Up

Viikko on menny ihan tajuttoman nopeesti. Vastahan oli maanantai... O_oAamulla heräsin vaihteeks sellaseen "mikä päivä? mikä maa?" tunteeseen, kun unet oli vieny mut täysin mukanaan jonnekkin Muumilaakson toiselle puolen. (Ihan näin btw oon aina halunnu tietää mitä sen meren ja Yksinäisten vuorten takana on?)
Mut joo, olin yllättävän pirtee ja vedin voiton tansseja, kun muistin, että kappas, nyt on perjantai, selvisin taas yhen kouluviikon hengissä. Masentavia puolia aamussa oli -23 asteen pakkanen, mutta onneks siitäkin selvittiin sillä, että sain iskältä kyydin kouluun.
Oon meiän porukoista se, joka asuu lähimpänä koulua (puolen kilsan päässä) ja aina kun sataa kaatamalla tai pakkasta on just toi aivot räjäyttävät -20 tai yli, tai iskä muuten vaan haluu heittää mut (tapahtuu kerran viidessä vuodessa), niin saan aina olla se, joka puollustelee autolla kouluun tuloa. Joo, on naurettavaa tulla autolla 400 metriä, mutta come on, -23! Joo, kiitos vaan kaikki pilkkipukuiset talvi-intoilijat, mä en kävele.



Paitsi mitä nyt kävelin parkkikselta sitte sisälle kouluun. Kaveri oli taas kuumeessa (se sama joka oli jo viime viikolla), joten hengattiin kolmistaan sitte muiden kaa. Päivä meni tunteja laskiessa, että millon pääsee kotiin, ja kun lopulta vapaus koitti, käppäilin kirjastoon, koska iski eilen hirvee One Piece puute.
Kirjastossa en löytäny 23. tai 24. joten jatkan nyt osista 25-28. Pettymys... Joudun sitte jossain vaiheessa varmaan puummaamaan niitä väliin jääneitä osia joiltaki tyypeiltä. Lainasin myös kaks Gentlemen´s Alliancea, jonka lukemisen oon aiemmin alottanu vikasta osasta. Jos joku haluu kokeilla semmosta ihan pihalla -olotilaa, niin kannattaa alottaa jonku sarjan lukeminen vikasta osasta, ettei varmasti ymmärrä mitään. Toimii aika hyvin. ; ) Luulin jo aluks, että se Aamunkoi oli taas pöllitty sieltä, mutta se hyppäskin yhestä hyllystä silmiin ja nyt venaan vaan sitä hetkeen kun jaksan syventyy siihen syvällisemmin.

Kotona katoin telkkaria ja tiskasin, kun äiti oli käskeny. (Eiku vapaaehtosesti.) Kävin illalla ostamassa Natural Coden puuteria Shine and Redness Eliminator, kun yhellä kaverilla on sitä, ja se on tosi hyvää ainaki mun mielestä ollu ku oon lainannu joskus, eikä hintakaa ollu ku vaan 8,50.
Päätin olla muuttamatta tätä mun leffailta -teemaa ja niinpä sitten seikkailin taas leffasivustolle ja löysin sietä Upin, jonka joskus halusin nähä, ja jonka nyt siis katoin. Oli ihan hyvä leffa, tykkäsin juonesta ja siitä pointista, että ei vanhana tarvii vaan könöttää yksin kotonaan ja hukkua menneiden muisteluun, vaan elää elämäänsä vielä sillonki ku on 78 vuotias. Luin niitä kommentteja siitä leffasta, ja pari oli laittanu, että oli itkeny, kun oli sen kattonu. Ihmettelen vähän. Tai no, olihan siinö surullisiakin osia ja tolleen, mutta joo, ei mua se niin syvällisesti koskettanu, että oisin ruennu itkee. Ja onnellinen loppu antaa semmosen "ja kaikki päättyi hyvin" -kuvan, joka jättää leffasta hyvän loppuvaikutelman. Mut joo, meen nyt varmaan uppoutuu noihin mangoihin ja sitte jossain vaiheessa nukkumaan. : ))