En kuollut pakkaseen

Maanantaiaamun paras uutinen tuli radiosta kahdeksalta, kun uutistenlukija ilmoitti mittarin näyttävän tänään 4-8 astetta miinuksen puolella. Upeaa. Saatoi selviytyä päivän ilman kolmea vaatekerrosta ja toppatakkia. Tosin Lapissa oli kai mitattu ne mitättömät -42,5 astetta, että siellähän värjöttelevät.
Jotenkin varmaan huijasin itteni luulemaan, ettei oo enää kylmä, koska kävellessä kouluun vapisin silti, tosin nyt naama ei ollu turta pakkasesta. Ei ehkä kannata erehtyä luulemaan, että kun pakkanen laskee 15 astetta, on lämmin, vaan varautua edelleen niihin talvikamoihin.



On jotenki paljon pirteempi olo, kun aurinkoki paistaa välillä, tosin tänää siitä tuli vaan pää kipeeks. Koulun jälkeen mun piti raahata itteni kirjastoon, mutta päätin sittekin olla laiska, joten elelen nyt ilman sen kummempaa lukemista. Ehkä mä sitte perjantaina jaksan mennä kirjastoon...
Katoin jotain nauhalla olleita Taran monta elämää -ohjelmia, ja oivalsin uudestaan, kui hyvä ohjelma se oikeestaan on. Vaikka siihen on tungettu kaikki maholliset perhe- ja suhdekriisit, sitä on vaan nii hauska seurata, kun ne yrittää saada elämänsä jotenki järjestykseen.
Tajusin myös tossa yks päivä, kun katoin Huippiksii, et niihin kuvataan monesti sitä talossa olevaa catfightia, kun ne on toistensa kurkuissa kiinni, ja haukkuu kaikkia huoraks tai jotain sen suuntasta. Oikeesti, mua ei ainakaan kiinnosta kattoo semmosta, ku sitä näkee jo tosielämässä. Mielummin katon mite ne kehittyy mallina ja mite niil menee kuvaukset ja mitä arvioo ja opastusta ne saa mallinuralleen, ku semmosta yleetöntä lehmäks haukkumista. Mut kai jotkut sit tykkää semmost kattoo.

Illalla suunnistin ridaamaan, ja kun meiän ridausope oli flunssanen niin yks toinen tyyppi piti meille tunnin. Must tuntuu, että se sijainen sopis hyvin 6- vuotiaiden alkeiskurssin opeks, kun se puhu koko aika jotenki semmosel äänel, ja sit sillai "hyvä, hienosti osasit taivuttaa sitä ponia" -tyylillä.
Sain iskän vihdoin varaamaan mulle ens kesäks vuokrauksen, joten nyt on viikko ridausta kesälläki tiedossa. Jos saisin viel jonku sinne mun kanssa, nii ei tarttis olla yksin.
Seuraavaks otan elämäntehtäväkseni hankittavaks autotallista sen peilin mun huoneeseen, ku siitäki on ollu puhetta jo varmaan puoli vuotta, mutta jos en muistuttele asiasta joka toinen päivä, niin voiko olettaa, että iskä muistaa sitä ikinä laittaa? Ja joo, oon vähän kyllästyny vaatteita valitessa ravaamaan joka sekunti eteisen peilin eteen.

Huomenna pitäis taas mennä hiihtelemään, onneks ens viikolla on sisäliikkaa, ei tartte raahata kouluun puolta elämää mukana. ^^