pakkasta oli aamulla ihan liikaa. En lähtiessä kattonu mittaria, mutta kun siinä lukitsin ulko-ovea, niin pakkanen jäähdytti pään taas aika mukavasti. Oon aika varma, että -10 asteen pakkasesta selviin ilman paleluu ihan perus toppatakilla ja tolleen, jos en ajattele sitä kylmyyttä. Siis, käännän ajatukset vaan johonki ja tadaa! mikä kylmyys? Hankaluus on vaan siinä, että on niin hirveen vaikeeta kääntää niitä ajatuksia siitä kylmästä, kun se on nyt tuolla ulkona jokseenkin aika konkreettinen asia. Henkistä taistelua vaan. Alotan joogan tai jotain vastaavaa, että saan mieleni tasapainoon...
Aamulla vähän harhailua, että missä luokassa se tunti nyt olikaan, kun meillä oli luokanvalvojan tunti. Tunnin jälkeen jätin aika upeesti mun lapaset luokkaan, ja puolet päivästä meniki siihen ku joka välkkä tuskailin, että millon viitin mennä hakemaan niitä sieltä. Aina oli joku este, kun jollain oli koetta tai siellä oli muute vaan hämärännäkösiä tyyppejä. Sain mä ne lapaset takasin sitte iltapäivällä, kun menin hakemaan. -.-
Hmm... meiän matikantunti oli tänää aika paras, kun venattiin 45 minaa käytävän penkeil, ku meillä ei ollu opee, ja mentii sitte sillai minuuttii vailla hienosti ajotettuna opettajan huoneeseen sanoo, ettei oo opettaja vielä tullu. Ei siinä mitään, saatiin yks hyppytunti. : D
Ai niin... huomasin kässäntunnilla, että kun kuuntelee kuulokkeilla musaa, on aika jees ku elää siinä ihan omassa maailmassaan, laulaa sitä biisiä päässään, ja sitte yhtäkkiä joku tulee siihe sillai "Haloo, toi puhuu sulle!!!" ja sit ettii sitä tyyppiä katseellaan, että missä se on ja se on ihan siinä heti suoraan edessä. ^^ Taito tämäkin.
Kotona tein läksyt, katoin telkkaria ja luin hissan kokeeseen. Jotenki hankala yrittää keskittyy sosialismiin, kun pikkusisko huudattaa televisiota, isä riehuu jotain omaansa ja äiti huutaa mummon kanssa puhelimeen niin, että kuulen mummonkin äänen sieltä langan toisesta päästä. Hei oikeesti, miksi miksi aikuiset huutaa sinne puhelimeen? Se puhelinhan on siinä ihan korvalla, ja sitä äänenvoimakkuutta voi siitä kännystä säädellä, että en usko, että se huutaminen auttaa kauheesti. Äiti aina huutaa puhelimeen niin, että koko talo kaikuu, ja varsinki sitten kun se alkaa nauraa niin ei hyvä luoja... Eihä siihen enää mitään puhelinta tarvi, ku ääni kantaa jo ilmanki. -.-
Mutta, huomenna olis sitte perjantai. Ihana, raastava, vapauttavan tylsä perjantai, jonka varmasti kulutan kattomalla ainaki yhen leffan. Ihan vaan perjantain kunniaks. Tuskin mitään erikoista on suunnitteilla. : ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti