Vesisade ja mittarin +5 lukemat ei ehkä vakuuta mua siitä, että aatto lähestyy pikavauhtia, mutta huijasin itteni joulutunnelmaan leipomalla pipareita ja joulutorttuja, sekä kuuntelemalla liikaa niitä iänikuisia joululauluja. (Joita oon saanu ettiä Spotifystä tuskastumiseen asti, koska tuntuu, että vaan ne muutama hassu biisi, joita oon kuunnellu vuodesta toiseen, saa mut lämpenemään joulun ajatukselle.)
Meillä oli kotona vaan ne tasan kaks piparimuottia, ja kun viimein kyllästyin yksitoikkoisiin pipareihini, keksin muotoilla veitsellä ihan omanlaiset kuviot. : ) Ja kovan työn takana olikin, mutta tästä oon aika ylpee. : DD
(Hieman muokattuna tosin, mutta mä oisin voinu askarrella näistä kuvista vaikka joulukortteja, jos oisin saanut idean hieman aikaisemmin. : D)
Ehkä se johtuu tosta säästä ja pimeydestä, mutta mulla ei oo oikein kunnon joulufiilistä. Tietty pienenä aina sai alkaa oottamaan aattoa jo sillon marraskuun vikoilla viikoilla, kun koulussa alettiin treenaamaan jouluesityksen biisejä, mutta nyt aika on menny kun siivillä ja ei oo ehtiny ollenkaan edes odottamaan koko joulua. Voin kuvitella pikkusiskoni huomenna, kun mennään sukulaisten luo viettämään aattoa, kun se hyppii tasajalkaa jo heti aamusta pelkästä jännityksestä. : D Oi sitä lapsuuden riemua.
Mutta että mäkin pääsisin vähän tunnelmaan, laitan tähän muutamat joulukuvat WeHeartIt:istä. ; ))
En sitten pystyny olemaan poissa täältä. Yritin kovasti, ja mun aika onki lentäny siivillä tän syksyn sen verran vauhdikkaasti, että vasta tässä joulun aikoihin mulla on oikeesti ollu aikaa istuu ja vaan rentoutuu koneen ääressä. Sitä ennen oon käyttäny puol elämää opiskeluun, tulevaisuuden stressaamiseen, töihin ja tietysti rakkaaseen harrastukseeni urheiluun. Vaikka vakuutin ittelleni alkusyksystä, että ei mulla enää oo aikaa mitään kirjottaa, niin täytyy sanoo, että just se ajan puuttuminen vähän kun ajo mut tänne takas. Pelkkä täysillä eteenpäin meneminen höyryveturin lailla kouluasiat päässä pyörien ei oikein toimi. Ihmisen täytyy purkaa luovuuttaan jonnekin ja päästä ilmasemaan itteensä, ajatella joskus ihan rauhassa ja tuntee sellanen sisäinen rauha. Pelkkä pänttääminen ei sellasta mulle tuo.
Oikeestaan mä tunsin ja tunnen yhä edelleen polttavaa tarvetta alkaa taas kirjottaa säännöllisesti äikän tunneilla, kun pitäis saada jotain täyttöö siihen paperille. Ja kyllähän sitä tuleekin. Kun oon vielä noista tehtävistä ihan kiitettävästi suoriutunu, oon aatellut, että miks en kehittäis itteeni lisää. Mä tykkään kirjottaa ja se tuo mulle jotain niin mahtavaa, että se on pakko kokee kerta toisensa jälkeen uudelleen. En väitä että olisin erityisen hyvä, mutta tästä mä tykkään ja tästä oon saanu kiitosta.
Mutta nää syvällisemmän höpinät sikseen. Nyt kun mä oon miettiny tätä mun paluutani (dramaattista), niin oon miettiny myös tän blogin tulevaisuutta. Tää tulee selkeesti muuttumaan, koska oon ehtiny tässä reilussa neljässä kuukaudessa itekin muuttumaan todella paljon. Oon kai pohjimmiltani aika sama ihminen, mutta suhtautuminen elämään on saanu uudenlaista perspektiiviä ja ehkä vähän sitä aikuisempaa näkökulmaakin. (Ainakin pariin viime vuoteen verrattuna. ; ) )
Selväähän on se, että koulu tulee viemään mun ajasta suurimman osan nyt keväällä varsinkin, kun täytyy siihen päättötodistukseen panostaa, joten tuskin ihan joka päivä mitään postauksia kirjottelen. Kirjotan sillon kun huvittaa ja on aikaa ja hyvältä tuntuu.
Myös postausten sisältö muuttuu luultavasti. Tietysti kokoon tänne kaikkee inspiraatiota, mitä oon aikasemminkin tänne laittanut, mutta myös ehkä sellaisiakin juttuja, mitä en ennen ole kirjotellut. Pääpaino varmaan pysyy muodissa ja kauneudessa, niin kuin aikaisemminkin. : )
Kuvat: WeHeartIt
Että sellaista. : D Ihanaa, jos jaksatte vielä lukea mun blogia! <3
Jos mä oonkin viime aikoina sekoillu tarpeeks tän blogin kanssa, niin nyt on hyvä pitää pieni breikki. Otsikko jo sen kertookin, mutta huomenna lähen Pariisiin! <3 Tai siis perheen kanssa tietysti, mutta silti, here I come! : D Saa nyt nähdä mitä ne viis vuotta ranskan tunneilla istumiset on saanu aikaan, ymmärränkö sanaakaan vai hymyilenkö vaan ja hoen mercitä joka väliin, pikku paineet on kyl asiasta kun perhe luottaa tän kielenpuhumisen mun käsiini. No, on mulla sanakirja turvana, ehkä mä jotain pystyn siellä änkyttämään.
Mutta siis, postauksien pariin palailen ehkä perjantaina, saa nähdä miten toi lähestyvä koulun alku vie kaiken positiivisen elämästä, että makaanko sängyn pohjalla piilossa pahalta maailmalta vai otanko itteeni niskasta kiinni ja laitan tänne pari lomakuvaa. ; )) Yritän myös hieman koota sitä syystrendien postaussarjaa ja ehkä jonkun ajastetun postauksenkin. : ))
Blogiin laskeutuu nyt viikoksi hiljaisuus, kun kirjoittaja suuntaa Suomen kauniiseen luontoon ja rippileirille. : )) Ajastin muutaman postauksen tiistaille, torstaille ja lauantaille, mutta livenä palaan vasta heinäkuun puolella. See ya then! : P
Juhannuksena oltiin hieman perheen kanssa retkeilemässä ja nauttimassa kesästä. : ) Suomen kesä on vaan jotain niin kaunista, että jopa minä kaivoin kameran laukusta ja näpsin muutamat kuvat. : D
En oo taas tällain kahteen päivään käyny koneella ollenkaan, osa syy siihen on varmaan se, että koulujutut on jonkun verran vieny aikaa + lauantaina olin kotiin tultua kuoleman väsyny. : DD
Mä en oikeesti ymmärrä mikä tos on, mut nyt ku on pimeetä ja kylmää niin tuntuu, että iltasin ois valmis menee suoraan kaheksalta nukkumaan. Vaikka nyt ei kauheen upeet säät ookkaan ollu (terveisin: lenkkeilin eilen sateessa... -.-), niin musta on aivan ihanaa ulkoilla syksysin, ja muutenki riehuu tuolla metsässä kirpeessä ilmassa kirkkaan keltasten ja punasten lehtien keskellä.
Mut oikeesti, musta vetää kyl kaikki voimat aika pahasti puol seiskalta herääminen, kahen tunnin liikka purtsilla suunnistamassa, seittemän tuntii kouluu, koiran ulkoilutus, kokeeseen lukeminen + läksyjen teko ja etenki tää dataamine ku tää on niin hemmetin rankkaa... : DD Ei mut oikeesti, olin tänää ihan kuollu ton kaiken jälkeen. Huomen sit taas mukavat seittemän tuntii koulussa, ridaus, joku enkun esseen teko + läksyt ja hei vaan mä oon aika done nukkumaan.
Mut onneks näitä mun rankkoja päiviä piristää ees hyvät tyypit koulussa ja harrastuksissa. Musta tuntuu, että ihmiset on jotenki paljon pirteempii ku viime vuonna tai sit vaan puhun enemmän eri tyyppien kanssa. : DD Oikeesti, en kestäis koko koulupäivää jos en vois puhuu kellekkään mistään tai joutuisin kuuntelee jotain helvetimoista angstausta koko aika siinä metrin etäisyydellä ku kaikki on perseestä eikä mikää onnistu. Sitäki on nimittäin koettu.
Ai nii. : DD Lauantaina riehuin ensin koulun liikkasalissa tunnin yrittäen opettaa kakaroille korista, vaikka musta tuntuu etten ite oo kauheen huippuosaava nyt ku lopetin pelaamisen. : )) Sit mentiiki kolmeks tuntii lammassaareen ja käveltiin niillä pitkospuilla ja mä sain sellasen oivalluksen et ei rajaa ja käytiin kattomassa niitä lampaita. Ne oli hauskoja mitä nyt se yks oli läski ja meinas syödä mun kengät, mut sellasii ne eläimet sit kai on. Syö kaiken minkä eteensä saa. : PP
Ja tosta retkestä sain jonku inspiraation lähtee patikoimaan, saa nyt nähä toteutuuks toi viel tän vuoden puolel. : DD
Oon yrittäny saada noita matkapostauksia tehtyä, että saisin ne kans sit julkastuu. : )) Tuntuu kauheen kaukaselta toi matka nyt, kun kouluukin on ollu jo viikon ja ulkona sataa ja on harmaata, eikä täällä tapahdu mitään. Onneks viime viikko oli ihanan lämmin. ♥
Eilen aamulla laitoin ruokaa, kun mummi ja ukki tuli meille syömään, ja sää oli ihana ja lämmin. : )) Mahtavaa, ettei toi sää mee aina silleen, että kun on vapaata niin vettä tulee vaakatasossa ja meinaa lähtee lentoon. Iltapäivällä käytiin kattomassa yhen kaverin kanssa, jota en oo vähään aikaan nähnyt, stadis Madagaskar 3 ja se oli ihan paras. : DD Meiän takan kaks tyttöö nauro ihan kaikelle koko ajan, mut ei siin mitään, hyvä jos on hauskaa. : ))
Se mun frendi kans kerto kun se oli ollu kielimatkalla kesällä, ja mietin ite, et sellanen vois olla ihan kiva - näkis vähän maailmaa ja sais kehittää omia kielitaitojaan. Samalla kun katoin netistä niitä kielimatkoja ihan yleisesti, katoin kans vaihtareita ihan huvikseen ja sain huomata, miks sinne matkalle ei ehkä lähetä iha yhestä mielijohteesta. Ne hinnat oli nimittäin ihan kivoja, Austraaliaanki joku kymppitonni että bye bye money....
No joo, en mä nyt viel oo lähös mihinkää. : ))
Tänää sit kävin vähän shoppailemassa - olen hyvin säästäväinen : )) olis kyl ihan jees saada jostain jotain duuniiki, eikä maksaa kaikkee vaan viikkorahalla ja koiran ulkoilutuksesta saaduilla rahoilla, mut täytyy nyt selvitä niillä - ja ostin aivan ihanan valkosen pääkallohuivin Glitteristä ♥ ja kengät Seppälästä, sellaset perus tossut mitä siellä myydään. Oon viime aikoina ostellu vaan korkoja ja perjantain jälkeen mä haluun vähän pitää taukoo koroista - ihme mun jalat ei kuollu - ja muutenki syksyllä tasapohjaset kengät on kivat, kun ei voi enää sandaaleissa hiihdellä. : ))
Mutta tämmöstä hauskaa. : )) Yritän motivoituu tekee ne New York postaukset piakkoin valmiiks, et joskos ens viikolla niitäki ilmestyis tänne. ; ))
Must tuntuu, että oon onnistunu tässä mun projektissa sosialisoitua vähän elämässä. Ihmisten kanssa puhumine ei oo enää kauheen suuri kynnys, mutta luulen, että se johtuu siitä, että mun pitää puhua ihmisten kanssa, etten vaikuta mykältä, kun kukaan muu ei sano mitään.
Tää mun sosiaalinen elämä ei oo kyllä edistäny mun kaverisuhteita yhtään, päinvastoin. Meiän neljän kaveri piiristä se päivänsäde lähti pois ja mulle on nyt langennu se puhujan rooli porukassa. Mut ihan really, must tuntuu et kuolleetki ennemmi vastaa mulle ku ne kaks puhumatonta kakaraa, jotka ei ymmärrä, kuinka helvetin hankala on yrittää päivästä toiseen keksiä puheenaiheita, ja saan vastaukseks vaan jotain epämäärästä hyminää, joka sekottuu tuulen huminaan. Ihan totta ihmiset, kaverille pitää perkele puhua tai se feidaa teiät!!!
Joten kehittelin suunnitelman, että jos ei ala tyypit puhuu nii olkoot sitte yksin ja maatukoot hiljaisuuteensa. Oon tajunnu, että mulla on ollu tällä viikolla paljon hauskempaa mun pikkusiskon kanssa, kun mun frendin kanssa, jonka kaa hengaan aina koulussa. Johtuu ehkä siitä, että mun pikkusisko on opetellu puhuu. Ja jos totta puhutaan nii sen frendin kanssa me ei olla ees naurettu kertaakaan tällä viikolla, ehkä vähä hymyilty jollekki yleiselle läpälle, jonka joku on heittäny luokassa.
Että mun vuos menee perseelleen jos pelastava enkeli ei laskeudu taivaasta ja lahjota mun kaverille niitä perhanan puhelahjoja, jota se vois jaksaa käyttää, jos haluu säilyttää kaverisuhteensa vielä ihmisiin. Koska mitä helvettiä mä rupeen kärsii, jos yks ei tee yhtään duunia pitääkseen yllä kaverisuhteitaan??
Ihan kiva, että noi säät on helteiset, mutta oisko tätä hellettä voinu vähän aikaistaa? Laittaa se vaikka sinne kesäkuun alkuun? No ei, kärsitään me lapset koulussa ja nautitaan niinä ainoina vapauden hetkinä, jollon ulos päästään, tosta helteestä. Mut välkäl voi ottaa aurinkoo ja istuu pihalla frendien kaa, että mikäpäs siinä. : ))
Eilen oli ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa ridaamaan. : )) Hypin riemusta sen tunnin jälkeen, kun se mun pyöreä poni - ja siitä pyöreydestä voi syyttää vaan laidunta - liikku ihanasti ja mä jopa osasin tehä jotain sen ponin liikunnan eteen. : )) En varmaa jaksa venaa ens viikkoon et pääsen taas ridaa. ^^
Oon huomannu aika monesti sellasen asian, että kun on joku ennakkoluulo, niin asiat ei aina mee niinku niiden vahvasti olettaa menevän. Monesti oon sillain että "ei helvetti, huomenna on se ja se päivä ja se menee ihan perseelleen" ja sit oon yhtä hymyä kuitenki sen päivän. Tai sit toisinpäin, millon pettymys on vaan entistä suurempi. Tänäänki ku alko valinnainen liikka ja oltiin ultimatee, kelasin aluks et "siel on jotain randomeita ja tää on kuitenki ihan hirveetä", mut tuntien lopuks mulla oli ihan pirtee ja kiva fiilis siitä, kun valinnaisessa kaikki oikeesti tekee jotain siellä, ja päästään liikkumaan ja tekemään juttuja.
Yleensä nää oletukset ja ennakkoluulot tulee esiin vaan koulupäivinä, himassa sitä hiihtelee verkkarit päällä ja kattoo Gossip Girliä sillon ku huvittaa - ei kauheesti ne ennakko-odotukset siihen vaikuta. Mut koulussa on aina jotain, minkä olettaa olevan tietynlaista ja sit päivä yleensä menee joko hyvin tai sit ei niin hyvin. Mut tällästä tää arki on. ; ))
Mut ihanaa nois säis on, ettei tartte tyytyy vaan farkkuihin ja tennareihin, vaan voi mennä topilla ja sandaaleilla, ja hyvin silti tarkenee. Ite ainaki haluun ottaa kaiken irti tosta kesäsäästä, koska sitä talvee ehtii sit kuitenki olee ja sitä pimeyttä ja kylmää ihan koko vuoden tarpeiks. Eli nauttikaa ihmiset tosta säästä, vaikka oliski jo koulus tai duunissa! : ))
Eka päivä oli perseestä. : DD Ihan totta, ei kukaan jaksa niitä iänikuisia "sääntöjen läpikäymisiä" ja ryhmäytyksiä, joissa leikitään jotain eskarileikkejä ja kaikki on kuolleita kun ne haluu vaan päästä himaan. Ihmeellistä, että tuolla nyt paistaa aurinko, kun koulut on alkanu ja toi kesä meni silleen et 90% tyyliin sato, että kivakiva... Meinasin tukehtuu sen mun pitkähihasen kanssa siellä, mutta kun aamulla oli kylmä... : (
Koulun jälkeen olin kaverin kanssa ja käytiin yhen ihanan koiran kaa lenkillä. ♥ + kälätettiin toistemme päälle, mut jos ei oo nähny kaveriaan melkein kahteen kuukauteen niin kai siinä ajassa tulee vähän kerrottavaa? Sovin myös yhen toisen kaverin kanssa, että nähää viikonloppun ja mennää kattoo Madagaskar 3. : DD
Mut joo, tästä se arki taas alkaa, ihanaa ku huomenna ei tartte leikkii mitää piirileikkejä. ^^ Huomen kans ridaa pitkästä aikaa. ♥ Mut itkin melkein ilosta ku kuulin et tällane sinkku oli julkastu! ♥
Voitte vaan arvailla ihmiset olinko 11 vuotiaana hurmoksessa tosta bändistä. : DD Petyin vähän tohon biisiin, kun se ei räjäyttänykkään mun maailmaa, mut annan mahollisuuden tuleville kolmelle albumille, joten ehkä se mun maailma vielä joskus räjähtää ja mä muutan marssiin. ^^ ♥♥
Loma alkaa olemaan ohi ja huomenna pitäis raahautuu kouluun. Laukku pakattu ja vaatteet valittu, saa nyt nähä millane tästäki vuodesta tulee. Huomen nään pitkästä aikaa yht frendii, joten ihan kiva päivä tiedossa sen osalta. : )) Pikkusisko alottaa ekan kerran koulun ja nää päivät onki lähinnä pyöriny sen ympärillä, ku äiti kertoo ohjeita tienylityksestä sun muusta. Voin kuvitella sen pikku kakaran se liian iso vaaleensininen reppu selässä hyppelemässä kouluun... ♥ : DD
Mut eilen olin kyl aika ilonen syystä, että mulle löyty ihan jees duuni, ja mun rahantulo on nyt turvattu seuraavaks vuodeks! : DD Vaikken nyt pääsekkään kauheesti rikastumaan, niin ainaki saan jonki verran rahaa, kun ulkoiluta yhen tyypin koiraa kaks kertaa viikossa ja saan siit kerralta neljä euroo. : )) Kuukaudessa se tekee joku kolmekymppiä, plus siihen vielä porukoiden antamat rahat joten here I come ne ihanat nilkkurit jotka näin Seppälässä ja myös ne jotka näin H&M:ssä! : DD Hehhee...
Tämmöstä. Ja kattokaa ihmeessä se New York postaus toisen päivän osalta, koska sitä kolmatta osaa saa vielä ootella jonkiaikaa. ; ))
Nukuinki viime yönä vaivaset 14 tuntia ja olo on ollu pirteempi ku eilen. : DD Käytiin tänää vähän ostoksilla ja löysin H&M:stä aivan ihanan ison neuleen, just sellasen ku oon jo vähän aikaa tarvinnu ja nyt oon se päällä hengaillu himassa ja lukenu Kirsikkasydäntä. ♥ H&M:n kuvastoki tuli vihdoin viimein ku mähän en toki tilannu sitä siinä kesäkuun alussa ja nyt itken ku mulla ei oo koskaa rahaa mihinkään...
Löysin tänää Seppälästä aivan ihanat mustat nilkkurit, jotka ostan heti ku mun lompakko sen kestää, koska mun vaatehuoneessa on enimmäkseen kesäkenkiä - balleriinoja ja sandaaleita - enkä usko, että selviin niillä tätä syksyy. Mut saa nyt nähä millon saan ne nilkkurit ostettuu.
Oon myös tuskaillu mun uuden laukun takia - näist ostoksista kokoon sit jonku postauksen viel - ku kaupassa se näytti tosi söpöltä ja ihanalta ja rakastuin siihen, mut heti ku otti himas muovit pois nii bam tää laukku ei miellytä mua sit yhtää. Sit katoin jotain muuta laukkuu nii ei hemmetti se näytti paljon paremmalta ku mun oma laukku. Nyt yritän vaan löytää siitä laukusta hyviä puolia ja keksiä, miten saan sen näyttämään hitusen kauniimmalta. No, ehkä mä totun siihen. Joskus.
Itken myös ku tuolla ulkona tulee hämärä jo yheksältä ja lämpötilat näyttää alle kahtakymppiä. Kui voi olla mahollista, että tää Suomen huima "ennätyslämmin kesä" loppu jo ennen ku se ees alko?? Koht on taas talvi ja kylmä ja sit tonne ulos kuolee ja äääähh mä en kestä.
No joo, mut mä lähen tekee niit matkapostauksii. : ))
Selvisin hengissä himaan, mitä nyt yöunet jäi parin tunnin mittasiks ja voi vaan arvata ku mä yritän saada päivällä unta nii eihä siitä mitään tuu. Tänään pitäis saada kaikki kuvat ladattuu koneelle, et pääsen tekee postauksii. : )) Ihme kyllä mun kamera otti ihan kiitettävän määrän hyviä kuvia, joista yritän poimia parhaimmat tänne.
Ja niin siinä sitten kävi, että kun yks unelma on toteutettu, siitä syntyy toinen unelma. Haluisin nimittäin joku päivä muuttaa ihan oikeesti enkä vaan mun es-poni mielikuvitusmaailmassa Nykii tai ainaki jonnekki sinne lähelle, missä tapahtuu jotain vähän useemmin ku jouluna ja juhannuksena. Joo joo Suomi on kaunis ja hyvä maa ja pala pala ja nyt ku on nähny vähän maailmaa nii oma kotimaa on iha perseestä, mut se pienen pieni paikkakunta missä mä asun ja se alue, missä oon asunu ja viettäny elämästäni ne 14 vuotta ei oo oikeen sulattanu mun sydäntä ja saanu sitä paikkaa tuntuu oikeelta, kodilta.
Kyl tää Suomi on varmasti suurelta osin tosi hyvä just lapsiperheille ja tolleen, mutta sit ku ohittaa sen leikkipuistoiän, alkaa tarvii enemmän tilaa ja muitaki paikkoi hengailla ku oma huone. Ja ku on toivonu jotain paikkaa, mikä ei oo pelkkää metsää ja yhtä kälystä keskustaa, ja joskus pääsee sinne, jotenki tajuu sen, mitä mahdollisuuksia elämässä oikeesti on. Et ei Suomi oo ainoo paikka missä asuu, vaik siel olis syntyny.
Toisin sanoen mul tuli nyt vimma muuttaa Nykiin joskus isompana (parin vuoden päästä : DD) ja asuu siel jos ei koko loppuelämäänsä, nii ainaki vuoden pari, kattoo millast se on ja jos ei tykkää nii ei sit. Tietysti kaikki asunnot, työpaikat ja oleskeluluvat vaatii aika paljon, ennen ku tonne vois oikeesti muuttaa, mut jos se viel parin vuoden päästä tuntuu must hyvältä ratkasulta, nii aion todellaki tehä töitä sen eteen, enkä jäädä elelee mitää helppoo ja tylsää elämää, jos mulla olis ollu mahollisuus sellaseen, minkä oisin halunnu toteuttaa.
Tänää onki ollu vähän kiireisempi päivä. : DD Aamulla yritin vähän miettii tän ja ens viikon asuja (jotka on sitä mekko/shortsit ja toppi, koska +30 asteen helteessä haluun mahollisimman helppoo ja yksinkertasta), iltapäivällä kävin kaverin kanssa ulkoiluttaa yht koiraa ja illalla oon pakannu ja riehunu ympäri taloo ku mul on taas tää dementia iskeny, saa nähä muistinko ottaa kaiken. : ))
Kiva ku oltiin sillo yhel purtsil ulkoiluttaa sitä koiraa ja se on semmone mäyräkoira, ei siis hirveesti pitäis haitata muita liikkujia, mut sit takaa kuuluu yhtäkkii sellane ääni et "saisko ton rakin pois tieltä??!!". : DD Vähä revettiin kamun kaa sillai et onks pikkasen pinna kireel?? : DD Mä en tajuu miten joku voi menettää hermonsa siitä, että joku koira on muka sen tiellä, ku siin olis ollu toiseen suuntaan ainaki kymmene metrii tilaa nii ei tää herra aikoo mennä just sen koiran ja puskan välisestä, puolen metrin alueesta läpi. : D
Tein ärken pikapikaa yhen postauksen, jonka ajastin ja nyt mulla on huomisesta ens viikon tiistaihin muistaakseni joka päivälle postaus, joten keskiviikkona ei oo tääl elämää ja torstaina saa nähä, ku tullaan kaheksalta aamusta, että meenkö suoraa nukkuu vai kui. : D Aikaero nääs...
Mutta huomenna lähen vallottaa maailmaa ja sitä sitte täällä bloginki puolella, kunha saan kaikki kuvat ladattuu koneelle ja mahdollisesti selviin hengissä takasin. : ))
Tänää yritin saada Spotifyta toimimaan mun kännyssä, mutta big suprise, mulla on niin helvetin paska puhelin, että siinä ei toimi mikään ja kiitos tämän istun ylihuomenna kaheksan tuntia seuranani kirja ja pari biisiä, joita sietää kuunnella. Niistä tuleeki aika viihdyttävät kaheksan tuntia. -.- Mutta, ilmeisesti maailma on nyt muutenkin tosi epäreilu, kun yritän saada porukoita tekemään asioita, joita niiden pitäis tehä viel nyt kesälomalla, että mun tulevaisuus olis parempi, nii ne ilmottaa et "en mä jaksa" ja "hei ei nyt, katotaa sit ehk matkan jälkee". Paskat ne mitää kattoo... No, niiden syy jos mun elämä on sit mitä on.
Oon vahtinu illan himassa rakasta pikkusiskoani, joka ei osaa elää ilman konetta ja TV:tä ja tuijottaa vuoroin kumpaaki. Tavallaan se on ihan hyvä, mä voin rauhassa yrittää saada kasaan puuttuvat kolme postausta tyhjästä sillä välin ku TV toimii babysitterinä.
Mun pitäis huomenna ehtii olee viel päivällä kaverin kanssa (kun se tänää halus ilmottaa mulle et ehinks olee sen kanssa just enne matkaa) ja pakkaamaan, mutta kai mä nyt sitte repeen joka paikkaa ja yritän taas muistaa asioita jotka tajuun unohtaneeni vasta sitten ku on liian myöhästä. : DD
Mut järkytyin tänään todella, kun tajusin, että huomenna on jo elokuu - ei oikeesti!!! vasta oli kesäkuun 2. pvä O_o - ja ens viikko on vika lomaviikko. Kamalaa... Miks kesäloman lyhyyden huomaa vast sitte ku se on jo ohi?? Kaks kuukautta tuntuu hirmu pitkältä sillon ku on kaikki suvivirret laulettu ja on sata suunnitelmaa kesäks ja näi, mut sit on kohta jo juhannus ja sit heinäkuu ja heinäkuun loppu ja elokuu ja koulu alkaa... -.-
Ja voi vaan arvata onks ees puolet mun kesäsuunnitelmista ehtiny toteutuu...
Mutta, vaikkei nyt ookkaan kaikkein paras fiilis, nii yritän miettii vaa ylihuomist ja matkaa ja sitä et mun unelma - yks niistä - vihdoin toteutuu ja olla siitä onnellinen. : ))
Ihme on tapahtunu - sain ajastuksen sittenki toimimaan!! : DD Nyt tuli vaan pieni stressi päälle, et miten ehin saamaan viikon postaukset kasaan päivässä, mut jos huomenna uhraisin sille aikaa, nii enköhä saa jotain kokoon. Neljä postausta on muutenki jo venaamassa tuolla luonnoksissa, joten niitä tuun sit kans julkasemaan. : ))
Aamulla kävin auttaa isää valitsee vähän vaatteita, kun se ei ite kai osaa. Musta just vanhemmille ihmisille (sen teini-iän ylittäneille siis... : DD) on hirmu hankala alkaa sanoo et älä oikeesti laita tota ku näytät iha hirveeltä tai vastaavaa ku ne alkaa sit inttää et "no ku ei tääl oo muutakaa" tai "on näillä pärjätty jo viimeset kakskyt vuotta". Äiti esim. on just sellane, et ku ehdotan jotain vähän nuorekkaampaa vaatetta (miks ihmisen itsetunto käyttää nuorekkaita vaatteita menee keski-iässä??), nii heti tulee et "en mä tollasta lumppuu haluu käyttää". -.- Yritä sit siin neuvoo... Onneks iskälle on helppo sanoo et ota toi ja toi ja se tekee niin ku sanotaa. : ))
Fiksuunnuin eilen ja tein listan. Olin aamu kymmenen jälkeen jo niin hukassa, että hyvä että oli se lista olemassa, koska kaikki, mitä mun pitää ennen matkaa hoitaa oli jo kadonnu täysin mun päästä. Mä en oikeesti tajuu miten voin olla nii huonomuistine, että aattelen jotain ja sekunnin kuluttua en muista koko asiasta mitään. Siksi siis lista. Olin tänään niin reipas, että raahauduin huimat puoli kilometriä kauppaan ja ostin postimerkkejä. Se vaati jo aika paljon.
Illalla katoin olympialaisten maastoratsastusta. Mä en ymmärrä miten hankalaa mun on ettii lehestä siitä ohjelmajutusta, että millon tulee ridausta, kun siel ei näyttäny aluks olevan mitään ja sit sitä tuleeki just sillon ku oon sata varma ettei tänää tuu. -.-
Ihanaa ku mun huoneen valoki päätti irtisanoutuu tänää, nii istun nyt tääl yhen lukulampun ja koneen valos dataamas et varmaa sokeudun kohta tai jotai. Sit yllätys meillä ei ollu oikeeta lamppuu vaihtaa tohon nii saa nähä kuinka kauan elän pimeydessä. No, voin aina uskotella ittelleni, että vähennän mun hiilijalanjälkeä käyttämällä kahen valon sijasta yhtä. Joskus täytyy tehä näemmä uhrauksia luonnon eteen. : ))
Mutta nyt lähen väsäämään vähän postauksia, että tää ei olis niin kuollut paikka sen viikon ajan. : ))
Mä oon selkeesti huomannu nyt kesän aikana, että mun mieliala vaihtelee tosi rajusti riippuen siitä, onks mulla tekemistä. Jokus hyppelen ympäriinsä ja yritän saada kaikki tarvittavat jutut tehtyy ja sillon tulee paljon uusia ideoita mieleen, ja sit taas ku mulla on seuranani vaan kone ja ajatus fashiolistalla käynnistä, oon masentunu. Mun elämä ei nyt oo mitenkää päätähuimaavan kiireistä, vaikka parhaani mukaan yritän olla aina menossa kun siihen tulee mahollisuus, ja sillon ku joudun olemaan paikallani, eikä esim. joku hyvä kirja pidä mua otteessan, masennun ja saan päähäni kaikki maholliset teoriat, miten tää päivä ja lähitulevaisuus on niin tylsää ja harmaata.
Mut tänää ei ollu sellanen päivä. : DD Mua motivoi kaikki tylsätki jutut, niin ku siivoominen tai ruuanlaitto, tai kirjastossa käynti, kunhan on edes jotain. Mä en ymmärrä, miten jotkut pystyy oleen paikoillaan koko päivän masentumatta. Eri asia on tietysti sitte arkena kun on koulu ja muu stressi, nii varmaa viikonloput tuntuu aika suurelta pelastukselta, kun saa vaan olla - tästä tuliki mieleen, miten inhoon arkena herätä varttii vailla seittemän - mutta nyt ku on ollu kaks kuukautta tekemättä oikeetaan mitään niin alkaa sekin jo vähän tuntuu. Tai oonhan mä kaikkee tehny, mut jos on pari päivää himas istumas nii masennus iskee.
Mut onneks on olemassa lehdet. Oikeesti, ne pelastaa mun jokaisen päivän kaikenmaailman ehdotuksilla ja inspiraatioilla uusista harrastuksista, tapahtumista ja muista tekemisistä. Eilenki sain päähäni selailla jotain vanhoja heppalehtiä, joita tilasin kymmenen vuotiaana ja sain kaameen inspiksen kokeilla kaikkee ajoo, issikkavaellusta ja lännenratsastusta ja olin ihan täpinöissäni. : DD
Myös elokuvat piristää mieltä (no ehkei draamat, scifi, dokumentit, kauhu ja kaikki sellaset, missä päät lentää ja ihmiset kuolee ihan tyhjästä ja avaruusoliot valtaa maan ja on perhemurhia mut sellaset piristävät. : DD). Ja onneks oon ollu niin viisas, että oon nauhotellu ihan randomilla jotain leffoja ja nyt mul on niitä sata kattomatta nauhalla ja sit ku tylsyys iskee nii sielt vaa joku pyörimää. : ))
Ja sit radio. Varsinki jos mul on tylsää ja laitan ylex ja sit ne heittää siel jotain iha random läppää nii repeilen sille yksinäni ja sit porukat tulee kysyy et "mitä sä tääl yksinäs naurat??". Must on välillä vähän ärsyttävää, et jos nauran vahingossa yksin - herran jumala!!!!! - jollekki läpälle kovaan ääneen nii heti tullaan kyselee et onks kaikki kunnossa. Joo sori, nauroin. Mielisairaalaan mut pitää viedä... -.-
Mut tämmöst tää suomalaisen arki: älä herätä liikaa huomiota ja pidän mahdollisimman matalaa profiilia - mieluiten katse maassa. Onks suomalaiset oikeesti tälläsii??? O_o
Mut joo, huomen täti tulee koko päiväks käymää - damnn... - ja siit ei tuu kauheen hauskaa. Joudun varmaa kuuntelee jotain sen matkakertomuksii ku porukat tulee kiljuu et "nyt heti sieltä ku ei olla nähty sun tädin kanssa pitkää aikaa et mee nyt yhtää minnekkää perhana pentu heti tänne!!" ja sit kaikki repee jollekki tosi hauskalle läpälle joka on K45 ja sit mä oon et "heh eh tosi hauskaa" ja sit tulee tää "mikä sulla on??" ja sit oon et "ei naurata" ja mua pidetään sairaana. Miks aikuisten läpille pitää nauraa ku ei ne naurata???
Onneks äiti on ymmärtäny tän et mä en aina repee täysin jos se sanoo jonku tosi hyvän läpän ja se ite on iha kaksinkerroin naurusta. Hauskaa..
Mut mul on vakava ongelma. Ku mä oon elämäni aikana kokeillu jotain random tanssii, balettii, luisteluu, jotain ns. "kerhoo" mis kirjotettii, kakkosel askartelukerhoo, vitosel kuviskerhoo, korista... eikä mikään noista oo ollu mun laji. Ainoo, jota oon harrastanu 7 vuotiaasta tähän päivään on ridaus ja siit tykkään vielä, vaikken nyt all the time pyörikää tallilla, mut seki on kerran viikos vaan ja haluisin uuden harrastuksen. Oon yrittäny kattoo niit netistä mut yllätys jos laitan hakusanaks sen harrastuksen ja esim. Espoo nii ei helvetti, miten voi olla mahollista, että se antaa ne seurat mis sitä vois harrastaa nii jostain Lapista tyylii??? Siis eiks toi google tiiä mikä on Espoo vai mikä on ongelma?? Ääärhh.... -.- just tällästen juttujen takii mä en ikinä saa uutta harrastusta.
Oon sit kans miettiny, et ku mul ei ikinä kelpaa mikään harrastus vakituisesti, nii voisin kokeilla jotain vähän lyhyemmällä ajanjaksolla, esim. joku kurssi, mut eehheeeeeiiiii ei toki mitään kursseja herranjumala sentään ei missään tapauksessa! Tai sit nääki on jossai keski-suomessa. -.- Elämä on sitte hirmu hankalaa...
Mut tän päivän biisiks nimesin tälläsen kappaleen: ; ))
+ tnä Olympialaisten avajaiset, jotka jää multa kattomatta vaik vannoinki ittelleni, että katon ne. : DD Mut Olympialaisia voi fiilistellä niiden virallisella biisillä:
