Sain innostusta ettii joskus tän Kolmetoista kirousta ittelleni luettavaks ton trilogian ekasta osasta, Kolmetoista lahjaa. Jo toi eka osa vaikutti tosi hyvältä, joten venaan innolla tätä toista osaa. Risingshadowin sivuilla kuvailtiin kirjaa näin:
Englantilaisen keijutrilogian toisessa osassa Red yrittää pelastaa pikkuveljensä keijujen kynsistä, mutta aika käy vähiin. Keijut lupaavat palauttaa pikkuveljen, mutta vastalahjaksi he vaativat, että Redin on palattava ihmisten maailmaan ja tuotava sieltä Tanyan perintöranneketjun kaikki 13 riipusta.
Kun Red pääsee ystäviensä Tanyan ja Fabianin luo Elvsdenin kartanoon, karmea totuus paljastuu. Riipukset on kirottu, ja ne ovat hajonneet toisistaan kukin eri paikkaan. Kello tikittää kun ystävykset yrittävät parhaansa Redin pikkuveljen pelastamiseksi...
Häiritsee vaan, kun tossa tota Punasta ei oo käännetty suomeks, vaan se on vaan Red, vaikka kirjoissa se on Punainen... Kamalaa...
Tuntuu, että siitä on ainaki puol vuotta (niinku varmaa onki) ku luin ton ekan osan, Tarkoitetun. Tota Rajalla kirjaa kuvataan näin:
Vaikuttavan trilogian odotettu toinen osa jatkaa tulevaisuuden yhteiskuntaan sijoittuvaa kiehtovaa tarinaa. Cassia matkaa ulkoprovinsseihin etsimään Ky'ta, mutta tämä on karannut ja jättänyt jälkeensä vain muutamia vihjeitä. Etsintäretkellään Cassia kohtaa uusia ystäviä ja liittolaisia ja joutuu kyseenalaistamaan kaiken mihin siihen asti on uskonut.
Yhteiskunnan unelmapoika Xanderkaan ei ole sitä miltä näyttää. Autioilla reuna-alueilla mikään ei ole varmaa, ja petokset ja huijaukset tekevät oikean suunnan löytämisestä entistä vaikeampaa. Cassian omakin tie vie lopulta täysin odottamattomille poluille.
Musta tuntuu, että nykysin kaikki on trilogiaa; tää, toi Kolmetoista lahjaa, Nälkäpeli... Tai sitten vaan ite onnistun aina bongaamaan ne kaikki trilogiat ja lukemaan ainoastaan niitä. Mutta toisaalta, ainaki on täysin varma montako osaa tulee ilmestymään, on riittävästi, muttei liikaa luettavaa koko sarjassa. Että eipä ole valittamista.
Hehhee : DD Tää vaikutti tosi pimeeltä, mutta takakansitekstin perusteella mä kyllä lukisin Tähystäjäneidon. Ja plussana - tää on trilogian avausosa. : D Mä en oo ihan varma, mitä suomalaiset kirjailijat saa aikaseks aiheesta fantasia, mutta arvostelut oli hyvät ja sen takia yritän jättää tän mun suomalaiskirja fobiani taaksepäin. Ja tässä se takakansiteksti. ; ))
Vauraan Sarmatian tähystäjäneito, 17-vuotias Amaya, matkustaa kolkolle Khalkoksen saarelle osallistuakseen valtiollisiin hautajaisiin. Oppaakseen suloinen Amaya saa hallitsijahuoneen töykeän neuvonantajan, Miroslavin, joka tutustuttaa Amayan saaren kummallisuuksiin, mm. Korkeaan Puolisoon, jolla on outoja harrastuksia ja kaksi eriskummallista poikaa. Mutta kun Amaya on edustusvelvollisuutensa hoitanut ja valmis palaamaan kotiin, selviää, että Khalkoksen hovilla on neidon varalle pahaenteinen, pelottava suunnitelma, joka muuttaa Amayan elämän peruuttamattomasti…
Tähystäjäneito aloittaa uuden, jännittävän fantasiatrilogian, jossa seurataan nuoren Amayan kasvua tytöstä naiseksi valtapelien varjossa. Seikkailua, huumoria ja romantiikkaa yhdistelevän tarinan takaa löytyy kaksi nuortenkirjallisuuden huippunimeä – Tähystäjäneito on Anneli Kannon ja Terhi Rannelan onnistunut loikka fantasiamaailmaan.
Tää Jäljellä oli kans sellanen kirja, mitä katoin kirjastossa yks päivä, ja se vaikutti tosi hyvältä jo sillon. Tässä ajan kuluessa oon hienosti muistanu unohtaa sen, mutta nyt se taas nous muistoihin, ja toivottavasti löydän tän vielä sieltä entisestä hyllystä. : DD Tääki on suomalainen, mutta olkoot. : P Nyt tulevana syksynä pitäis ilmestyy tästä jatko-osa, Toisaalla.
Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?
Jäljellä on salaperäinen tarina lähitulevaisuuden maailmasta, jossa tavallisuus ei ole mitään. Se on myös jännittävä mysteeri, joka vyöryttää Emmin eteen suuria kysymyksiä. Mitä on tapahtunut? Kehen voi luottaa? Kuka on ystävä? Uskaltaako rakastua? Kuka lähettelee hänelle satuviittauksia ja mitä niillä yritetään sanoa? Jäljellä kertoo yksinäisyydestä, joka on mahdollista murtaa, ja rohkeudesta, joka löytyy pinnan alta.
Lopuks vielä tämmönen kirja jota en varmaan uskalla lukea kuitenkaa. : DD Mulle kauhukirjat on sitä, että kun luen niitä pelkään seuraavan kuukauden käydä yöllä vessassa. Silti tää Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille vaikuttaa ihan sairaan mielenkiintoselta, ja luultavasti just siks en saa enää yöllä unta. Tän kirjan pitäis ilmestyy nyt tänä vuonna, jos oikein katoin. Sit vielä vähän kerrontaa kirjasta:
Viisitoistavuotias Jacob on kasvanut kuunnellen erikoisen isoisänsä kummitusjuttuja eriskummallisista orpolapsista ja hirviöistä. Jacob lähtee hirvittävän perhetragedian seurauksena isoisän tarinoissa esiintyneelle kaukaiselle saarelle Walesin edustalla. Hän löytää saarelta Neiti Peregrinen lastenkodin rauniot.
Jacob tutkii merkillisen talon hylättyjä makuuhuoneita ja käytäviä, ja vähitellen käy selväksi, että taloon aikoinaan majoitetut lapset olivat vähintäänkin eriskummallisia: he saattoivat olla myös vaarallisia. Lapset oli ehkä viety kaukaiselle saarelle karanteeniin, mutta miksi? Ja jotenkin – niin mahdotonta kuin se onkin – lapset tuntuvat olevan yhä elossa…
Mulla on noiden ja niiden haastekirjojen lisäks lukulistalla luultavasti Nälkäpelitkin, mutta mulle jo se leffa oli jotenki liikaa ja mietin tässä, että kestänkö lukee niitä kirjoja. : DD Must tuntuu, että vaikka se kuinka oliski synkkä ja semmone et "hui kamala, mä en pysty lukee tätä", nii luen ne silti. : )) Mut saa nyt nähä. ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti