Amy Macdonaldin uus albumi Life in a beautiful light ei saanu mua heti syttymään, kun en kaikista biiseistä ekalla kuuntelu kerralla päässy perille, mut toi 4th of July osottautu pelastukseks, kun sen kertsi alko soimaan päässä jatkuvasti. Ja koska Amyn musasta tykkään, kuuntelin albumin uudelleen ja nyt biisit on sen verran tuttuja, että lauleskelen niitä yksinäni täällä himassa ja ne on ihania!! ♥ Noi kolme tos yllä oli aika hankala valita, koska oisin voinu laittaa kaikki ton albumin biisit tähän, mutta kuunnelkaa ihmeessä ainaki noi.
Jos yks biisi pitäis valita, mikä ei oikeen ollu sellanen the best one, niin ehkä Pride, koska mulle ei jää ikinä se päähän. Tosin oon laittanu sen soittiksen ekaks biisiks, joten ehkä se eiks myöskään sen takii tartu mieleen.
Cults on mulle ihan uus löytö (katoin lehestä levyarvostelun) ja tää ei todellakaan oo mun musaa, mut toi on vaan jotenki tosi kepeetä ja silleen mukavaa musiikkia. : DD Sellasta missä on vähä weird musa ja hyvät laulajat ja biisei joiden kertsi jää päähän ja joka soi taustalla samalla ku väsään jotain postausta. : DD Ton Cultsin ainokaisen albumin persoonalliselta nimeltään Cults oon kuunnellu tasan kerran ja sen jälkeen on jääny koko bändi vähän unholaan, mutta tykkään silti kovasti. : )) Ja avataan taustoja nyt sen verran, että Cults tulee New Yorkista ja soittaa indie poppia. (Wikipedian mukaan.)
LCMDF on kans niitä uusia yhtyeitä, joita oon vasta kuunnellu hiljattain ja tässäki osin syynä tää musiikkityyli. LCMDF on suomalainen yhtye, joka soittaa elektroa, eli ei ulotu mun musamaun rajoihin, mutta kuuntelin silti ton Love & Nature albumin ja oli ihan kiva. Tätäkään ei oo tullu kuunneltuu mitenkään hirveesti, mutta kyllä tää nyt paremman puutteessa menee. : ))
Orianthi, johon tutustuin According to you ja Shut up and kiss me biisien kautta, herätti taas uteliaisuuden uusimmalla (2011) albumillaan Fire albumillaan, jonka kuunteleminen ei hermoja vaatinut kiitos näiden ainokaisten viiden biisin, jotka tolla albumilla on.
Orianthi on siis austraalialainen laulaja-lauluntekijä ja kitaristi, joka soittaa nykysin Alice Cooperin bändissä kitaraa, ja varmaan paremmin tunnettu kitaristina. Tykkäsin noista Orianthin uusista biiseistä, niissä on selvää asennetta ja kitara sooloja, jotka tuntuu ihanan tuoreelta kaiken sen teknobiitin ja jyskytyksen kuuntelun jälkeen. : ))
Garbage on mun paras uus löytö. : DD Kuuntelen tätä aina ku kaipaan jotain asennetta mun elämään, ja kaikki Rihannat ja Katy Perryt alkaa ärsyttää. En oo menny viel pintaa syvemmälle noihin biiseihin, joten sanotuksia ja sanomaa en tässä ala arvostelee, mutta tää on just sellasta musaa, mitä tarttee aina välillä, et se popmusa ei pinttyis päähän niin pahasti.
Noi kolme biisiä on Garbagen uudelta (2012) albumilta Not your kind of people ja noissa varmaan on ne suosikkibiisit levyltä. Kuuntelin myös kaks edellistä albumia, Bleed like me (2005) ja beautifulgarbage (2001), ja biisit oli jollain melankolisellatasolla tarttuvia, mutta toi uus albumi on enemmän nykypäivää ja siks iski paremmin. Mutta kuunneltavaa musaa, jos noi radiohitit alkaa käymään jo liian arkiseks. ; ))
+ P!nkiltä tulee syksyllä uus albumi The truth about love. Sitä ootellessa. ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti