Aurinko paistaa!

Oi että tänään oli ihana sää! : DD Oli oikeesti ihan kiva jopa seistä tuolla ulos pakotettuna, kun aurinko lämmitti kivasti jalkoja, eikä tarttennu värjötellä kuolemaisillaan missään hirveessä pakkasessa. Tämmöset säät vois jatkua, ja sit toi lumi vois sulaa niin oisin onnellinen. ♥



Mun onni ei oo ehkä ihan täydellistä tällä hetkellä, eikä tuu vähään aikaan olemaankaan, kun sain tietää, että mun yks hyvistä kavereista muuttaa viikon päästä ja vaihtaa samalla kouluu. Tietty nähää usein ja tollai, mut ei se oo sama asia, kun ei enää kävellä samaa matkaa koulusta kotiin ja vietetä muutenki kaikki koulupäivät porukalla ja tolleen. Must tuntuu, että tää meiän kaveripiiri on pienentyny tosi paljon sitte viime syksyn, ku pari hiljasta tyyppiä on suosiolla vaihtanu kaveriporukkaa, kun ei ne oo puhunu mitään meiän kaa. : DD Mut joo, ymmärrän, et saattaa olla aika hankalaa alottaa mitää keskusteluu meiän kaa ku tyyliin huudetaan (tai no puhutaan toisinaan kovaäänisemmin, ei me nyt nii skitsoja olla) toistemme päälle ja silleen. Sit ku se kaveri joka muuttaa on vielä ihan tajuttoman ilonen siitä muutosta, koska ei sillä oo täällä oikee muuta ku tää meiän porukka, ja nyt se pääsee muutenki eroon sen kamalasta skitso äidistää ja pikkuveljestään. Että tänää ku se soitti illalla iha innoissaan, et muuttaa viikon päästä, niin oli aika hankalaa kuullostaa innostuneelta. Nää mun "mut oikeest kui siistii!" saatto kuullostaa aika laimeilta. : DD
Mut mitäs mä tässä itkemään, ei aina voi aatella vaan omaa parastaan. Oon nyt onnellinen sen kaverin puolesta, et se pääsee muuttaa ja hihkun sen mukana vaikka tekis mieli heittäytyy siihe maaha sillai "et varmaa muuta minnekkää!!".



Anteeks tommoset avautumiset näistä mun "ongelmista", tiiän, että toi on aika pieni murhe muiden elämän ongelmien rinnalla, mut ku en oikeen viiti muillekkaan avautuu. : DD Meen nyt nää tän ja ens viikon sillä periaatteella, että elämä jatkuu ja tätä rataa. Että tämmöstä tänää. ; ))

Muumeissa sanottiin että...

Tiistai takanapäin ja jos jaksan vielä huomenna kolme ekaa tuntia hengissä niin oon onnellinen. ^^ Olin onnellinen tänä aamuna myös siitä, että olin laittanut lettinutturan, koska a.) tuolla sato aika tajuttomasti lunta b.) lettinuttura kestää paremmin ku norminuttura c.) söin aika minimaalisesti mun hiuksia. Siis ku aina jos on tommone myräkkä nii arvata saattaa liimaantuuko ne mun naamaan ekana ne hiukset...



Onneks koulupäivän aikana ei tarttennu poistuu ulos muuta ku käytiin kaverin kanssa kaupassa, mutta sinne ei nyt kauheen pitkä matka ollu. Koulun jälkeen raahauduin kirjastoon kavereiden kaa ja vaihteeks poistuin sieltä huojuvan mangapinon kanssa. Mulle on taas tullu tää manganluku vaihe, muistan ku joskus kans oli tää, että kirjojen sijasta luin aina hirveesti mangaa. Välillä taas on ollu se kausi kun oon lukenu ihan himona jotain tuhannen sivun romaanii sillai "pakko lukee" silmät kiinni kirjassa. Se on kyl parasta, ku on pakko lukee sitä kirjaa hampaitaki pestessä. : DD

Tosin vaikka nyt oon antautunu täysillä tohon mangan maailmaan, niin koska päätin fiksusti alottaa ton kirjahaasteen tälle vuodelle, ajattelin viedä sen myös kunnialla loppuun ja luen ihan oikeesti ne kirjat, enkä vaa keksi päästäni jotain stoorii, et "joo toi oli hyvä ja tykkäsin sivusta 257, kannattaa lukee tää kirja...".



Mutta, se se vasta on ihanaa, kun lunta tupruttaa, tiet on auraamatta, laukku painaa ku synti ja on pakko kävellä kotiin. Tai se, kun ulko-oven avaaminen tuo omat haasteensa kertyneen lumen takia. ♥ That´s why I love winter. ^^
Selvisin kotiin asti, ja reippaana tein seuraavan päivän läksyt ja luin K-Onia, joka on itse asiassa aika hyvä sarja. : )) Meen varmaa kohta suihkuu ja sit huomen aamuna yritän kiskoo itteni ylös puol seiskalta, saa nähä onnistusko.  Ja joo, toi otsikko... Muumeissa sanottiin siis, että ennen kevättä tulee lumimyrsky, että jos tän päiväsen voi laskee lumimyrskyks, niin toivotaan, että se kevät tulee pian. ; ))

Maailmaa parantava biisi

Mulle ei maanantaiaamu herääminen oo yleensä kauheen hankalaa loman jälkeen. Muistan ku joululoman jälkeen heräsin ysiaamuna seittemältä, vaikka olis ollu viel puol tuntii aikaa nukkuu sillai iha virkeenä. Mut tänä aamuna oli niiin tajuttoman hankalaa raahata ittensä ylös kylppärii et ei rajaa. Olo oli masentunu, jalat ei liikkunu, ja pukeminen ja meikkaamine tuntu ylivoimasilta. Selvisin silti. Tosin radion suljin siinä vaiheessa, kun se alko soittaa "Mondey party..." ja tätä rataa. En ikinä opi sen biisin nimeä tai kirjottaa tiistaita englanniks, jote tohon se ny jäi. : DD Kaikki tietää mitä mä tarkotan silti.



Maanantaiaamuu ei ehkä piristäny se, että puhuttiin heti ekalla tunnilla musan kokeesta, ja siitä, että rumpusetin osat ja -70 luvun rock muusikot pitää ens viikoks osata ulkoo. Moi vaan, en tiiä musiikista mitään, enkä ikinä opi niitä a, d, g, h mitälie kitarankielien nimiä vai mitä oli. Onneks kouluu oli vaan viis tuntia. Kotona luin vähän terveystietoo ja rustailin läksyjä kaakaokupin ääressä, mikä vähän helpotti tätä hirveetä arkistressiä. Hirveetä ku mun elämä on niin, siis niiiin stressaavaa... -.- Must tuntuu, että tän ikäsellä on vielä aika helppoo, mut helposti alkaa pienen paineen alla valittaa kaikesta.
Illalla oli ridaus, ja oikeesti, kuinka suunnattomasti voi ärsyttää, kun mä tuun tallikamoissa iskää vastaan eteisessä, ku oon lähössä ridaa ja iskä kysyy: "ootsä menossa ratsastamaan?". No joo en oo ku muuten vaan laitoin tallitakin ja ridaussukat. Tarviin muute uudet ridaussukat, vanhat on reikäset jo varresta. Ei kyl ihme ku oon kiskonu niitä nii paljo...

Mulla on ollu toi sama kerrasto aina -15 ja nyt näissä -5 asteen pakkasissa ridaamassa, mutta silti aina vaan lämpimämmässä kelissä tuntuu kylmemmältä. Tai ei sillai tunnu mitää eroo. Kevään pitäis kai alkaa ens kuussa (kohta on maaliskuu!) joten toivottavasti noi lumetki sulaa kohta, eikä tartte aina ruinaa muilta kyytii tallille. Josta päästäänki siihe, et haluun uuden pyörän, mieluiten Jopon. ♥



Illalla lisää kokeeseen lukemista ja vielä pitäis opetella joku ranskan keskustelu ulkoo. Viihdytin itteeni tökkimällä kaveri facessa, ku meille on muodostunu siitä joku sota tyyliin, eikä kumpikaan luovuta ennenku aika jättää toisesta ja toinen on lopullinen voittaja. Saa nähä kumpi se on.
Huomenna taas tätä selviytymistä elämästä ja kaikkee muuta yhtä hauskaa. ; )

Just have fun

Tuntuu, että sunnuntai-iltapäivä tuli hirveen nopeesti. Siis kohtahan on jo alkuilta herranjesta ja kaikkee...
Eilen illalla se mun yks kaveri tuli meille, valkattiin netistä leffa (joku random Kulman Pojat, mentiin ihan tällä "otetaan ny vaik toi" -periaatteella) ja äiti heitti meiät sitte Selloo. Käytiin varmaa kolme kertaa siinä kassalla, ku ekaks ostettii liput, sit käytii eriksee hakee mässyy ja sit ku venataa siel salin edes, et päästää sinne, nii ei hitto ku juomat vielä unohtu ja haettii muumilimpparii sit viel. (Joka pyöri tos koko yön mun lattialla ja on varmaa aika lämmin tällä hetkellä.)
Se leffa oli ihan ok, vaik ei ehkä just 13v. tytöille suunnattu, ja vaikka se onki nyt K-12 ja vaikka sen vois mennä kattoo 9 vuotiaanaki vanhemman kaa, niin ei oikeesti kannata. Jos vanhemmat haluaa suojella lastaan nykymaailman roisilta kielenkäytöltä sun muulta tollaselta, niin ei kannata. Mut hei, mäki nauroin parissa kohassa, ja mähän en yleisissä leffateattereissa kauheen usein naura.



Leffan jälkeen jäätiin venaa kyytiä kotio, ja tultiin meille yheksän aikaa. Mentii sit koneelle faceen ja lopuks Youtubehen viettää aikaamme, ja siinä kolmen aikaa yöllä alko jo väsymys vähän painaa ja mentii nukkuu. Se mun kaveri näytti kaikkii sen tuntemien tyyppien jotain videoita, ja kuin väsyny täytyy olla, että päätyy kattomaan jotain tuksun morsiuspuvun valintaa? Tai sit ku joku random 13v. oli tehny jotain sata Little Pet Shop - videota... -.- Katottiin myös joku Justin Bieberin fani -video, missä se fani tapaa sen Justinin ja tätä rataa, mut paras oli kyl ne meikkivideot, ku joku kolmekymppinen perheenäiti alkaa säätää jotain meikkejä ja selittää siinä samalla, että "tää tulee nyt tähän luomivakoon". Ei herrajumala, oikeesti mä en saanu happee sillo ku katottii sitä. : DD

Aamulla ihana rakas äiti tulee kiljumaan yhdeltätoista, että "nyt on pakko herätä!!!!!!". Miks jonku äidin pitää päättää, että yheltätoista on liian myöhästä herätä, vaikka se ite nyt sattuis joku kerta nukkumaan yheksään ja sanoo sit kaikille sukulaisille ja kaupan tädeille, että "tänää tuli nukuttua pitkään!". I love adults... ♥ Especially my mom. Näin englanniksi sanottuna. ^^
Kaveria tultii hakee yhen aikaa, ja musta tuntuu, että nähää seuraavaks varmaa joskus kesällä sitte, mut siihe asti kärsin ja kestän. Käytiin äidin kanssa luistelemassa taas vaihteeks ja jalat tuli aika kipeeks, mutta eiköhän se siitä. Yritän olla joutumatta paniikkiin ja olla ajattelematta, että huomenna on pakko raahautuu sinne kurituslaitokselle niide pelottavien minkälie olioiden valvontaan. Ehkä siihen arkeenki sitte tottuu... siinä parinkymmenen vuoden päästä.

Before the school beging again

Mun pitäis varmaan itkee itteni uneen joka ilta loman loppumisen takia, mut jos on tiedossa viikonloppu besun kanssa, jota oon nähny viimeks kesäkuussa, niin voin vaan olla onnellinen. : ))
Eilen iltapäivällä olin reipas ja kävin porukoiden kanssa tunnin luistelemassa, josta seurasi, että jalat oli aika muusia. (Minä heikko lapsi...)
Illalla käytiin koeajamassa mahdollista uutta autoa, kun seki pitää kai taas vaihtaa (en oo täysin perillä näistä työsuhdeautojutuista) ja mun haaveet citymaasturista kai on nyt kuopattu lopullisesti. Tuskin semmonen citymaasturi nyt ihan kauheen halpa bensoineen on ja aikalailla turha meiän perheessä, mut se olis vaan ollu niin siisti. : DD
Myöhemmin illalla katoin My week with Marilyn - leffan. En tiiä oisko ihan oikee elämänkerta Marilyn Monroesta ollu parempi, koska toi oli vähän tylsä leffa. Mut ihan hyvin katto puoltoista tuntia kun ei muutakaan tekemistä ollu. Meinasin kattoo Gossip Girliä sen jälkeen, mut yllätys ne on tehny netistä kattomisen niin vaikeeks, et jätin sen sit siihe.



Tänä aamuna rahtasin kirjastoon sen tajuttoman pinon mangoja, minkä olin keskiviikkona lainannu ja nyt sit datailen tässä ja katon mitä keksin. Venailen tässä mun kaveria, jonka pitäis tulla kolmen jälkeen. Saa nähä mitä keksitään, luultavasti puhutaan vaan toistemme päälle puoli päivää, kun ei olla nähty vähään aikaan ja kaikkia mahollisia juttuja on hirveen hankala selittää facen keskustelussa. Huomenna illalla pitää alkaa jo kattoo tota läksypinoo tossa pöydänkulmalla, jota oon yrittäny vältellä koko loman ajan. Yääääk....

Epätoivottu tauko

En ookkaan sitten maanantain jälkeen päässy purkamaan ajatuksia tänne, koska a.) olin tiistai-iltana liian väsyny raahautuakseni koneelle b.) eilen tää koko juttu lagas niin, että menetin hermot tän kaa, joten paljon tekstiä ja erinäisiä sepustuksia on siis luvassa. ; ))



Tiistaina lähin siis heti aamusta vanhempien kaa ottamaan sitä passikuvaa. Oikeesti, oon aina luullu, että ne passikuvaajat on semmosia yrmeitä ihmisiä, mutta tää nainen, joka otti mun kuvan hymyili vaan koko aika ja oli muutenki tosi ystävällinen ja tolleen. Harmitti vähän ku olin ite vielä aamu kymmeneltä siinä mun horteessani en niin pirteä kun se nainen. Mutta joo, sain hyvän kuvan. Poliisiaseman kautta kotio (niitä papereita sun muita piti täytellä) ja kotona leivoin laskiaisen kunniaksi laskiaispullia. En oo ikinä ennen ihan alusta loppuun ite tehny tota ennen pullia, mutta hyvin onnistu, vaikka toi kolmen tunnin sessio vaatikin vähän kärsivällisyyttä. Mutta toisaalta keittiössä on ihan kiva leipoo kun samalla kuuntelee radiosta hyvää musaa ja niiden juontajien läppiä. ^^

Illalla lähettiin Helsinkiin kattomaan Jokerit vastaan Tappara lätkäpeliä, ja vaikka oon tosi pihalla kaikessa lätkään liittyvässä, niin osasin siinä pelin aikana muodostaa jonkinlaisen kuvan siitä, että Jokerit oli aika paljon parempi kun Tappara. (Näin...)
Tajusin myös, että ennen peliä ei ehkä kannata juoda puolta litraa kokista, vaikka siihen erätaukoon ei oliskaan niin hirveen pitkä aika. Ja se tunne, kun joku helkutin ukko alkaa siinä edessä laittelemaan takkia oikein kolmin kertasella huolellisuudella, kun ite olis pakko päästä vessaan, tai käppäilee mahdollisimman hitaasti joku kahvimuki kädessä siinä just tien tukkeena. -.- Mut tämmöstä se on.
Pelissä oli kivaa, vaikka se tilanne olikin aika selkee 6-2 voitto, ja tommosista tapahtumistahan ei voi mitenkään lähtee ilman muistoesineitä, joten sain sellasen kaulaliinan, jota pidin koko illan ihan vaan sen takia, kun kaikilla muillaki lapsosilla oli ties mitkä pipot ja paidat noide kaulaliinojen lisäks.
Yheksän jälkeen ajettiin vielä Heseen ja syötiin aika tyhjässä hampurilaisravintolassa ittemme ähkyyn. Kotona yritin (onnistumatta) valvoa, mutta puol kakstoista olin niin väsyny, että oli ihan pakko mennä nukkumaan.



Pitkästä aikaa tona yönä en nähny yhtään unta. Olin nukkunu jotenki tosi syvästi, ja keskiviikkona heräsin puol ykstoista ihanaan hiljasuuteen, kun pikkusisko oli mummolassa, eikä kotona huudattamassa telkkaria, ja puhumassa hirveellä volyymilla. Oikeesti, tommosia aamuja on niiin harvassa, että ihan itkettää, kun se meni niin nopeesti.
Söin aamupalaa, bongasin vanhan koulurepun vaatehuoneesta ja aloin sitä purkamaan ja tein ihmeellisiä löytöjä viime vuoden monisteiden ja kokeiden maailmasta. Kaikki tosin pääty roskikseen. Päätin olla reipas ja kävelin kirjastoon kuluttamaan aikaani. Vaikka olinki nukkunu ykstoista tuntia, niin olo oli oudon väsyny.
Kirjastossa oli päällä joku kirjastonhoitajien draama (vähä semmone saippuasarjatyylinen, mutta kyse oli jostain työjutusta kai, en saanu ihan selkoo), joka oli aika mielenkiintonen, kun aattelee, että siellä oli kyllä muitaki ihmisiä, että eiks tommoset jutut vois hoitaa siellä kahvihuoneen puolella. Mun ei kai ollu tarkotus lainata paljon, mutta joskus tulee vaan semmonen "no otetaan nyt toiki vielä" ja sain raahata täysinäistä laukkua kotiin.

Illalla haettiin pikkusisko mummolasta, ja yleensä ne vierailut toisen mummon luo on ihan kivoja, koska lähin sieltä eilenki kuuskymppiä rikkaampana. : DD Katoin myöhemmin vielä kirjastosta lainatun Harry Potter 3 (se Azkabanin vanki vai mikälie) ja vaikka mulla on se käsitys noista HP leffoista, että ne on tylsiä, eikä niistä tajuu mitään, jos ei oo lukenu kirjoja, niin musta toi oli kyllä hyvä leffa. Ehkä siinä alussa oli käytetty turhaa aikaa esim. sen hirviökirjan kuvaamiseen, mutta muuten oli hyvä. En muista tarkkaan mitä noista Harry Pottereista oon nähny, mutta muistaakseni ainaki ton kolmosen lisäks kutosen ja kai nelosenki. Yritän saada katottuu noi kaikki jossain vaiheessa.

Tänään tehtiin äitin kanssa ruokaa iltapäivällä, jonka jälkeen lähettiin mummolle, ja nyt mietin tässä, että mitä keksisin illaks ohjelmaa. Luultavasti dataamista, mangapinon lukemista tai jonku turhan leffan kattomista, aikalailla sitä samaa, mitä tää mun koko loma nyt on ollu. : DD Mut ei se mitään, välillä on ihan kiva tehä "turhiaki" asioita. ; ))

Hanging out with my friends

Sain tänään aamupäivästä taas kokea sen tunteen, kun soittaa jollekkin tyypille sata kertaa putkee, eikä ees oota sen vastaavan, koska tietää, ettei se kuule, kun sen känny soi. Mun piti viettää päivä kaverin kanssa (ja vietinki), mutta yhessä vaiheessa se ei vastannutkaan enää puhelimeen (ja syy siihen oli, että se ei ollu kuullu kun mä soitin se apina prkl...) ja kun makasin jo sillain kuolemaa tekevänä mun sängyllä, niin toinen kaveri soitti, että voinko olla.
Lähin sitä sitte vastaan keskustaan ja ehittiin jo käydä kaupassa ostamassa mässyy, kun löydettiin se toinen haahuilemasta siellä toisella puolen tietä. Mentiin istuskelemaan koulun pihalle (kuin järjettömältä toi kuullostaa helmikuussa sanottuna?) ja lähinnä vaan juteltiin ja mussutettiin sipsejä. Jos kaveriporukassa on yks blondi, ei oikeesti vaan voi olla tylsää. Yleensä mä oon se äiti siinä porukassa, joka tulee paikalle ja sanoo että "älä anna sille lumipesua" ja parasta onki, ku sua totellaan ilman äänen korottamista. : DD (Omaan pelottavan katseen, kaverin mielestä... -.-) Siinä vaiheessa kun kaikkien sormet ja varpaat alko olemaan jäässä, mentiin meille ja jatkettiin tätä meiän loputonta kälätystä, kun ei muutakaan tekemistä keksitty. Kavereiden kanssa saa aikaa kulumaan ilman sen suurempia tekemisiä aika helposti.



Raahauduin tänään kirjastoon, ja pöllin mangahyllystä kasan One Piecejä. Oon aika pettyny siihe johonki tyyppiin, joka on rohmunnu ne kaikki välistä jääneet kirjat, koska nyt jouduin jatkamaan sarjan lukemista kirjasta 36, kun viimeks olin jääny 33. Hei oikeesti, ei sarjaa lueta silleen "sieltä täältä" vaan järjestyksessä, mutta minkäs teet kun jotkut tyypit tekee tän jutun niin hankalaks. Luultavasti saan noi välistä jääneet kirjat sitte ens syksynä luettavaks, ellen sitä ennen mee jonnekki muualle kirjastoon noita lainaamaan. On se elämä niin hankalaa...

Illalla reippailin tallille kävellen pari kilsaa, ja vaikka aluks tuntu, että mä en millään voi kävellä tallille, oikeestaan siinä ilmassa se kävely oli ihan mukavaa. Ekaa kertaa mulla oikeesti oli sopiva olo ulkona ollessa.
Ridasin yhessä toisessa ryhmässä tän tunnin, kun yks tyyppi meiän ryhmästä oli peruuttanu, ja tos ryhmässä, mis tänään olin, oli ihan pimeitä tyyppejä. Ne oli mua varmaan pari vuotta nuorempia, ihan ok, koska ne puhu mulle välillä (oon kohdannu semmosii, jotka ei ees sano moi ja möllöttää ku jotkut saakeli juntit sillai turpa kiinni), mut niiden jutut oli aika outoja. Mut toisaalta, enpä usko että munkaan jutut sen kummasempia on.
Kenttä oli eilisen jälkeen aika mukavan möhkyräinen, ja koska menin semmosella minikokosella russponilla (ainaki siltä se tuntu), sain koko aika olla taistelemassa sitä ponia eteenpäin. Ainaki sain liikuntaa jos ei muuta.



Huomisesta tulee luultavasti ihan kiva päivä. Aamusta lentelen otattamaan passikuvaa (en taida enää päästä sillä mun 6v. kuvalla minnekään), koska ens kesänä olis taas tiedossa yks ulkomaanreissu. Koska huomenna on laskiaistiistai, ajattelin leipoa laskiaispullia, ja illalla mennään sitten kattomaan Hesaan sitä Jokerit vastaan joku random, kun en nyt muista mikä (jääkiekon ammattilainen päivää : DD) lätkämatsia. Mulle lätkä on aika utopinen juttu, ymmärsin viime vuodesta just sen tärkeimmän, että Suomi vs. Ruotsi, Suomi voitti MM, jee!! -hihkutuksen, mutta nää kotimaiset joukkueet, niiden sijotukset ja pelaajat ja muut tilpehöörit ei tavota mun aivokapasiteettiä. Eipä sillä, en ikinä oo ollu lätkämatsissa, mutta oon aika varma, että kun Hartwall Areenalla pelataan, niin se melutaso saattaa olla aika kova. Siis jos meiän liikkasalissa saa jo opet vastaan oppilaat sählymatsissa mun mielestä kovan äänen, niin varaudun jo henkisesti johonki ihan toisessa maailmassa olevaan älämölöön. Mutta tämmöstä. : ))

Kodin lämpöä ja kasa lunta

Otsikko varmastikin kuvailee tätä päivää hyvin. Aamulla heräilin puoli kymmenen mielessä viime yön oudot unet. Oikeesti, nään liikaa outoja unia, joista joitakin voin vieläkin hyvin muistaa, vaikka unesta olis kulunu parikin päivää. Ihan sama meenkö yheksältä vai yheltä nukkumaan, aamuyöstä unet alkaa tuntuu jo tosi oudoilta ja siks vähän pelottavilta. Mutta eiköhän se siitä.
Mulla on oikeesti joku ongelma nukkumisen suhteen. Siis nyt lomalla, kun voisin maata puoleen päivään asti, ja oikeesti nukkua, niin ei, kun minä herään uskollisesti kello 10.00, ettei vain mene päivä hukkaan. Kesälomalla tää olis ok, koska voisin hillua ulkona koko päivän, mutta hiihtolomalla kun tekeminen rajottuu tänne sisälle, niin nukkuisin mieluusti vähän pitempäänkin. Ei sitten väkisin.



Heti aamusta (tai siinä yhdentoista aikaan) kävi selväks, että tänään ei tästä talosta liikuta minnekään. Ja kun mut oli potkittu ulos lakasemaan kuistia (aika turha työ, kun kahen sekunnin päästä uus lumi oli jo peittäny koko kuistin uudestaan) huomasin, miks. Lunta tuli aika kivasti, ja ilmeisesti se lumen tulo ei koskaan lopu. Pienen ulkoilun jälkeen kuuntelin koneelta musaa, ja katoin pari Muumia. : DD Monesti on tehnyt mielikattoa Muumeja, mutta vasta nyt sain senki aikaseks. Koska oli vähän tylsää, kun minnekkään ei voinu lähtee ton lumipyryn takia, katoin Movie2k:sta ihan kokeilun vuoks Gossip Girlin ekan tuottarin ekan jakson. Tajusin Wikipedian suomenkielisten selostusten avulla ton jakson pointin, ja saatanpa jatkaa kattomista joskus myöhemmin. Oli nimittäin ihan hyvä. ; ))

Olin vaipua epätoivoon tylsän loman suhteen, mutta onneks iskä ja äiti järjesti tekemistä tiistaiks, siitä myöhemmin sitte. (Hehhee : D) Huomenna oon päivän kaverin kanssa ja illalla ratsastamaan, toivottavasti lunta ei tuu saman verran kun tänään, tai hautaudun sen hepan selkään. Illalla jatkoin urhoollisesti Aamunkoin lukemista, ja nyt se eka osa (se on jaettu osiin se kirja, näin btw) siitä on luettu. Sen ekan osan lopussa tunnelma meni vähän synkäks, se vaikutti paljon jotenki traagisemmalta kun ennen. Mutta joo, luin sitä silleen silmät liimattuna kirjaan pari tuntia ihan muissa maailmoissa. : ))

Lauantai chillailua

Ihanaa, ulkona vaivaset pari astetta pakkasta, eikä luntakaan oo tullu hirveesti. Ei sillä, että tää mun ulkoilu rajoittuis muuhun ku harkkoihin kävelemiseen ja takasin.
Harkoissa oli ihan jees, jotenki tosi energinen olo, kun ei ollu taas vähään aikaan päässy kuluttaa kunnolla energiaansa. Onnistuin jotenki tosi hienosti saamaan pallon kaks kertaa (mua on turha syyttää, jos tyypit syöttää mua naamaan...) naamaan, ja kotona huomasin, että sain jonku mukavan nenäverenvuodon. Nyt nenä (tai se nenänvarsi siin) on aika herkkä. Eipä siinä mitään, hammasta purren vaan eteenpäin. : ))



Iltapäivällä oon vaan piirtäny ja kuunnellu musaa, kun mulle on nyt tullu joku hirvee inspis piirtämiseen. Toteutan siis itseäni näin loman kunniaksi taiteilemalla jotain epämääräisiä taideteoksia, jotka muistuttaa lumihirviöitä. -.-
Tänään tajusin, että laskiaispullakin voi olla pahaa. Siis oikeesti, oon aina syöny vaan semmosia täydellisen ihanaisia kermavaahdolla ja mansikkahillolla kuorrutettuja, pehmosia laskiaispullia, ja tänään ku ruuan jälkeen löysin jääkaapista puolikkaan laskiaispulla, ja maistoin sitä, tajusin, että se pulla ei ollu lähelläkään oikeeta laskiaispullaa. (Söin sen silti.) Se maistu jotenki tosi oudolle (varmaan johtu jostain mantelimössöstä, älkää ihmiset tunkeko sitä laskiaispulliinne) ja täytteenä oli kermavaahdon lisäks omenahilloo. Ei näin ihmiset, ei näin.

Huominen on vielä arvotus, mutta olis ihan jees lähtee vaikka leffaan tai jonnekki. Tai luistelemaan.
Jotenki outoo, kun huomenna ei tartte alkaa vääntää mitään tajutonta läksypinoo ja huolehtii seuraavan kouluviikon jutuista sun muusta tylsästä, vaan voi valvoo vaik aamuun asti jos siltä tuntuu, kattoo leffoja ja olla kavereiden kanssa ilman sen suurempia huolia. Lomissa se hankalin vaihe on varmaan kouluun palaaminen, ainaki kesäloman jälkeen se on ihan ylittämätön este. Tämmöset viikon lomat ei niinkään stressaa, mut heti kun kesälomasta on kulunu viikko tai kaks, alan hermoilee, että "ei herrajumala, kohta alkaa taas koulu". Voin sanoo, että toi stressi on monena kesänä ylettyny mun uniinkin asti, mutta aina siitä on selvitty. Mut eletään nyt vielä tässä helmikuussa ja katotaan niitä kesäjuttuja sitte myöhemmin. : ))

Photos vol. 2

Lähin taas seikkailemaan We heart it:in sivuille, ja löysin pläjäyksen mua inspiroivia kuvia, jotka haluisin laittaa tänne, joten tässä taas niitä. ; ))

  



Kuvat on ihan satunnaisessa järjestyksessä heitetty tohon, joten aihepiiri heittelee vähän laidasta laitaan ja kuvasta toiseen, ja pahoittelen tota vikan kuvan paikkaa, kun se alko jotain kettuilemaa, eikä suostunu menee kiltisti sinne minne mä sen määräsin. Joten olkoot siinä. Tää tekstiki on liian alhaalla...

Perus perjantai

Perjantaisin toi otsikointi tuottaa aina ongelmia. Luultavasti se johtuu siitä, että sillon enää ei vaan jaksa miettiin tommosia asioita, vaan lista ykkösenä on muut asiat. Tänää oli tarkotus olla kahen kaverin kanssa iltapäivä, mutta toinen ei sitte jaksanukaan olla, joten hiipparoin yksinäni kotiin ja kattelin tän viikon huippiksen nauhalta. Yleensä, kun oon kattonu jonku ohjelman nauhalta, ja meen takas siihen normi TV:seen, jään selailee kanavia ja kattoo jotain ihan pimeetä ohjelmaa, josta en tajuu mitään.
Eksyin kattomaan Rachel mikälie joku muotiblablabla lässytystä, jota oon iät ajat sitte kattonu, ku mulla oli vielä oma töllö huoneessa. Oikeesti, ne oli vaan jotenki tosi rasittavia ku "ah, Chanel ei oo vielä laittanu mulle sähköpostii!!!!" tai "siis se Christinen mekko vaatii timanttisormuksen!! oho kato, tuolla on kuuden tonnin sormus, otetaan se". -.- Ei näin... Tiiän kyl yhen tyypin, jolle toi on unelmaduuni. : DD (Terveiset sille vaan.)

Tunnollisesti myös luin tänään Aamunkoita sivulle 70 asti, ja nyt on jo takanapäin se hääkohta juttu. : D Etenen huimaa vauhtia... Yritin tappaa aikaani viidestä seittemään kuuntelemalla radiohöpinää ja piirtämällä, ja nyt vaan venaan sitä, että pääsen pöllimään iskän koneen ja kattomaan jonku leffan illalla. : ))
Huomenna pitäis jaksaa raahautuu harkkoihin, saa nähä kuin moni sinne jaksaa tulla nyt kun loma alkaa. Jos en olis ollu nii paljo nyt pois tän mun vakavan "sairauden" (laiskuuden) takia pois harkoista, varmaa itekki sluibailisin ne, ja jäisin kotiin nukkumaan. Mutta täytyyhän sitä lapsen liikkua herranjumala!
No ei, rakastan liikkumista, lähtisin heti huomenna vaikka aamusta lenkille, jos tuolla ei olis lunta, mutta koris ei vaan enää yksinkertasesti tuo sitä samaa fiilistä, minkä se ennen toi. Nykysin me tehään vaan sen saman kaavan mukaan juttuja, uudet asiat ei oo "uusia asioita" ja ne tyypit siellä tappaa mut vielä joskus. En vaan jaksa kun yks roikkuu mussa koko aika, toisen huumori on ties mistä ja loput on sillai niin down et ei rajaa. Joten, heti kun vaan pystyn, luultavasti lopetan ja keksin ittelleni uuden harrastuksen, joka olis hitusen energisempi kun noi meiän harkat.



Meinasin tänää itkee, kun mummo oli soittanu mulle ja mä sitten soitin sille takasin, kun se sitte alko puhuu siitä, että "noh, tuletkos lomalla yökylään?". Olin vaa et "katotaan joo ehkäpä....". Ehkäpä ei kiitos. Tai no joo, ehkä joku kahen tunnin päivä vierailu, mut ei yökylään, tiiän et kaikki menee kaheksalta nukkumaan ja herätys on puol yheksän aamulla. Isä ja pikkusisko suunnitteli retkeä tädin luo viikonloppuna, mutta onneks mä jotenki luistan sen hienosti nii en joudu sinne. : DD Voisin oikeesti vaan makaa sängys kolme päivää ja nukkua koko sen ajan, siinä välillä vähä pelailla kännyllä ja kuunnella musaa ja sit sen kolmen päivän jälkeen viettäisin kuus täydellistä päivää kavereiden kaa ja sit maanantaina taas raahautuisin kouluun. Täydellinen loma. ♥ Mut saa nyt nähä kui käy...

Njähhäääähh : DD

Enää yks päivä ja sit alkaa loma! Ihanaa... ♥
Jooh... Outoo miten tota lunta voi vaan koko aika sataa ja sataa ja sataa. Tänäänki sato lunta niin ettei varmaan loppua näy ennen kesää. O_o Onneks en kauheen usein joudu tekee lumitöitä, koska oisin varmaan jo kuollu tonne lunta nostellessani kilometrin korkusiin kinoksiin...
Päivä meni aika rennosti, kukaan ei kuollu tai muuta. Illalla yritin jotenki järjestää hiihtolomalle aikaa nähä yks mun kaveri, josta varmaan oon jo aikasemmin selittäny, ja toivon mukaan nään sen viikon päästä jos hyvin käy. Sit vaan yritän vielä nähä sen toisenki kaverin ens viikolla, niin mun loma on täydellinen. Pelkään vaan, että äiti on tehny ens viikoks jonku "perhe hiihtoloma: viikkosuunnitelma" taulukon, joka sisältää yhteisen reissun keilaamaan, leffaan, kylpylään ja pulkkamäkeen.
Mulle käy vaikka noi kaikki, jos menisin kaverin kanssa, mutta äitin, isän ja pikkusiskon kanssa kylpyläki kuullostaa aika raastavalta ajanvietteeltä. Ehkä saan rahaa joltain, että pääsen vaikka leffaan kaverin kanssa tai jotain...



Eniten mua pelottaa ens viikossa se (pelkään nykyään kaikkea turhaa... outoa...) että mut raahataan viideks päiväks mummolle lihotettavaks, tai sitte tädille, joka tuputtaa mulle aamupalaks sämpylää ja jogurttia ja himokupin teetä + aivan tajuttoman ison lounaan ja vähintään yhtä ison välipalan ja jonku muun palan ja päivällisen ja iltapalan ja siihen päälle vielä kolmen kuukauden mässyt. Mut jos tädistä ja mummosta pitää valita niin mummo, koska se ei koskaan muista mitä tein kolme sekuntia sitten. : DD Mun täti taas olettaa, että mulla on nyt joku kasvukausi, ja oon sen takia laiha, ja että puolen vuoden päästä mun paino on toi "normi" 86 kg... Oksettaa jo koko ajatus. Oikeesti, en tiiä mistä johtuu, mutta viime yönä näin unta jostain ihan tajuttoman pahasta ruuasta, ja mulla tuli huono olo... Mulla on kai muodostunu tosta täti-mummo vierailuista joku syndrooma.



Mutta se ruuasta. En siis halua mummolle, enkä todellakaan ole menossa tädille lomalla, joten yritän järkätä päivät täyteen kavereiden kanssa hengailua, jotta vältyn niiltä. Meen sitte vaikka johonki ihan random porukkaan hengaa, jos aika käy liian pitkä veteiseks. Toisaalta, en haluu istuu vaan kotona dataamassa, että sitäki yritän välttää. Monesti ihmiset aina on sillai että "en haluu mun lomaa täyteen tekemistä, kun sillo on aikaa vaan olla" mut hei, yli kolmekymppiset puhuu tolla tavalla, ei yläasteikäinen nuori. Kai se sit on sen merkki et on jo luovuttanu tän kaiken hulinan suhteen, kun lomalla pitää vaan olla. : DD Mun motto on nyt se, että liika tekeminen on parempi, kun liian vähän tekemistä. Kaadun mielummin kuoleman väsyneenä sänkyyn joka ilta kello kaks yöllä (joo... joka ilta kello kaks yöllä, pientä ristiriitaa) ku yritän tappaa aikaani 18.35 miettien millon voin mennä nukkumaan ilman, että se vaikuttaa tyhmältä ja sairaalta. Jos mulla olis vaan tarpeeks rahaa (eurolla ei oikein pääse minnekää) menisin shoppailemaan kavereiden kanssa, mutta kun täytyy tehä koko aika kompromisseja jostain viiden euron viikkorahasta, niin äkkiä siinä käy niin, että äitin ei tartte maksaa mulle enää koskaan viikkorahaa. Kamalaa...

Ja sitten... oon saanu monta oivallusta tän viikon aikana. Oikeesti, tää viikko on olly hyvä viikko. Joo, oon ollu pari iltaa niin sekasin, että en oo jaksanu ees hengittää, mutta koulussa ei oo menty sillä tyylillä, että yks puhuu ja muut on hiljaa, ja mä yleensä kuulun siihen hiljaa olijoiden joukkoon. Tällä viikolla... no ei ku nyt se lista.



1. Tällä viikolla oon oivaltanu, että kaverit on elämä. Ja mä elän elämää nyt. Joo moi, nää pohdinnat, mutta siis oon ottanu enemmän irti tällä viikolla kavereiden kanssa vietetystä ajasta, ja tästä eteenpäin hyödynnän joka ikisen sekunnin kavereiden kanssa oloon, minkä vaan kykenen. Kuolleena ehtii sitte makaamaan haudassaan. (Ellei polttohaudata.)

2. Oon suunnitellu/yrittäny suunnitella mun hiihtolomalle tekemistä, en tiiä kui oon onnistunu. Jos ei muuta niin kokeilen "jotain uutta joka päivä" -tekniikkaa, onhan tässä yheksän päivää aikaa, jos viikonloput lasketaan mukaan.

3. Jotain uutta -tekniikasta sitten kesälomaan, joka on jossain hamaassa tulevaisuudessa, mutta hyödynnän tota juttuu sillon. Tajusin, että oon jääny niin hirveen monesta asiasta paitsi, että itkettää.
Puhuttiin tossa kavereiden kanssa jostain pääsiäisjutusta ja virpomisesta, ja sit tajusin, että ei herrajumala, mä en oo ikinä virponu. Joskus kai virvoin mun mummolle/tädille tai jollekki sukulaiselle, mutta en ees muista onko mulla ollu sillon mitään virpomaoksia mukana. En kai ees saanu siitä mitää mässyy tms. Tultiin siihen tulokseen, että vaikka alan kai olemaan jo liian vanha virpomaan, mun on pakko kerran elämässä se kokea, ja että tänä vuonna mennään virpomaan kavereiden kanssa. : DD Saa nähä tuleeko mummot kivittämää meitä.
Toinen kamala draaginen asia paljastu tänään, kun yks tyyppi sano, et se menee tänää subiin (subwayhin). Ja joo, en oo ikinä käyny Subwayssä. (Mikä kamala paljastus!) Jotenn... mun on pakko mennä Subiinki joskus, koska oon jääny siitä paitsi. Mulla on ollu kamala ja ankee lapsuus, kun oon jääny kaikesta kivasta paitsi...
Niin siis tohon kesälomaan. Mun piti/pitää toteuttaa ainaki miljoona asiaa kesälomalla, yks niistä oli vaatteet päällä uinti keskellä yötä. Jostain syystä en nyt muista niitä muita, mutta enköhän mä jotain keksi tekemistä kesällä. : DD

4. Mulle on nyt tullu joku "irtaudun tylsästä elämästäni" -juttu, ja oon päättäny vähän muuttaa mun elämää pieneltä osin. Mutta siitä lisää sitte joskus, kun se asia on vähän ajankohtaisempi. ; ))

Lomaa odotellessa

Olisiko pitänyt aamulla yllättyä, kun lunta tuprutti taivaan täydeltä? On tosi mukavaa kävellä kouluun, kun puolet hiuksista on naaman edessä, ja pitää lapasella yrittää huiskia niitä pois edestä, että näkee hiukan eteensä.
Oon aika onnellinen siitä, että ensi viikko on lomaa, ja sitä seuraava viikko on vika viikko kolmatta jaksoa ennen kuin jakso taas vaihtuu. Jotenkin tuntu, että kakkosjaksossa päivät ei ollu niin rasittavia, kun ykkös ja kolmosjaksossa, ja hiihtoloman jälkeen meillä alkaa sitten nelosjakso.
Koulussa meni ihan normisti, meillä oli kahella tunnilla sijaiset, en tiiä mihin kamalaan tappotautiin ne meiän oikeet opet on sairastunu. Köksän sijainen alko heti luokkaan tullessa aukoa päätään, kun laitoin muka laukun väärään paikkaan, mutta siitä eteenpäin suju ihan jees.



Mulla on nyt ollu pari päivää silleen, että koulussa on energiaa hyppiä ja pomppia, ja sit heti kun pääsen kotiin niin on ku olis patterit otettu pois ja painettu off nappulaa, ku olo on ihan tajuttoman väsyny. Voisin vaan kaatuu puol kuolleena sänkyyn ja jäädä makaamaan siihe koko loppu illaks. Tänäänki olin taas niin väsyny, että hyvä ku jaksoin hengittämään vauvautua. Raahasin itteni ostamaan illalla peitevoidetta, kun se oli hälyttävästi lopussa (ja ostin tietysti vahingossa yhen asteen liian tummaa, mutta onneks ero edelliseen ei oo huomattava) ja kun tulin kotiin, olin vaan niin väsyny, että ei rajaa. Sit taas ku istun koneen ääreen niin tadaa, taas jaksaa. No jaa, ehkä se on vaan tää talvi. Kun aurinko paistaa siitä aamu yheksästä ilta puol viiteen, niin kotona on sitte sähkölamppujen turvin ja kurkkii ikkunasta nähdäkseen vaan pilkkopimeetä lumen peittämää aluetta.

Tiiän, että nää mun kirjotukset on tällä hetkellä vähän väsymyksestä sekaset, mutta kun loma alkaa, yritän ryhdistäytyy ja pitää itteni järjissä ees sen viikon. : DD

Happy Valentine´s Day for everyone!!

Mua väsyttää jostain tuntemattomasta syystä nyt ihan tajuttomasti, joten unohdan aika varmasti puolet siitä, mitä mun tänne piti rustailla. Mut jos yritän nyt jotain tänne saada aikaseks. : ))



Tänään on siis ystävänpäivä, ja aamulla se piristi oloa niin paljon, että melkein hypin riemusta. En tiiä miks, ehkä harmaan arjen keskellä kaikki maholliset päivät, jotka on saanu erillisen nimen tuo aihetta riemuun. Yllätys sato taas lunta, ihan kun sitä ei olis jo riittävästi tuolla ulkona, mutta koska pakkasta ei ollu hirveesti (uutiset sano et -8-18 ja meiän mittari näytti -4 astetta...) selvisin hengissä kouluun. Postitin matkalla jopa yhen ystävänpäiväkortinki. : DD

Aamulla oli ekaks ruotsia, ja koska meillä oli sijainen, tunti oli aika rento. Kaks seuraavaa tuntia oli liikkaa, ja meillä oli sulkapalloa, joka oli aika kivaa. Mulla on silleen, että kaikissa mahollisissa lajeissa, joissa on maila käytössä, onnistun murhaamaan ihmisiä jollain tapaa. Nelosella löin vahingossa sählymailalla yhtä meiän luokkalaista poikaa niin, että se rupes itkemään (no se olikin heikko lapsi) ja sit ku ope kyseli siellä hädissään, että kuka se oli, niin piilouduin sinne varjoihin salaisesti. : D Viime syksynä taisin just jollain sulkkismailalla lyödä pari kertaa vahingossa kaveriani käteen ja varmaan päähänki tyyliin. Ihmeekseni tänään en vahingoittanut ketään, ja oon siitä aika ylpeä. ^^



Liikan jälkeen käytiin ruokalassa syömässä sämpylän näköstä pullaa ja juomassa ananasmehua. ♥ Pitkästä aikaa tuli taas käytyy "syömässä", kun en melkein koskaan mee kouluruokaa syömään.
Matikan tunti meni aika rennosti kun saatiin eka kokeet ja sitte kaikki tosi ahkerasti luki terveystietoa loppu tunnin. Mullaki se kirja oli siinä auki pulpetilla ja mukava juttu tuokio parin tyypin kanssa siinä vieressä istuvien tyyppien kanssa. Ahkeraa opiskelua joo. : ))
Musta tuntu tänää jotenki, et tää päivä meni hirveen nopeesti. Tai siis ku yleensä lasken aina, et "kolme tuntii... kaks tuntii... tunti...", nii nyt se oli hujaus vaan ja oho koulu loppu. Ihan hyvä. Tiistaisyndrooman asemasta kärsin nyt torstaisyndroomasta, koska vikat kolme kässäntuntia tappaa jokaisen siellä luokassa olijan.

Koulun jälkeen raahauduin kaverin kanssa kirjastoon tajuttomassa lumituiskussa (tosta lumesta ei ikinä tuu loppua...) ja palasin jäätävän mangapinon kanssa kotiin sillain ripset yhteen liimaantuneena ja hiukset aika upeella kampauksella. Se tunne, kun kävelee kirjastosta kotiin, laukku ja H&M:n muovipussi painaa ainaki tuhat kiloo, lunta tulee silmiin niin ettei nää mitään, hiukset on naamassa ja enimmäkseen suussa ja silmissä, lumi sataa paidan sisään, vaikka takki on kiinni ja ne lumihiutaleet iskee naamaan ku jotkut piikit nii ah ♥ se se vasta on kokemisen arvonen. Siitä kotiavaimen ettimisestä laukunpohjalta puhumattakaan. : ))



Musta tuntuu, että tän päivän jälkeen sydäntikkarit on mulle taas vuodeks historiaa. Oikeesti, mun kaveri jakeli niitä tänään koulun käytävillä, ja kaiken maailman "ihanaa ystävänpäivää" ja siihen liitetty kuva sydäntikkarista alkaa rasittaa jo ystävänpäivän suurintaki juhlijaa jossain vaiheessa. En usko, että oon ottanu kaikkea iloa irti ystävänpäivästä, pari tekstarii joillekin kaukasille ystäville on tullu lähetettyä, koulukavereille annettua lahjat ja facesta on tullu luettua ainaki miljoona ystävänpäivä toivotusta, mutta pakko myöntää, että välillä oon unohtanu päivän mittaan mikä päivä nyt olikaan. Ehkei tätä päivää kuulukaan juhlistaa millään kakkukahveilla sun muilla krääsällä, vaan tää on se päivä, jollon ystävälle voi laittaa sydäntäriipasevan runon ystävyydestä, rakkaudesta ja kaikesta tommosesta tosi siirappisesta löpinästä ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Joten ihmiset, käyttäkää tää ilta vielä hyödyks jos ette oo jo sitä päivällä tehny ja laittakaa jollekki ystävälle ihana runo. ♥

That give me the reason live this winter

Sain inspiksen kuvin ja kirjotuksin kertoo asioista, jotka piristää mun talvea ja pitää mut koossa tuolla pakkasessa. : ))



Kaakao. ♥ Mulle on tullu tavaks juoda nyt joka päivä kuppi kuumaa kaakaota, ja sehän on pakko saada tai muuten ei tuu kaakaokiintiö täyteen. Kotona en ehkä juo tommosia gourmet taideteoksia, mutta ilman kermavaahtopilveäkin toi menee oikein mainiosti. ^^



Tämmöset kuvat on mulle muistutus siitä, että ei me olla saarroksissa Antarktiksella, vaan vielä joku kaunis päivä toi kamala lumi sulaa, ja mä voin vielä joskus kävellä paljain jaloin ilman varpaiden jäätymis - irtoamispelkoa. (Mulle on muodostunu pelkoja talvesta.)



Kaverit. ♥



Musiikki. Kesäbilebiisei voi laulaa täysillä radion mukana, vaikka ulkona sataa lunta ja on pakkasta. ^^



One Piece. ♥ En enää hengitä ilman sitä. ^^ Sille on vaan niin hauska aina nauraa kun kaikilla on niin aivot pihalle -meininki aina. Viimeks taisin revetä Chopperin: "Voihan hattivatti!" huudahdukselle. : ))



Kirjat. Jätän mun elämän taakse ja hyppään toiseen aina kun luen kirjoja. Niihin on hyvä paeta.



Unet ja unelmat. Öisin nukkuessa pystyn kuvittelemaan kaiken mahdolliseksi, ja toisinaan se on aika jees. : D

Tohon vois lisätä vielä leffat ja kaikki tommoset villasukista takkatuleen ja kuumaan suihkuun. Toisin sanoen kaikki, mihin ei liity sana kylmä tai talvi tai luminen. : ))

Asiaa

Ihanaa, oon saanu mun äänen melkein kokonaan takas. Viime viikol se oli semmosta flunssasta kähinää, et sain taistella ääneni kuiskauksenki läpi, että kuulu. Nyt kun ääni on palautunu, niin pitihän sitä käyttää tietysti ja kälätettiin koko päivä toistemme päälle kavereiden kanssa koulussa ja hyppelehdittiin ja huudahdeltiin kaikki energiat pois. (Siis niin paljon ku koulussa nyt yleensä pystyy.)
Aamulla oli mukavan lämpöstä verrattuna niihin -40 asteen keleihin, jolta toi ilma on viime viikolla tuntunu, ainoastaan lumisade tuli pilaamaan mun päivää. -.-
Yritän selvitä hengissä vielä tän viikon, ja sit alkaa loma. ♥ En oo hirveesti jaksanu ohjelmaa ens viikoks suunnitella, mut ainaki olis tarkotus mennä shoppailee kavereiden kanssa, ja sit raahaan mun besun meille, koska nähtiin viimeks viime toukokuussa, ja siitä on jo liian pitkä aika. Ollaan me faces puhuttu ja tolleen, mutta mulla on silti sille ihan hirveesti asiaa, kun kaiken maailman syvällisiä juttuja on tosi hankala kirjottaa koneella. Sit mun kai pitäis nähä yks tyyppi, jota en oo vielä koskaan aikasemmi nähny, mutta se saattaa olla aika hankalaa. Ehk jos se suostuis lähtee leffaa tai jotain...



Koulus meni ihan jees, koulun jälkeen olin kaverin kanssa, ja katottiin Helinä keiju ja kadonnut aarre -leffa loppuun, ja syötiin suklaakaurakeksei ja juotiin kaakaoo. ♥ Mietin aluks, et haluunko viettää maanantai-iltapäivän sittenki yksin, mut koska on liian kauan siitä, kun viimeks oon kattonu kaverin kaa töllöö ja syöny jotain mässyy ja puhunu kaikesta turhasta ja nauranu vielä enemmän turhille asioille, päätin, että mun on aika vihdoin irtautua mun erakkoelämästä, ja alkaa viettää enemmän vapaa-aikaa kavereiden kanssa. Muutenki, kun just ton tyypin kanssa noi TV:n ääressä vietetyt hetket meillä on tulevaisuudessa tosi harvassa, kun se luultavasti muuttaa ihan parin viikon sisään, ja samalla vaihtaa varmaan kouluu, niin haluun nyt hyödyntää kaiken tän ajan sen kanssa mitä vaan enää on. Syvällistä joo, mutta mulle kiitos riittää jo yks henkilö, jonka perään joudun itkee 364 päivää vuodessa, kun en nää sitä ikinä.



Joo... huomenna olis sitten ystävänpäivä. Annan huomenna lahjat kavereille, vaik ne oli silleen "ei mulla oo sulle mitää, et en mä tarvii" -tyylil, mut nehä ottaa ne lahjat tai itkee ja ottaa. >: D Kaikkial on hirveesti kaikkii tarjouksii et "nyt ystäväale!" ja tommosta, meiänki keskustan kahvilassa (josta saa ihanaa kaakaota ja karamellilattea ♥) on kai joku ale, joten mun kaveri varmaan raahaa mut sinne huomenna, ellei mee sit yksinään. Ala-asteen luistelukentällä on laskiaisrieha, jonne isä ja pikkusisko on menossa, joten voin lähettää äidin vaikka kolmen tunnin kävelylenkille ja vallata koko talon. ^^ Meen huomen lainaa One Piecejä lisää, koska en kestä enää ilman niitä sen jälkeen kun toi osa 28 on luettu. Mut joo, huomen sit taas. : ))

Tuoksun kotirouvalta

Sunnuntai... ihmettelen, miten helposti pystyin nousemaan aamulla, kun äiti tule kymmentä vaille kymmenen potkii ylös, että hups vaan ja olin jo ylhäällä. Lähettiin heti aamusta mummolle koko perheen voimin (perheen kanssa vietetty laatuaika ♥) ja siellä meni muutama tunti istuskellessa. Yleensä mummolassa on aika tylsää, mutta se kiireetön fiilis joka siellä aina on, sais mut jäämään sinne vaikka kuinka pitkäks aikaa. Ihan vaan olemaan.
Kotona piti siivota, ja musta tuntuu, että puolen vuoden sisään musta on tullu joku hirvee siivousintoilija. Tai siis, ennen ku käskettiin imuroimaan, sain koko tahdonvoimalla raahata sitä imuria ympäri taloa, nyt oon sillai "tuolla on pölyä!!! hyi kamala!" ja hirvee siivoussessio päällä. Alan varmaan tulla jo niin vanhaks, että kaikki tommoset siivousjutut alkaa tuntuu tärkeiltä. (Kamalaa...)
Totesin, että kun ystävänpäivä on jo tiistaina, en kuitenkaan huomenna ehi leipoo, joten aloin väsäämään suklaamuffinseja kavereille lahjaks. Sain loistoidean laittaa semmosta maitosuklaa (vähä ku omatekonen sulasuklaa) sörsseliä niiden muffinseiden päälle, ja yllätys se levis aika luonnottomaks uunissa, joten jätin mun taiteilut väliin, ja tein osan sit ihan niitä perusperusmuffinsei. Jätin porukoiden syötäväks ne mutaatiomuffinsit ja ne taidokkaat muffinsit on sitte kavereille tiistaina.



Leipomisen yks hyviä ja huonoja puolia on se leivonnaisen tuoksu, mikä aina nousee uunista. Oikeesti, meiltä haistaa jo eteisestä, jos on jotain leivottu, joten keittiössä se tuoksuu aika varmasti. Ja kun mä leivon, hengailen siinä uunin lähellä aina venaamassa, että ne leipomukset on valmiit, joten tottakai se tarttuu muhun heti se haju. Totesin, että tällä hetkellä mun paidan lisäks myös hiukset tuoksuu muffinseilta, eli on aika haastavaa yrittää koskaan millonkaan salata ihmisiltä, että oon leiponu. Tulee hirvee kotirouva fiilis, kun tukkaki alkaa tuoksumaan ruuanlaitolta. (Kehittelen uuden shamppoon ykköstuoksuna suklaamuffinsit.) Mutta kai se sitte niin on, että kun leipoo nii sehän tehään perusteellisesti.

Huomenna olis sitte maanantai. Maanantait on koulussa lyhyimmät ja helpoimmat päivät tässä jaksossa, eli sen puoleen en odota kauhulla huomista. Oikeestaan mulle käsitys "kamala maanantai" kuullostaa aika utopiselta, koska mun maanantait on niin monesti sellasia rentoja, puol unessa vedettyjä päiviä, että ne ei ees kerkee stressaamaan. Saa tosin nähä ens jaksossa, jos ne laittaa meille semmosen kaheksasta neljään päivän heti viikon alkuun matikan kaksoistunnilla niin en ehkä oo enää samaa mieltä.
Toivottavasti huomenna ei olis hirveesti pakkasta/ei satais lunta niin älyttömästi kun tänään, niin pääsis tallilleki asti sillai hengissä. : ))

I didn´t do anything

Outoo, että aikansa saa kulumaan hyvin kotona tekemättä juuri mitään fiksua. Aamulla heräsin vaihteeks siihen, että köhin itteni hengiltä, söin aamupalan ja kävin suihkussa. En tänää viittiny mennä harkkoihin tän mun ihanan yskän kanssa, joten autoin äitiä tekemään ruokaa, katoin telkkaria ja lähinnä vaan olin. Yleensä en kestä tämmösiä sluibailupäiviä, jollon jännittävin aktiviteetti on roskien vienti viiden kymmenen metrin päähän, mutta kouluviikon jälkeen yksi tällainenkin päivä menee ihan mukavasti.



Iltapäivällä leivoin ekaa kertaa mutakakkua, ja hyvää tuli. Kaupan kakkuun verrattuna ei ehkä ollu niin makeeta, koska olin laittanu suklaan sijasta siihen kaakaoo, joka ei anna kakkuun niin voimakasta makua. Ymmärrän kyllä hyvin nyt, miksi mutakakku maistuu niin makeelta - niin paljon sokeria ja rasvaa sekotettuna kaakakojauheeseen vaan on hyvää. Ja erittäin epäterveellistä.... -.- Mutta eihän sitä aina voi elää ravintoympyröiden mukaan.

Illalla käytiin saunassa, ja saunan jälkeen bongasin meidän DVD kokoelmasta joitain vanhoja leffoja, jotka olen saanut pari joulua sitten, mutten vieläkään ole katsonut. Katoin äsken Sydämen kuiskauksen, oli ihan hyvä, vaikka yleensä animea kattoessa tuntuu, että sitä tarinaa vois jotenki nopeuttaa. Tosin esim. Totoro ja Kikin lähettipalvelu on niin ihania leffoja, että niiden tunnelmaan on ihana uppoutua pidemmäksikin aikaa. ♥ Sydämen kuiskauksessa pidin ehkä eniten niistä kaupunkimaisemista, ne oli tosi hyvin piirretty. : ))



Huomasin tänään, että ystävänpäivä on jo ensi tiistaina. Pitäis varmaan leipoo huomenna jotain, jos aikoo antaa jonkun lahjan kavereille.

Up

Viikko on menny ihan tajuttoman nopeesti. Vastahan oli maanantai... O_oAamulla heräsin vaihteeks sellaseen "mikä päivä? mikä maa?" tunteeseen, kun unet oli vieny mut täysin mukanaan jonnekkin Muumilaakson toiselle puolen. (Ihan näin btw oon aina halunnu tietää mitä sen meren ja Yksinäisten vuorten takana on?)
Mut joo, olin yllättävän pirtee ja vedin voiton tansseja, kun muistin, että kappas, nyt on perjantai, selvisin taas yhen kouluviikon hengissä. Masentavia puolia aamussa oli -23 asteen pakkanen, mutta onneks siitäkin selvittiin sillä, että sain iskältä kyydin kouluun.
Oon meiän porukoista se, joka asuu lähimpänä koulua (puolen kilsan päässä) ja aina kun sataa kaatamalla tai pakkasta on just toi aivot räjäyttävät -20 tai yli, tai iskä muuten vaan haluu heittää mut (tapahtuu kerran viidessä vuodessa), niin saan aina olla se, joka puollustelee autolla kouluun tuloa. Joo, on naurettavaa tulla autolla 400 metriä, mutta come on, -23! Joo, kiitos vaan kaikki pilkkipukuiset talvi-intoilijat, mä en kävele.



Paitsi mitä nyt kävelin parkkikselta sitte sisälle kouluun. Kaveri oli taas kuumeessa (se sama joka oli jo viime viikolla), joten hengattiin kolmistaan sitte muiden kaa. Päivä meni tunteja laskiessa, että millon pääsee kotiin, ja kun lopulta vapaus koitti, käppäilin kirjastoon, koska iski eilen hirvee One Piece puute.
Kirjastossa en löytäny 23. tai 24. joten jatkan nyt osista 25-28. Pettymys... Joudun sitte jossain vaiheessa varmaan puummaamaan niitä väliin jääneitä osia joiltaki tyypeiltä. Lainasin myös kaks Gentlemen´s Alliancea, jonka lukemisen oon aiemmin alottanu vikasta osasta. Jos joku haluu kokeilla semmosta ihan pihalla -olotilaa, niin kannattaa alottaa jonku sarjan lukeminen vikasta osasta, ettei varmasti ymmärrä mitään. Toimii aika hyvin. ; ) Luulin jo aluks, että se Aamunkoi oli taas pöllitty sieltä, mutta se hyppäskin yhestä hyllystä silmiin ja nyt venaan vaan sitä hetkeen kun jaksan syventyy siihen syvällisemmin.

Kotona katoin telkkaria ja tiskasin, kun äiti oli käskeny. (Eiku vapaaehtosesti.) Kävin illalla ostamassa Natural Coden puuteria Shine and Redness Eliminator, kun yhellä kaverilla on sitä, ja se on tosi hyvää ainaki mun mielestä ollu ku oon lainannu joskus, eikä hintakaa ollu ku vaan 8,50.
Päätin olla muuttamatta tätä mun leffailta -teemaa ja niinpä sitten seikkailin taas leffasivustolle ja löysin sietä Upin, jonka joskus halusin nähä, ja jonka nyt siis katoin. Oli ihan hyvä leffa, tykkäsin juonesta ja siitä pointista, että ei vanhana tarvii vaan könöttää yksin kotonaan ja hukkua menneiden muisteluun, vaan elää elämäänsä vielä sillonki ku on 78 vuotias. Luin niitä kommentteja siitä leffasta, ja pari oli laittanu, että oli itkeny, kun oli sen kattonu. Ihmettelen vähän. Tai no, olihan siinö surullisiakin osia ja tolleen, mutta joo, ei mua se niin syvällisesti koskettanu, että oisin ruennu itkee. Ja onnellinen loppu antaa semmosen "ja kaikki päättyi hyvin" -kuvan, joka jättää leffasta hyvän loppuvaikutelman. Mut joo, meen nyt varmaan uppoutuu noihin mangoihin ja sitte jossain vaiheessa nukkumaan. : ))