Middle of nowhere

Koko ilta on menny perheasioita selvittäessä ja ah mikä tunne kun se äidin huutoskitso saarnakohtaus ei tällä kertaa osunu mun kohdalle. Kuinka monta kertaa oon elämäni aikana joutunu kuuntelemaan sellasta parin tunnin karjumista suoraa kurkkua itku silmässä? Liian monta. Vanhempana sitä viisastuu sen verran, että pystyy välttämään tollaset ja kun raja tulee vastaan, vanhemmat ei enää huuda ja lopulta tajuu iteki että nyt meni yli. En nyt ala julkisesti tässä omaa historiaani selvittämään, mutta oli se vähän pahempaa ku koulusta lintsaaminen vaikka onhan niitäki ollu pari. : D



Joten tässä on taas kasvatettu perheen yhteishenkeä (miks vakavat asiat lähentää perhettä??) ja oon vetäny tänään liikaa kofeiinia (kahvia) ja päätä särkee ja on kuuma ja pyörryttää mutta näillä mennään. (Jäin liian nuorena koukkuun kahviin... so sad)



Oon kumminkin saanu inspiraatiota ettiä mun lehtikokoelmista kirjoja, joita mun pitäis lukee ja leffoja, jotka on pakko kattoo ja oon myös löytäny yhen mulle uuden bändin, jonka uusimman albumin kuuntelin tänään ja hyvältä vaikutti. : )) Ehkäpä siitä lisää myöhemmin.
Mutta onko totta, että Avain pakoon on maailman paras leffa? Kai se sitten on pakko kattoo jos kerta puoli maapalloa on asiasta samaa mieltä. (massan mukana vaan)



Kävin tänään jopa kirjastossa lainaamassa ne Nanat, joita en tiistaina voinu lainata ja nyt ne vaan venaa tuolla sängyllä lukijaansa, joten ehkäpä ilta menee niiden tai sitten Veritaian parissa. Oikeesti, kuinka hankala on siirtyä lukemaan sellasesta kirjasta, jossa teksti on kohtuu suurta, sellaseen kirjaan, jossa tuhatmiljoonaabiljoonaa sivua on täynnä kärpäsen jalan kokosta pikkutekstiä? Tuntuu, ettei kärsivällisyys riitä kun yhteen sivuun kuluu kymmenen minuuttia. Mutta kyllä mä sen luen, ainaki tarina vaikuttaa mielenkiintoselta. : ))



Ai nii! : DD Vähä repesin tänää ku katoin taas Vampyyripäiväkirjoja ja mietin, että yllätys ne päänäyttelijät on maailman täydellisimpiä ihmisiä ja sit ne muut taustahenkilöt on ihan medium, et kyl ne perustyypitki on ihan hyvän näkösii, mut sit ne päänäyttelijät sokasee mut ja mä kuolen...
Mut siis.. se kohta ku Stefan paljastaa Elenalle, et se on vampyyri... : DD Oikeesti, melodramaattistako??? Pikkasen.
"Mikä sinä olet?"
"Vampyyri.". Mä nauran sielt kippuras sille koko dramaattisuudelle ja Elenan hengen haukkomiselle ja Stefanin otsalle joka ei koskaan silotu. : DD Vampyyripäiväkirjat on sitte hauskoja. : DD



Mua on alkanu aina iltasin (öisin) ku meen nukkumaan, kalvamaan sellanen tajuton lomanloppumis kriisi. Katon kännyn kalenterii sillai "eikä, apua!!!" ja teen henkistä kuolemaa. Sit aamul ku herään nii tadaa, kaikki pelot on tiessään. Must tuntuu, et lomilla on vaan pakko kärsii ainaki viiskyt lomaloppumis kriisiä ja yks mahdollinen sydänkohtaus ennen ku se on mikään loma.

P.S Näin unta aivan ihanista valkosista kukkaprinttikengistä ja ne oli mun siinä unessa!! : DD Näit unii lisää, jooko?