maanantai 11. kesäkuuta 2012

Verikammo

On oikeesti ihan kamalaa herätä kesälomalla kello 6.30 ku herätyskello soi ja tietää, että on pakko nousta, eikä voi upota takas siihen uneen, jonne vois vaan paeta todellista maailmaa.
Lähettiin jo vähän yli seittemän sinne labraan ja ihme selvisin hengissä sieltä. Mutta joo, mä en kestä verta, enkä todellakaa tiiä miks. Oon vetänny saksilla pari kertaa kivat haavat ittelleni (en viiltele, voin vakuuttaa, mut ku puolen yön aikaa alkaa kyyneleet silmissä jotai leikkaamaan niin tulos on toi) ja ne ei ollu mitää että pari tippaa tulee verta vaa, että kaks laastarii päällekkäi, että se haava umpeutuu. Ja ei oo oksettanu.

95af628ca33a3bd47b335152f81ab74eb7aec42441556-vh34vg_fw554_large

Mut hyi että ku joku pistää neulan kyynärtaipeesee ja ottaa ainaki seittemää eri pulloo verta suoraa suonesta... hyi olkoon. That´s why I do not watch the hospital tv program... Iuh... Ja oli pakko sanoo se englanniks. : ))

Tumblr_m5gk88m1yy1rvivlko1_500_large

Sain illalla luettuu vihdoin ja viimein sen Vampyyripäiväkirjat 5, ja tehtyy valmiiks yhen postauksen, joka on pari päivää pyöriny tuolla arkistoissa.
Mutta, musta ton sään ei tarttis olla noin vaihteleva. Siis sataa, jos sataa, paistaa jos paistaa, mutta eehheeei aamulla paistaa aurinko ilman pilvenhattaraa, sitte menee pilviseks, vähä ripottelee, ja kas, juuri kun oon sulkemassa verhoja "tääl on hirvee ilma, mä en mee ulos" niin eiku alkaa aurinko paistaa. Mun puolesta aurinko sais luvan paistaa klo 9.00-15.00 välisenä aikana ilman mitään pilviä sun muita, täysin kirkas sininen taivas, että pystyisin ton ajanjakson välissä ottaa aurinkoo meiän takapihalla, ja sit voi tulla ehkä yks pieni pilvi, joka ei kuitenkaan mene auringon eteen. Tosi nice ku aurinko paistaa mut siihe menee hirveet pilvimassat heti eteen.

Tumblr_m36ctqbxx91qj26x5o1_500_large

Mä en yhtään tiiä millon pystyn taas näkee kavereita, kun nää kaikki lääkärijutut ja liikuntakiellot rajottaa mut tähän yhteen huoneeseen (tai no tänne tontille) ja haluisin nähä kaikki kavereita ja mennä shoppaa ja lintsille ja riehuu koko yön ulkona kaverin kanssa ja mennä ridaa ja uida ja nauraa ja olla vapautunu ja olla silleen et "tätä on venattu koko vuos ja nyt mä oikeesti elän elämääni". Mutta ei. Tosin jos aattelen sitä kaikkee mitä voisin tehä, mä vaan itken ja masennun ja elän tuskassa. Että. Täytyy kai vaan toivoo, että Jumala antaa mulle vielä ainaki yhen kesän, jonka voin elää kunnolla ilman jatkuvaa painon vahtimista ja ruokaterapeutteja. : ))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti