Friends will be friends

Jos kerron ton otsikon jälkeen, että näin tänään pitkästä aikaa yhtä hyvää kaveria, niin kuinka moni yllätty?
Mutta siis, chillailin taas vaihteeks himassa melkein koko päivän, meikittömänä ja hiukset harjaamattomina. Sit neljältä tulee viesti et "me nähään tänää" ja paniikilla vaatekaapille ettii jotain fiksumpaa ku farkut ja toppi, ja päädyin sitte mun puol leopardi mekkoon. Kaikki erikseen joo ja näyttää taas viis vuotiaan kirjottamalta.

Siinä välissä ku venasin kaverin bussia, ehin käymään naapurissa kattomassa sen että mitä kukkia piti kastella ja missä ja mihin jätetään ne kastelukannut ja sovittiin palkasta ja siitä että haen postinki ja käyn siellä pari kertaa viikossa ja pala pala ja isä tietysti oli mukana ja ehti jutella mukavia matkailusta, keittiönkaapeista sun muusta elintärkeästä ja mä katon kelloo sillai ei helvetti mun täytyy nyt lähtee ja lopulta juoksen sieltä hakee himasta laukkuu ja tollee.. Oli taas pitkä lause.

But I am really happy now, koska ette arvaa miten hyvä olo tulee, ku näkee pitkästä aikaa kaveria, jonka kanssa on ennen viettäny almost joka päivän, ku ollaan oltu samalla luokalta kolmosesta asti ja nyt ei sit olla nähty kuukauteen niin joo... Vaik olin vaan vaivaset kolme tuntii sen kaa niin ainaki sai puhuttuu kaikkee ja tolleen.
Kasilta juoksin himaa saunaan (nää mun kotiintuloajat vastaa mun kuus vee pikkusiskon kotiintulo aikoja... -.-) ja kattoo Selviytyjiä. Mulla on joku sellane juttu, että jos alkaa kattoo jotain sarjaa niin sitä pitää seurata sit aina ku se tulee et ei mitää yksittäisii jaksoi. Joten nyt oon kahlittuna TV:n ääreen myös lauantai-iltasin 21.00-22.00.

Mulla on nyt huutavatarve kenkiin. Niin ku nyt kuvitella saattaa, aina ku meen kauppaan ja oon sillain et "nyt ostan ne korot" nii kas kummaa mä löydän heti ekana jonku tosi söpön laukun ja oon ihan et "tää on ihana, mun on pakko saada tää!!". Sit katon hintalappuu sillai et "oho kaikki mun rahat jotka mul on mukana menee tähä" ja sit et "no ei se mitää ku kuitenki tarviin tätä siihe ja siihe nii pakko ostaa". Ja sillon ku mä oon kaupassa mä unohan kaiken muun joten goodbye my shoes shopping... -.- Pakko liimaa otsaa joku lappu et "osta ne helkkarin kengät!!". Mut täs mun "ostoslista" kuvin. (Inspiroiduin jälleen...)


Biancon täydelliset tollaset vaaleet korot, jollasii mä tarvisin, koska yllätys joka asuun ei sovi tummansiniset korot. Ja hintaa noilla on 69,95e.



Spiritstoren ruskeet nilkkurit olis kivat ainaki sit syksyllä, vaik toi väittää tuol sivuilla et nää on beiget mut mä en usko. Nää on 59,00e, halvemmat ku noi ylemmät, mut toisaalt näitäei tarttis vielä... Valinnan vaikeus... (Tai rahan puute.)


Nellyn peruskorkkarit mintunvihreenä 49,95e.

Noi ekat Biancon kengät on tosi söpöt. ♥ Like it. Mut saa nyt nähä mitä ehin ostaa mistäki vai jätänkö kaikki ostoksen New Yorkiin jos sieltä löytyis jotain hauskaa.
Ja jos en oo jo tääl maininnu, niin hyviä asuinspiksiä saa tältä sivustolta: www.chicisimo.com
Tuol on kasapäin ihmisten asukuvia ja just sellasia tosi inspiroivia, eli ei mitään pelkkää farkut-paita yhdistelmää.

Mutta nyt riennän pois koneelta. : ))

I need some inspirations

Jumala vois pudottaa mulle taivaasta jotain ideaa postauksiin. Mä en keksi mitään. Oikeesti. Mut haluun silti kirjottaa edes jostain joten lähen purkaa mun syvimpiä mietteitäni tänne inspiroivien kesäisten hiekkaranta ja auringonlasku -kuvien kera. : ))



Ääähh... mun piti nähä tänää yht kaverii mut niin ku mulle aina käy, jompi kumpi feidaa toisen just viis minuuttii enne sovittuu tapaamista. Tai no ei nyt ihan niinkään, mut tietenkää se ei käyny et poistun himasta ees tunniks jote täytyy vaa pitää sormet ristissä ja toivoo et tuleva viikonloppu sopis vähä paremmi.

Mua huolestuttaa muutenki se, että mun pitäis nähä yhtä tosi hyvää kaverii (ystävää, mite vaan), jonka oon tuntenu koko elämäni ja haluisin nähä sitä, mut sit en taas tiiä millon sille sopii ja koht kesä on ohi (kukaan ei sit masennu tosta) ja sit kuitenkaa me ei nähä jos me ei nähä kesällä ja aaaarrrgggg!!! Meen huomenna kauppaan ja ostan helikopterin ja perkele lennän sen luo enkä vaa itke täällä. Harmi ettei oo rahaa... Tää on jotenki hirveen masentavaa, ku ennen kesää vähän niin ku pilasin lähitulevaisuuteni ja nyt se tietysti vaikuttaa koko kesään niin et istun himas ja katon Frendien uusintoja nauhalta. Kyl mä tykkään istuu himassa ja kattoo Frendien uusintoja ja uppoutuu hyvään kirjaan ja peiton alle ku tuolla on perkele vaan 20 astetta ja poutaa, nyt tänne se 35 ja aurinkoista, mut koko kesä sitä... No away. Alan melkein toivoo et arki alkaa.

Mutta, koska oon tällane lapsi, joka haluu ottaa kaikesta tylsästäki kaiken irti, uskoo et mul on silti ihan kivaa, enkä haluu vaipuu masennukseen, nää asiat nousee pinnalle näemmä vaan sillo ku ei oo mitään muuta kirjotettavaa tänne. Ja näistä on pakko avautuu sit vaikka randomeille ku muute ne kaikki patoutuu mun sisälle ja mä ahdistun ja sit mä itken ja oon et miks mä itken ja sit mä masennun ja kuolen. Ei, en haluu kuolla sen takia, vaan... käsitellä asiat, omaksua, ymmärtää ja hyväksyä ne ja jatkaa elämää. Vittu joo on ihan perseestä tää kotona istuminen, mutta toisaalta, vois olla huonomminki. Mulle nousee enemmän ne asiat, joita en oo vielä saavuttanu, eräänlaisiks unelmiks, jotka toivon joskus kokevani ihan oikeesti. Mutta joo, tämmöst tää.



Toine asia, mitä oon nyt miettiny, on se, että vuodenajat vaikuttaa hirveesti mun tunnetiloihin. : DD Tai siis, talvella on jotenki enemmän antitunteellinen, ku kesällä taas tulee eka sellane "jee kesä!" ja sit puolest välist eteenpäin kaamee haikeus et "täs tää nyt oli" ja toisaalta sellanen, et "onks tän pakko loppuu jo". Tavallaan ihan hirveetä, että joutuu lomalla, ku sais olla vaan ja unohtaa kaiken, miettimään tyyliin et "apua, koht koulu alkaa" ja kaikkee tollasta stressaavaa.
Eli asian ydin oli: miks kesä ei voi olla pitempi?! Tää on väärin!! Pidentäkää kesää!!



Katoin Posh24 -sivuilla jotain Emma Watsonin after-before -jutskaa, ja mulle tuli heti sellanen olo, että pakko kattoo joku Harry Potter. No, meiän leffavalikoima ei oo niin laaja, joten en sitte kattonu Harry Potteria, mutta tajusin, että en oo pitkään aikaan kattonu oikeestaan mitään leffaa. Ennen katoin movie2k:sta leffoja, mut sit se alko jotai kettuilee mulle eikä enää suostunu toimimaan, ja sen lisäks ku viiden minuutin välein sielt pamahtaa ruutuun joku deitti-ilmotus, jos on joku iha random sinkku blondi, nii joo päivää oikeesti mä lähen kyl vetää. Et pitäkää jooko ne deittisivustot ja leffasivustot erillään ku kaikki ei niitä kaipaa samaa aikaan.

Mutta, haluisin ehkä kattoo sen leffan LOL, missä Miley Cyrus näyttelee, vaik se on varmasti joku teinilässynlää leffa, mutta täytyy kai jonku sellasiaki leffoja joskus kattoo.
Haluisin kans nähä Tim Burtonin Dark Shadowsin ja sit sen Snow White & Huntman. (Ei voinu kirjottaa suomeks, ku kuullostaa muute tyhmältä.) Ja tänä vuonna tulee kai Step Up 4 ja Salt 2, jotka haluisin kans nähä, joten jos jollain on leffalippui mulle nii pistäkää sähköpostii vaan tulemaan. No älkää kumminkaan, mutta olis joo hauska päästä leffaan.



Ai niin!!! (Muistan nää tosi tärkeet jutut tällai sit ku kaikki mahollisimman emotiaalinen - katoin ton sanakirjasta, joten tiiän mitä se tarkottaa : PPP - ja sellanen kyynelten sekanen tuskanen teksti on käyty läpi.)
Hehhee... : DDD Sain naapurin tädiltä kesätöitä. ^^ (Ja jos toi kuullostaa epäilyttävältä, niin sitä se ei ole, sanoinpa sen nyt vaan tolleen. : DD)
Mut siis, saatan ansaita huimat - tiddiddiiiidddiiidiitttiiittttiiiddiiiii!!!!!! - 10 euroa!!!!!!!!! (kaikki kaatuu nyt pyörtyneenä maahan... - ku meen kastelee kahen viikon ajan niiden jotain kukkia kun ne on poissa jossai lomalla. : DD I got a job! What a feeling! Njoo.. Mutta tällasta hienoo, must tuntuu, et must tulee babysitteri seuraavaks, ku naapurin tädit innostuu lähtee jonnekki bailaa ja sit "aaaiiii niiiiiinnn tos naapuris asuki se tosi mukava 14 vee tyttöne, sehä vahtii meiä kakaroita". Mut ainaki saan rahaa, et ei siin mitään. : )))

Mut joo, ei mul muuta. Paitsi et huomasin just, miten nää tekstit suhteessa kuviin lyhenee tänne loppuu kohti.
Ai nii!! Toine hirveen tärkee juttu. Oon kattonu hirveesti nyt kesällä jotai Frendei ja Simpsoneit ku tää mun täyttymätön tavote on joskus kattoo ne kaikki, nii esim. Frendeis just Phoebe ja sit Simpsoneis Lisa on sellasii eläinaktivisteja, kasvisyöjiä jne, ja mulle on tullu siitä joku inspiraatio ite ryhtyy johonki samanlaiseen. Ku haluisin tehä enemmänki ku allekirjottaa Green Peacen nettisivuilla jonku adressin, vaik on seki sillee tärkeetä, mut ku oon taas vaihteeks miettiny, nii joku konkreettisempi juttu olis hauska. Esim. just kasvissyönti tai sit olis siistii olla töissä jossai löytöeläin kodissa tms. (Nää mun lyhenteet. ♥)
Mut siis, ehkä tää perustuu siihen, että mulla on joku tarve tehä jotain hyödyllistä elämässä, että kun ittellä on hyvä elämä, niin haluu antaa toisellekin hyvän elämän. Tai jotain tollasta.

Mut nyt mun on selkeesti aika mennä nukkuu ku nää jutut menee koht sellasiks et niit ei kukaa kestä lukee. : D

Just chilling at home

Rakastan kesälomaa sillonki ku ei oo mitään tekemistä ja istuu vaan himassa ja saa vaan yksinkertasesti olla eikä mitkään turhat koulu-koe-läksy -jutut pyöri 24h päässä. ♥ 

Tänään siis chillailin kotona, oikeestaan siks, koska jouduin vahtimaan pikkusiskoa, mutta oon tän viikon reissaillu, joten kai mun on hyvä välillä kotonaki olla. (Jopa helsingissä asti kävin! -.-) 

Katoin telkkaria, kuuntelin radiota ja itkin ja nauroin yksinäni niille läpille mitä sielt tuli ja päästin luovuuden valloilleen top modelin avulla. : DD Mut oikeesti, mun on pakko ainaki kerran viikossa kuunnella musaa ja piirtää samaan aikaan, se jotenki vapauttaa ne kaikki ideat mun päästä mitkä sinne aina kertyy ajan mittaa. 

Yritin tossa ettii jotain inspiroivia naisia julkisuudesta, jotka jollain tavalla koskettaa niin muodin, ku ihan asenteenki osalta, mutta en keksiny oikeestaan kenellekään molemmista kategorioista täydellisen hyviä perusteluita. Tykkään Rihannasta, koska se osaa pukeutua. Tykkään Keira Knightleysta koska se vaan on niin ihana ja koska rakastan sen hiuksia Ylpeys ja ennakkoluulossa. : DD Tykkään Blake Livelystä ja Leighton Meesteristä, koska ne osaa pukeutuu tosi hyvin ja on tyylikkäitä niin tosielämässä kun Gossip Girlissä. (Ekana bongaan niiden asut, ku katon ohjelmaa. ^^)

Mut noi ei oo tarpeeks hyviä perusteita. Hei, mun täytyyki huomenna oikein paneutua asiaan ja perustella viis julkisuuden naishenkilöä, miks ne on mun esikuvia ja miks ne inspiroi mua. : DD Must tuntuu, et en kuitenkaa keksi mitää, mut ei kai haittaa jos yritän. ; ))

Tost tuliki ihan näi randomisti mielee, et joskus koulus kysyttii jotai omaa idolia tms. eikä mulla todellakaa oo mitää "idolia" (mun äiti!!! -.-) mut se oli niin ku jotenki pakollinen juttu, et "no herrajumala kai sulla nyt idoli sentää on!!!". Joo no ei oo ei. Sit se pitää väkisin ettii jostai ja sit on iha sillai et ei oikeesti ihaile sitä henkilöö, vaan se nyt otettii randomilla tosta googlehausta. Että joo. Mut näitä asioita pohdin sitte huomenna. ^^

Little break

Olin maanantaista asti mummolla, joten postauksia ei oo tullu sinä aikana ja aattelin, että voisin nyt vaihteeks kirjotella kuulumisista ja näin. : ))



Tiistaina mentiin shoppailemaan, mikä pelasti tota mun mekkotilannetta aika kivasti. Ostin Spiritstoresta kaks iiiihanaa mekkoa, joista laittaisin kuvan, jos omistaisin sen kameran ja sit yhen topin. Noiden yhteis hinnaks tuli lähemmäs sata euroa, joten mun on turvallista shoppailla tossa kaupassa varmaan vaan jonku muun kun mun oman lompakon kanssa.



Onlysta löysin kans yhen mekon ja J&C:sta topin. : )) Olisin tarvinnu rannekoruja, mutta tietenkään niitä ei voinu ostaa kun ne on "turhia" ja "mihinsä niitä muka käytät?? sulha oli kuus vuotiaana tosi nättejä rannekoruja ku viimeks näytit niitä...". Ei helvetti oikeesti... -.- Mut sit ku saan rahaa nii mä meen suoraan ostaa miljoonatsiljoonaa rannekoruu ja ainaki kymmenet korot!!



Tänää reissattii hesaan, eka kauppatorille (ne japanilaiset turistit... ne on ihan outoja : D) ja sit käytiin stokkalla, sokoksella ja kampissa ja foorumissa. Löysin Sokoksesta ittelleni ihan siedettävän huivin, joka on sellanen sininen, missä on jotain riikinkukko juttuu, et kai mä sit sitä joskus käytän.
Nyt vaan ärsyttää, et mitkä kengät ois hyvät niiden mekkojen kanssa ja ku tarvisin parit korolliset kengät ja apua... Hirveen hankalaa ku oon tämmöne köyhä pummi joka elää muiden rahoilla... Ei voi ikinä ostaa sitä mitä ite haluu...



Mutta. Ihanaa olla taas kotona, koska mä en kestä tässä lähi kuukausina varmaan yhtään mummolaa ja haluun nähä kavereitaki ja vaan maata kuolleena tai ottaa aurinkoo ja lukee kirjaa ja kaikkee tollasta mitä nyt kesällä pitääkään ikinä tehä.



Etin tos yks päivä niitä haasteita tänne blogiin ja löysin yhen sellasen yhen postauksen haasteen, jonka julkasen tässä lähipäivinä. : ))
Nyt meen purkaa kamat ja sit lukee 13 kirousta. ; ))

Sydämeni lunnaat - Meg Cabot

Sydämeni lunnaat on Prinsessapäiväkirjoihin liittyvä kirja, jonka Prinsessapäiväkirjojen päähenkilö Mia Thermopholis on ikään kuin kirjoittanut. (Musta tuntuu, että tää sama alku blaa blaa blaa on joka ikisessä kirjablogissa tän kirjan kohdalla.)
Joten. Kaikki historialliseen aikaan liittyvät tarinat saa mut ainakin kiinnostumaan, jos ei täysin ihastumaan koko tarinaan. Sydämeni lunnaat sijoittuu 1300 -luvun lopulle, jollon kuninkaalliset asu kivilinnoissa ja peittona oli sudentalja. Finnula Crais on nuori, seudun kuuluisin ja paras jousiampuja, joka lähtee kaappaamaan miestä saadakseen sisarensa Mellanan myötäjäisrahat kokoon. Yllätys, Finnula ja hänen kaappaamansa mies rakastuvat.

Musta tässä oli tavallaan kiinnitetty huomiota siihen, miten löytyy se oikea, joka on "erilainen kuin muut". Ehkä vähän kliseistä, mutta tässä se oli ihan realistista. Tavallaan. Tykkäsin myös siitä, että se sadun prinssi ei heti automaattisesti näyttäny maailman komeimmalta mieheltä, joka sulattaa joka neidon sydämen, vaan rakkaus syttyy vähän resuisemmastakin ulkomuodosta.

Takakansi antaa ymmärtää, että kyse on pelkästä miehen kaappaamisesta, että siitä on kyse koko kirjassa. Kirja menee pidemmälle kun odotukset kantaa ja on toisaalta ihan loogista, että selvitellään vielä tän kaappausjutun sotkuja enemmänkin, vaikka se vaikuttaakin vähän jatkotarinalta.
Loppu ei tuota mitään yllätyksiä, vaikka kaikkien pitikin kuolla jossain vaiheessa tarinaa, mikä tuntuu turvalliselta, onnelliselta lopulta ja antaa tarinalle sadun ominaisuudet.

Hahmot oli ihanan persoonallisia, tykkäsin niiden huumorista ja joidenkin hahmojen tyhmyys oli aidosti ärsyttävää, joten kirjailija ei voinu epäonnistua hahmojen kanssa. Päähenkilö oli "erinlainen kuin muut", mikä tietysti oli olennainen osa tarinaa ja toi oman suolansa kokonaisuuteen ja teki tarinasta sen mikä se oli. Koska tuskin kukaan hiusnauhoja käyttävä, mekkoihin verhoutuva ja Jumalaa pelkäävä neitonen lähtisi siskonsa pyynnöstä miestä kaappaamaan.
Myös eläimet toi oman osansa reaalisesti kokonaisuuteen, ja etenkin Finnulan koira Läski-Louis vaikutti juuri omistajansa kaltaiselta lemmikiltä - niin kuin pitääkin.

Tykkäsin tarinasta, sen historian tunnusta, hahmoista, ja jotenkin siitä jatkumosta ja eräänlaisesta "virrasta" millanen toi tarina oli. Se kuljetti reaalisista syistä ja sattumista lukijan tapahtumasta toiseen, eikä mikään ollu väkinäistä vaan varsin luonnollista. Tarina oli hyvin kerrottu ja kirjotettu ja liika runollisuus ja taustatiedot oli kirjotettu tiiviisti ja helpoksi lukea, eikä mikään kohta pitkästyttänyt. Kokonaisuudessaan mukava ja joltain osin iloinenkin tarina. : D

Famous inspiration

Eksyin taas ettimään inspiraatioo pukeutumiseen julkkiksien kautta, tällä kertaa Posh24.com -sivustolta. Tässä siis kuvat + sepustukset ja muu ylimääränen. ; ))

Whitney Port street style. Aivan ihanasti yhdistetty haaleen sininen kauluspaita printtihousuihin ja onks noi nyt leopardikuviolliset kengät. Kauluspaitaa ei siis välttämättä tarvitse laittaa farkkujen kaveriks. : ))

Olivia Wilde pukeutuneena ihanaan mustavalkoraidalliseen maximekkoon. Musta tää toimii vaan niin hyvin, kun tollaseen yksinkertaseen mustavalkoteemaan yhdistetään ripaus ruskeeta söpöjen kenkien ja ihanan hapsulaukun avulla. Tumma ja maanläheinen yhdistelmä.

Tässä kokonaisuudessa tykkään tosta asusteen erottuvuudesta. Hillitty kokonaisuus ja siihen päälle tollanen kirkkaan keltanen laukku, niin ei jää varmasti huomiotta. Myös kengät tuo oman yksityiskohtasuutensa muuten yksinkertaseen asuun tolla kaksvärisyydellä, ja musta toi laukku sopii erinomaisesti valkosten housujen kanssa. Tää oli siis Kim Kardashian asukokonaisuus. ; ))

Audrina Patridge on pukeutunu kans onnistuneesti valkoisiin farkkuihin. Musta noi aurinkolasit ja kampaus täydentää tota kokonaisuutta olennaisesti. En kauheesti tykkää liilasta väristä, mutta toi tollanen tummemman liila on aika kiva ja näyttää hyvältä valkosen kanssa. 

Adrienne Bailonin asussa on revityt valkoset housut, jotka on yhdistetty sinivalkoraidalliseen kauluspaitaan ja tollasiin valkosiin kenkiin. Mä en tiiä mitä materiaalia noi on, mut ne näyttää sellaselta harsomaiselta noi päällysjutut tossa. Toi musta laukku tuo hyvin kontrastia asuun, ja aurinkolaseissa toistuu toi sininen väriteema. 

Stylisti Rachel Zoe, jonka ohjelmaa oon joskus kattonu, osaa tietysti pukea itsensä sekä lapsensa (noi on niin söpöt noi hapsukengät!!). ; )) Yksinkertanen kokomusta, josta saa helposti toimivan lisäämällä vaaleen kaulakorun, olkihatun ja aurinkolasit. Tykkään tosta vyöstä, kun se tuo hyvin ryhtiä asuun. 

Heidi Klumin keltasessa mekossa on kullanvivahteita, joita on jatkettu koruihin ja kenkiin. Kengät on ihanan hillityt ja antaa tilaa mekolle loistaa. : DD Tykkään tosta mekon kuvioinnistakin, se on söpö. ♥

Ihanaa ku nää kuvat heittelee tällai et ei tietenkää voi mennä samankokosiks kaikki. ^^ Mut näillä mennään. Cheryl Colen leopardi vai onks toi pantteri vai mikälie -kuvioinen paita sointuu hyvin perusfarkkujen ja vaaleiden teräväkärkisten korkkareiden kanssa. Tykkään eniten tässä asussa varmaan noista farkuista, ne on vaan niin täydellisen väriset, et pitäis löytyy jokaisen vaatekaapista. : D

Audrina Patridge (joka oli aikasemmin tossa ylempänä jo liilassa paidassa) on pukeutunu hopeiseen kokonaisuuteen. Musta noi vyöt on älyttömän söpöjä ja toi koko olemus säihkyy mekosta vöihin ja rannekoruihin. Tollasen säihkyvän kokonaisuuden rinnalle ei tartte muuta ku tumman ja yksinkertasen laukun.

Amber Rosen mekko toi mun mieleen ensimmäisenä jotenki sellasen atleettisen olemuksen, johtuen varmaan tosta yksiolkaimisesta yläosasta. Ihana keltanen mekko alaosan leikkauksineen, jossa on vyötäröllä tollanen ihan pienen pieni yksityiskohta ja ranteessa tollanen ohut musta rannekoru. Love it. ♥

Tossapa noita. Noi kaks vikaa oli lähinnä tollasista juhlatilaisuuksista, muut enemmän street style, mutta noita oon bongailu tuolta Posh24 sivuilta. ; )) Suosikkini tais olla toi Adrienne Bailonin asu, se oli sellanen, mistä sais aika helposti arkenakin toimivan kokonaisuuden. ^^

Just little things

Oon halunnu toteuttaa jonkinlaisen blogihaasteen ja vihdoin löysin sellaisen. Tarkotuksena on ettii  http://justlittlethings.net/ tollasesta osotteesta 10 ittelle sopivaa juttua ja laittaa ne tänne. ; ))

Tässä mun:

Käykää toki muutki tsekkaa omanne tuolta justlittlethings.net:istä. ; ))

Rain drops on my window

Eilen autossa aloin miettimään, että mä en yleensä tee mitään perinnejuttuja jokavuotisten juhlapäivien aikaan. Olisin rynnänny kattoo jotain kokkoo eilen heti jos jossain lähellä olis ollu ja varmaa tehny jotain "poimi seitsemän kukkaa ja katso kaivoon blaa blaa blaa" -taikoja, jos en olis tajunnu tätä asiaa vasta illalla. Yleensä en kauheen aikasin tajuu näit et "ahaa nyt voi mennä kattoo sitä juhannuskokkoo!" ja sit oon ihan maas ku en oo tehny mitää juhlaan liittyvää. Mietin yks joulu kans, et kui siistii olis mennä jollai reellä tyyliin jouluaamuna kirkkoon, kunnes tajusin, että jään mielummin nukkuu kahteentoista lämpimään sänkyyn ku lähen riehuu ulos kello viis aamulla kirkkoon. Mutta simaa oon juonu vappuna!! (Pää meni sekasin... -.- ei helvetti oikeesti...)

Yleensä mulle tulee kesäsin joku kauhee tunteiden pakkautuminen sydämeen ku luonto on niin kaunis ja aurinko paistaa jne. Eilen ajeltiin meren rannalle perheen kanssa ja mä niin itken oikeesti siitä kauneudesta ku ilta-aurinko paistaa sillai hienosti ja taivas ja vesi on niin sinistä että. Ja tää tapahtu Suomessa, joten voin viimein todeta, että kyllä, Suomi on kaunis maa. Musta tuntuu, että voin vihdoin kuolla onnellisena toi kuva viimesenä mielessäni...

Mut mä en tiiä mikä ihmeen kompleksi mulla on luontoon. Musta luonto on hirveen kaunis. Joskus itken oikeesti jos nään tosi hienon luontokuvan. Ja oon sairas joo. Mutta jos nyt mennään tosi syvällisiin aiheisiin, niin on vaan niin tajuttoman upeeta, kuinka erilaisia paikkoja on maailmassa, ja on tajuttoman upeeta saada kokee ne paikat. Musta on ihanaa, ku aurinko paistaa nätisti kesällä ja taivas on sininen. Musta on ihanaa olla sateenvarjon alla ku sataa tihuttaa taivas on harmaa. Musta on ihanaa kävellä kirpeessä syysilmassa jossa on ympärillä keltasia ja punasia puita. Musta on ihanaa hengittää kevään ilmaa ja musta on ihanaa lähtee pakkasaamuna kävelee jonneki ku ilma humisee sillai jännästi, lunta on just sopivasti ja mulla on tarpeeks päällä. 

Mut tää mun kompleksi ei selkeesti rajotu vaan siihen, mitä on saatavilla. Ehhei. Mun on pakko päästä jonnekki trooppiselle saarelle, valtamerenrannalle, jossa on valkonen hiekka ja turkoosi vesi. Mun on pakko päästä johonki suurkaupunkiin, jossa on korkeita rakennuksia ja isoja puistoja. Mun on pakko nähä savannit ja pyramidit ja sademetsät ja Englannin nummet. Ja vaikka satamiljoonaa muuta asiaa noiden lisäks. Kyllä mulle tää Suomen luontoki riittää tietysti (ja on tässä huonojaki puolia ja kaikki ei oo aina kaunista), mutta tuntuu jotenki tyhmältä, että kun on muutakin maailmaa, niin miksei sitten joskus sinnekin? Miks pitäis jäädä yhteen paikkaan ja jättää kaikki se muu kokematta??

Sandals of this summer

Alkukesästä tuskastuin kauppojen sandaalivalikoimaan kun missään ei meinannu olla niitä hienoja, hyviä, mukavia ja kauniita kenkiä, vaan kaikki oli sinne päin tai ei ollekaan. Sitten suunnistin Jumbon Clickiin ja oikeesti, laatu parani silmissä - ei ollu mitää H&M:n rimpulaa joka joo, on halpa mutta todennäkösesti hajoo aika nopeesti. Löysin sieltä leopardiballeriinojen lisäks ihanat ruskeet gladiaattorisandaalit ja jos rehellisiä ollaan, ennen sitä mulla ei ollu kauheen selkeetä käsitystä gladiaattorisandaaleista. : DD

Joten, keräsin tänne nyt kasan kuvia inspiroivista sandaaleista, jotka oisin halunnu kohdata siellä kaupassa ollessani. Aina ei voi voittaa.

Gladiaattorisandaalit näyttää söpöiltä shortsien ja t-paidan kanssa. ♥

Mä yritin tän kuvan avulla vähän hahmottaa sitä, miten toi varvasosa on tollain yksinkertanen ja sitten tossa nilkan kohdalla on jotain koristeita, vaikka sitten helmiä. Ruskettunutta ihoo vasten valkonen hehkuu aika kivasti, että uskon noiden erottuvan aika hyvin jos on ottanu aurinkoo. : ))

H&M:n kultaset sandaalit. Mulle on tullu viime aikoina kaamee kaipuu tollaseen kultaseen ja hopeeseen ja tietenkään en omista mitään asustetta/vaatetta kummassakaan sävyssä. 

Tää on vähän värikkäänpi versio tosta yllä olevasta, jossa oli valkosta, mutta värit sopii kesään, joten näillä kelpaa hyvin kävellä rannalla.

                                      

Siirry inkkaribuutseista inkkarisandaaleihin. : DD Nää on niin suloset. ♥

Aivan ihanat noi punotut kiilakorot sinisen kanssa. Toimii. ; DD

Mulle tulee jotenki itämainen fiilis näitten kanssa. Tykkään tosi paljon tosta ihanasta turkoosin sävystä ja noista koruista tossa edessä. Vähän väriä noiden turkoosien juttujen kanssa saa kultasilla nauhoilla vai mitä noi nyt on.

Mustat rusetit on niin söpöt! ♥ Tein vähän aikaa sitten sen yhen asupostauksen, jossa muistaakseni oli just nää sandaalit. Musta näissä kengissä on se hyvä puoli, että vaikka olis mustaa nii ei tartte olla mitenkää hirveen yksinkertasta ja tylsää vaan jollain elegantilla tavalla söpöä. 

Keltanen ei oo yhtään mun väri, mutta noi tupsukoristeet tossa varmasti sais mut ostaa noi. ♥ Like it. ^^

Toiset H&M:n kengät ja turkoosit. Toi malli on sinällään aika yksinkertanen, mutta tykkään tosta väristä ja noi narut on aika kivat kans. 

Vähän vaaleenturkoosii, sävytettyä ruskeeta ja vaaleeta leopardia - täydellinen yhdistelmä. Mulle tulee näistä turkoosi-sininen kengistä niin mieleen joku kävely meren rannalla ku aallot lyö rantaan ja palmut huojuu tuulessa ja mä elän sitä unelmaa noiden kenkien kautta selkeesti. : DD

Sellasia. Korollisia sandaaleita oli aika vähän, mutta jos mun pitäis kesäks ostaa vaan yhet sandaalit, valitsisin matalapohjaset, koska niillä on huomattavasti helpompi liikkuu rannallaki ku koroilla. Ja shortseihin on tosi helppo yhdistää tollaset "perusläpyskät" - alentava nimitys?? - ja toimii tosi hyvin. Talvella palataanki sitte takas niihi musta-harmaisiin kenkiin, joten nautitaan nyt väreistä kesäkengissä. : ))

Tatuoitu äiti - Jacqueline Wilson

Kun löysin tän kirjan hyllystä, kelasin, että joo kansi näyttää vähän lasten kirjalta (ku mähän oon jo aikuinen hei! -.-) ja Jacqueline Wilson kirjottaa lapsille ja lapsista, että onko tää nyt mun ikäsille ja palapala, mutta lainasinpas sittenkin.
Alku vaikutti semmoselta lähinnä 10 vuotiaan ikäluokalle suunnatulta, mutta loppua kohden, kun toi äiti joutu sairaalaan ja teki ties mitä päätöntä, sai toi kirja vähän lisäpotkua ja innosti hieman vanhempaakin lukemaan.
Mut piti otteessaan jo heti ekoilta sivuilta alkaen tietysti se, että miten toi äiti käyttäyty kun teini, mielialat vaihteli sinne tänne ja hyvä ettei ensimmäiseks keksitty hypätä pilvenpiirtäjän katolta.
Jotenkin se, miten aluks tehtiin kaikkea typerää, saatiin lapset itkemään ja sitten itkettiin vähän lisää kun tultiin taas maan pinnalle ja pyydeltiin anteeks kerto jo jonkinmoisesta mielialahäiriöstä. Lopussahan siis äiti menee täysin sekasin ja on apaattinen ja se on pakko viedä ambulanssilla sairaalaan, jossa se joutu "hullujen huoneelle".

Lopussa alko enemmän ajattelemaan sitä, miten toi päähenkilö, joka oli vasta 10 -vuotias, joutu ite hoitamaan aikuista naista, omaa äitiään kun se ei siihen kyennyt. Äiti ei maksanut laskuja, TV oli lähtenyt, ei ollut kännykkää ja ruokakin oli se ainut kakunpala siellä jääkaapin perukoilla. Luottokortteja käytettiin ahkerasti, vaikkei rahaa todellisuudessa ollut yhtään. Ja lapset näki nälkää, mutta siitä huolimatta eivät (tai no se nuorempi) valittaneet kertaakaan äidilleen, että hän olisi huono äiti tai vastaavaa.
Jotenkin se, että kun ne lapset ei tajunneet, miten huonossa asemassa oli ja hyväksy kaiken mukisematta kerto tietysti siitä, että kunnon perhettä heillä ei koskaan ollut ollutkaan, eikä heillä oikeestaan ollu mitään tietoa sellasesta. Ja tottakai sellaiset asiat kuin sairaala, sosiaalityöntekijä ja sijaisperhe oli yhtä kuin pitkä ja hidas kuolema - parempihan se krapulaista äitiä oli hoitaa.

Jos olisin ollu tossa tarinassa, olisin välillä halunnu mennä sanomaan, että uskokaa jo, että ei ne siellä sairaalassa teitä myrkytä. Tarina kerto mun mielestä hienosti vastuuttoman ja mieleltään sairaan yksinhuoltajan tarinan lapsen silmin, miten tuntuu pelottavalta nähdä keskellä yötä äiti pimeässä vessassa yltä päältä valkosessa maalissa, seisoen ja tuijottaen tyhjyyteen lasittunein silmin.
Jacqueline Wilsonin tarinoissa on yleensä joku henkilö (ainaki niissä mitä mä oon lukenu), joka tykkää kertoo tarinoita/kirjottaa niitä tai on muuten luova, ja hän on päähenkilö Dolphin, tatuoidun äidin tytär. Se on tavallaan sellanen ominaisuus Wilsonin kirjoissa - jos ei ole fiksu, eikä kaunis, on ainakin taiteellisesti lahjakas. Se kai tuo osin toivoa tulevaisuuteen.