä kiinni, et pääsisin kirjottaa, mut eihä siitä mitään tuu. Sit täytyy hetkeks mennä pois ruudun äärestä, kaikki ajatukset palaa takas ja kirmaan takasin, että ehin saada asiat ruudulle.

Tällasta tää mun bloggailu siis on.

More dresses

Nellyltä bongattuja ihanuuksia. ♥ : ))

 

 

 

1. Oikeest toi mekko... Voiko enää olla söpömpää??? ♥♥♥

2. Tykkään tosta kerrostetusta helmasta. : ))

3. Ihana mustavalkosen yhdistelmä.

4. Tykkään tosta väristä ja elegantista muodosta. 

5. Miks mä aina rakastun tälläsiin helmasta tummempiin mekkoihin? Omistan yhen mekon (joka on itse asiassa just nyt mun päällä), joka on vaalee ja siinä on helmassa tummansinistä ja rakastan sitä ja nyt rakastan totaki mekkoo tossa kuvassa. ♥

6. Sit tollaset yläosat... Ne on vaan niin ihania, ei ehkä just täydellisiä mun vartalolle, mutta tykkään tollasesta löysästä ja vähän toppimaisesta yläosasta + siihen liitettynä joku nauha vyötäröllä. : ))

Shoes ♥

Oon nyt jo ton säänki puolesta niin syksyssä, että riemuitsen täällä kaikista ihanista syysvaatteista ja stressaan sitä, ettei mulla oo kenkiä perusväreissä; ruskee, musta, jne.
Tänään ku avasin sähköpostin, H&M:ltä oli tullu vaihteeks viesti jostain syystrendeistä ja löysin sieltä aivan ihanat kengät, jotka mun on pakko saada tänä syksynä ostettuu. (Kuten voi huomata, mulla on kesä jo ohi. : D )


Noi on niiiiin ihanat. ♥♥ Näin Lindexissä vähän samantyyliset, mut tasapohjasina, ja jos noita en olis bongannu, olisin varmaan ostanu ne.

Tilasin joskus kesä-heinäkuun vaihtees ton uusimman H&M:n kuvaston ja sen kai pitäis täs lähiaikoina tulla postissa. Must noi kuvastot on jotenki kätevämpii ku netti, ku siin kuvastos on ne kokonaisuudet, ei se pelkkä vaate, ja netistä ei välttämättä aina löydy ees ne kaikki myynnissä olevat vaatteet. Muutenki kuvastot on hauskoja. : DD

Tajusin tänää kaupassa (mä saan ihmeellisiä ideoita ruokakaupassa kurkkuhyllyjen välissä... -.-), että mun olis pitäny ostaa mustan sijasta tummansininen jakku. Mut sit taas tajusin, että mä tukehdun kohta siniseen ja tummansiniseen, koska oon tosi hyvä hamstraa just sinisiä vaatteita, ja päätin, että tein sittenki viisaasti valitessani mustan jakun. : ))

Vähän mua on ärsyttäny, kun kone ei päästä Posh24 sivuille (ilman sitä ei oo elämää...) ja sit ku kokeilin iha huvikseen mennä ruotsinkieliselle sivulle nii tottakai se toimii. Mulla on ihan tarpeeks työtä kääntää jo lausen englanniks nii miks kaikki tehään mulle viel vaikeemmaks ja laitetaa sama ruotsiks?? Elämä ei oo reiluu...

New Music

Oon kuunnellu nyt lähiaikoina musaa just julkastuilta albumeilta, sekä vähän vanhempaakin tuotantoa, joka on mulle uutta ja halusin koota niitä tänne. : ))

Amy Macdonaldin uus albumi Life in a beautiful light ei saanu mua heti syttymään, kun en kaikista biiseistä ekalla kuuntelu kerralla päässy perille, mut toi 4th of July osottautu pelastukseks, kun sen kertsi alko soimaan päässä jatkuvasti. Ja koska Amyn musasta tykkään, kuuntelin albumin uudelleen ja nyt biisit on sen verran tuttuja, että lauleskelen niitä yksinäni täällä himassa ja ne on ihania!! ♥ Noi kolme tos yllä oli aika hankala valita, koska oisin voinu laittaa kaikki ton albumin biisit tähän, mutta kuunnelkaa ihmeessä ainaki noi.
Jos yks biisi pitäis valita, mikä ei oikeen ollu sellanen the best one, niin ehkä Pride, koska mulle ei jää ikinä se  päähän. Tosin oon laittanu sen soittiksen ekaks biisiks, joten ehkä se eiks myöskään sen takii tartu mieleen.

Cults on mulle ihan uus löytö (katoin lehestä levyarvostelun) ja tää ei todellakaan oo mun musaa, mut toi on vaan jotenki tosi kepeetä ja silleen mukavaa musiikkia. : DD Sellasta missä on vähä weird musa ja hyvät laulajat ja biisei joiden kertsi jää päähän ja joka soi taustalla samalla ku väsään jotain postausta. : DD Ton Cultsin ainokaisen albumin persoonalliselta nimeltään Cults oon kuunnellu tasan kerran ja sen jälkeen on jääny koko bändi vähän unholaan, mutta tykkään silti kovasti. : )) Ja avataan taustoja nyt sen verran, että Cults tulee New Yorkista ja soittaa indie poppia. (Wikipedian mukaan.)

LCMDF on kans niitä uusia yhtyeitä, joita oon vasta kuunnellu hiljattain ja tässäki osin syynä tää musiikkityyli. LCMDF on suomalainen yhtye, joka soittaa elektroa, eli ei ulotu mun musamaun rajoihin, mutta kuuntelin silti ton Love & Nature albumin ja oli ihan kiva. Tätäkään ei oo tullu kuunneltuu mitenkään hirveesti, mutta kyllä tää nyt paremman puutteessa menee. : ))

Orianthi, johon tutustuin According to you ja Shut up and kiss me biisien kautta, herätti taas uteliaisuuden uusimmalla (2011) albumillaan Fire albumillaan, jonka kuunteleminen ei hermoja vaatinut kiitos näiden ainokaisten viiden biisin, jotka tolla albumilla on.

Orianthi on siis austraalialainen laulaja-lauluntekijä ja kitaristi, joka soittaa nykysin Alice Cooperin bändissä kitaraa, ja varmaan paremmin tunnettu kitaristina. Tykkäsin noista Orianthin uusista biiseistä, niissä on selvää asennetta ja kitara sooloja, jotka tuntuu ihanan tuoreelta kaiken sen teknobiitin ja jyskytyksen kuuntelun jälkeen. : ))

Garbage on mun paras uus löytö. : DD Kuuntelen tätä aina ku kaipaan jotain asennetta mun elämään, ja kaikki Rihannat ja Katy Perryt alkaa ärsyttää. En oo menny viel pintaa syvemmälle noihin biiseihin, joten sanotuksia ja sanomaa en tässä ala arvostelee, mutta tää on just sellasta musaa, mitä tarttee aina välillä, et se popmusa ei pinttyis päähän niin pahasti. 

Noi kolme biisiä on Garbagen uudelta (2012) albumilta Not your kind of people ja noissa varmaan on ne suosikkibiisit levyltä. Kuuntelin myös kaks edellistä albumia, Bleed like me (2005) ja beautifulgarbage (2001), ja biisit oli jollain melankolisellatasolla tarttuvia, mutta toi uus albumi on enemmän nykypäivää ja siks iski paremmin. Mutta kuunneltavaa musaa, jos noi radiohitit alkaa käymään jo liian arkiseks. ; ))

+ P!nkiltä tulee syksyllä uus albumi The truth about love. Sitä ootellessa. ^^

Mihin tää aika on menny??

Mietin tota ihan tosissani kun mun känny ja kone molemmat näyttää päivämäärää 21. heinäkuuta. Että sellasta. Musta tuntuu, että en oo tehny mitään, ja hups, kohta on elokuu. Onneks on sentään se matka viel edessä, ettei mun tartte alkaa tääl tunnelmoimaan ja vellomaan omassa surussa koulun alkamisen takia.



Tosiaan elokuun alussa on yks hiljanen viikko täällä blogin puolella, kiitos ton ajastustoiminnon, joka on suoraan sanoen ihan perseestä, koska ei se mitään ajasta. Siispä kaikki mun luonnoksina olevat postaukset, jotka voisin ajastaa, jää tonne lepäilemään ja julkasen ne tässä kun siltä tuntuu. : DD Mua vähän epäilyttää, että miten nää matkakuvat tulee onnistuu, ku mul ei oo omaa kameraa, perheen ns. "yhteinen kamera" meni rikki puoli vuotta sitten, eikä tiedossa oo uuden kameran ostamista. Joten kuva matskuu NY:stä saadaan mun upeella kännykkäkameralla, jonka laatu on vähän mitä on. Mutta siis elokuussa-syyskuussa sit joitain postauksia Nykistä. : ))

Tein yks päivä aika pitkän listan kaikesta, mitä mun pitää ostaa, ja eilen kävinki vähän kaupoilla. Oli ihan jees yksinään käydä shoppailemassa, vaikka tietysti se kaverin kanssa on paljon hauskempaa, mut ah se tunne ku sä näät jonku ihanan mekon ja sun kamu tulee sielt sillai "kato vähän söpö mekko!!!" ja viilettää jo kassalla... -.- Tästäki aiheesta postausta kun saan ladattua kuvat mun laadukkaasta kännykästäni koneelle. : )) Ja jos joku ihmettelee, et miks kuvaan jos kamera on niin paska, niin haluun jotain todistusaineistoo tänne. : DD



Tänää käytiin aamupäivästä poimimassa mansikoita : DD ja iltapäivällä oltiin mummolla syömässä ihania lettuja. ♥♥ Koht meen saunaan ja sit kattoo Selviytyjii. : DD
Bongailin muute youtubesta biisei ja tämmösiin tuloksiin tulin:

Runway fashion fall 2012: Valentino

Syksyn toinen mallisto, jonka asuista tykkäsin oli Valentinon mallisto. Ekat asut oli koko mustia, kun niitä katoin ja ajattelin, että ei tääkään ollu se, mitä hain, mutta löysin silti ihania kuviointeja, joista tykkäsin. Tässä siis Valentinon mallistosta kuvia. ; )





Paljon mustaa, vähän kukkasia - tuntuu et tää on malliston välimaastoa, kun se ei oo kokonaan kumpaakaan.



Tykkään tosta ihanan neutraalista sävystä pohjana noille kukkasille tossa mekossa.







Tykkään tässä tosta pääntiestä ja pitkähihasesta.



Tykkään tän mekon väreistä.



Tää keltanen on musta aivan upee. Jo pelkkä paita olis saanu mut ihastumaan koko asuun mut siihen + housut ja toi takkijuttu luo kokonaisuuteen säihkettä.





Musta tää on jollain oudolla tavalla aivan ihana. Tykkään noista olkapäistä ja tosta kokonaisuudesta + noista kirjailuista ja kuvioista. ♥





Musta asu kirjailtujen väriläiskien keskellä. Toi näyttää ihanan hulmuavalta ja just sellaselta mikä on luotu jonku prinsessan vapaapäivälle rannalla, kun se käppäilee siellä tuulessa ja koko toi mekko hulmuu ja laskeutuu täydellisesti.



Toi tummansininen mekko on tosi söpö, viitta ei ehkä kaikkein käytännöllisin.

Tässä mallistossa ehdottomasti parasta oli noi kankaat ja kirjailut. Tykkäsin myös monista väreistä ja etenki kukat neutraalilla pohjalla teki vaikutuksen. Ja vaikken tummista asuista kauheesti syty, niin noi muutamat mustat ja toi yks tummansininen asu oli kauniita.
+ nää mielipiteet on ensimmäisiä mielikuvia, jotka nousee mun mieleen noista asuista, joten mitään ammattilaista kritiikkiä en kirjottele, vaan ihan omia tuntemuksia ja mieltymyksiä. : ))