Eilen illalla se mun yks kaveri tuli meille, valkattiin netistä leffa (joku random Kulman Pojat, mentiin ihan tällä "otetaan ny vaik toi" -periaatteella) ja äiti heitti meiät sitte Selloo. Käytiin varmaa kolme kertaa siinä kassalla, ku ekaks ostettii liput, sit käytii eriksee hakee mässyy ja sit ku venataa siel salin edes, et päästää sinne, nii ei hitto ku juomat vielä unohtu ja haettii muumilimpparii sit viel. (Joka pyöri tos koko yön mun lattialla ja on varmaa aika lämmin tällä hetkellä.)
Se leffa oli ihan ok, vaik ei ehkä just 13v. tytöille suunnattu, ja vaikka se onki nyt K-12 ja vaikka sen vois mennä kattoo 9 vuotiaanaki vanhemman kaa, niin ei oikeesti kannata. Jos vanhemmat haluaa suojella lastaan nykymaailman roisilta kielenkäytöltä sun muulta tollaselta, niin ei kannata. Mut hei, mäki nauroin parissa kohassa, ja mähän en yleisissä leffateattereissa kauheen usein naura.
Leffan jälkeen jäätiin venaa kyytiä kotio, ja tultiin meille yheksän aikaa. Mentii sit koneelle faceen ja lopuks Youtubehen viettää aikaamme, ja siinä kolmen aikaa yöllä alko jo väsymys vähän painaa ja mentii nukkuu. Se mun kaveri näytti kaikkii sen tuntemien tyyppien jotain videoita, ja kuin väsyny täytyy olla, että päätyy kattomaan jotain tuksun morsiuspuvun valintaa? Tai sit ku joku random 13v. oli tehny jotain sata Little Pet Shop - videota... -.- Katottiin myös joku Justin Bieberin fani -video, missä se fani tapaa sen Justinin ja tätä rataa, mut paras oli kyl ne meikkivideot, ku joku kolmekymppinen perheenäiti alkaa säätää jotain meikkejä ja selittää siinä samalla, että "tää tulee nyt tähän luomivakoon". Ei herrajumala, oikeesti mä en saanu happee sillo ku katottii sitä. : DD
Aamulla ihana rakas äiti tulee kiljumaan yhdeltätoista, että "nyt on pakko herätä!!!!!!". Miks jonku äidin pitää päättää, että yheltätoista on liian myöhästä herätä, vaikka se ite nyt sattuis joku kerta nukkumaan yheksään ja sanoo sit kaikille sukulaisille ja kaupan tädeille, että "tänää tuli nukuttua pitkään!". I love adults... ♥ Especially my mom. Näin englanniksi sanottuna. ^^
Kaveria tultii hakee yhen aikaa, ja musta tuntuu, että nähää seuraavaks varmaa joskus kesällä sitte, mut siihe asti kärsin ja kestän. Käytiin äidin kanssa luistelemassa taas vaihteeks ja jalat tuli aika kipeeks, mutta eiköhän se siitä. Yritän olla joutumatta paniikkiin ja olla ajattelematta, että huomenna on pakko raahautuu sinne kurituslaitokselle niide pelottavien minkälie olioiden valvontaan. Ehkä siihen arkeenki sitte tottuu... siinä parinkymmenen vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti