Lik3 a new Day

Tänään oli vaihteeks taas sellanen päivä, kun vietän pari tuntia kaverin kanssa ja se antaa mulle inspiraatiota ja voimia jatkaa blogin pitämistä. Tai on mulla aina motivaatiota kirjottaa tätä blogia ihan vaan itteeni varten, koska ilman sitä mä en tiiä mihin mä luovuuteni (se vähäinenkin osa) purkaisin, mutta tollanen sosiaalisuus antaa enemmän aihetta kirjottaa postauksia kun Gossip Girlin kattominen. Muutenki tolkuton koneella istuskelu ei kauheesti innosta, vaan kaipaan välillä vähän ulkoilmaaki.

Päivä meni taas kotona babysitterinä (vaik ei toi lapsi kyl enää ihan baby oo..) ja mua huolestuttaa hirveesti, ku meiän digiboksissa on enää yks Vampyyripäiväkirjat kattomatta eikä mitään muuta.
Iltapäivällä raahauduin taas pitkästä aikaa kirjastoon, mut just ku mä nään siel seuraavat 6 Nanaa, jotka mun täytyy lukee nii "meil ei nyt toimi yhteydet et mitää ei voi lainaa". Kas kun hauskaa. Vitut mä mee sinne enää ikinä... mua on selkeesti petetty.

Tajusin tänään myös sen, että ennen tätä mun New Yorkin maailmanvallotusta kukaan ei voi olla, koska kaikki on jossain mökillä, hautajaisissa, kielimatkalla, lomamatkalla... Ja sit ku kysyn et millon se tulee takas, nii kuitenki se on sit se elokuun alku, ku mä oon poissa. Ihmiset, te ootte väärään aikaan väärässä paikassa! Hyvä puoli täs on se, että sain sovittuu kaikkien näiden kavereiden kanssa jonkimoisen ajankohdan, jollon voidaan nähä, vaikka se onki vähän epävarmaa.

Oon löytäny kesän ja loman myötä ittestäni ihmisen, jonka on pakko kuunnella musaa aina ku mahollista. Kuuntelen kyllä arkenaki musaa, mutta yleensä se on sitä, että aamulla radio päälle, se pauhaa siinä joku puol tuntii, jonka aikana tulee muutama hyvä biisi, jotain random läppää jolle repee viel rähmät silmissä ja sit ku tuun koulusta nii taas radio päälle.
Mut mulle ei oo suotu mitää kauheen hyvää keskittymiskykyy. Tai siis, oon hyvä "keskittymään", mut jo musa pauhaa taustalla nii ihan turha luulla et mä luen/kirjotan/ajattelen sit mitään muuta. Siks on ärsyttävää, ku esim.  postausta tehdessä en pysty kuuntelee mitään musaa ku ajatukset karkaa muute iha kokonaan.

Mutta, vaikka mulla on jotain kamalia keskittymisvaikeuksia, oon silti kuunnellu nyt isän koneella (koska oma rakas koneeni pimahti pam vaan) musaa ainaku oon koneella ja ku vanhat biisit on alkanu kyllästyttää, oon kuunnellu vähän randomeit artisteja mulle ja se johtaa tietysti siihen, että löytää uuden artistin.
Ja mä löysin Lucy Rosen. Sen musa on ihan randomii (niinku näyttää olevan kaikki muuki täs postauksessa), mut jopa mä, keskittymishäiriöinen lapsi pystyn kuuntelemaan taustalla Middle of the bed biisiä. Toi musa ei nyt saa mua Lucy Rosen faniks, mutta taustalla toi pyörii niin hyvin, että viis tähtee sille. ; ))