Saavutuksia

Sain eilen illalla päätökseen Uusikuun (meni vaa viikko..) ja tänä aamuna alotin lukee Tarkoitettua. Uusikuusta teen sitte pikapuoliin (toisin sanoen ens vuoden puolella) kirja-arvostelun. ^^ Pakko nyt sanoo tässä, että kun oon melkein sata sivuu tota Tarkoitettuu lukenu, nii ei sitä oikeesti voi laskee ikinä käsistään. Oon koko aika sillai "ei kamala, pakko lopettaa. Mut viel tää sivu". Ei siis siit ei niin ku tuu loppuu ikin. Aluks olin vähän epäileväinen ton kirjotusasun suhteen, ku se oli kirjotettu nykymuodossa (siis "kun menen keittiöön, näen äidin laittavan ruokaa", eikä "kun menin... bla bla bla), mutta kyllä siihenki tottu ku vaan luki. Ja hei, miks kirjojen pitäis olla toistensa klooneja? Yritän saada uhrattua tarpeeks aikaa tolle kirjalle vielä tänä iltana, ja samalla pitää muut ajatukset koossa, ettei se imase mua mennessään ja havahdun siihen, ku kello on sitte kolme yöllä. Toivottavasti ei. Tajusin tänää ridaukses (josta lisää alempana...), että aina ku oon lukemassa jotain kirjaa, tai et mulla on joku kirja kesken, niin en jotenki pysty irtautuu siitä. Välillä ajatukset lentelee toki muualle, mutta heti seuraavaks, ne palaa taas siihen tarinaan, ja alan miettii sitä ja sit oon taas ihan ulapalla muusta elämästä. Tai suunnilleen noi. Sitte taas ku ei oo luettavaa kirjaa, nii mietin, että minkä kirjan luen seuraavaks. Tämmöst tää elämä on. Mut hei, tähän päivää. ; ))



Aamulla kun oli saanu takin päälle ja laukun olalle, avasin ulko-oven sillai "okei, siel on kylmä, mut mä kestän". Tiesin, että siellä on ihan jumalattoman kylmä - eikä se kylmyys vastannu lähellekään ylärajaani. Kävelin hampaat kalisten ja hiukset ihan sotkussa tuulesta ja kävelystä (tai no ei oikeestaan tuullu, mutta kävellessä ku käy ilmavirta nii hiukset lentelee sillai jännästi) ja olin sillai "mä en kestä, mä en kestä, mä en kestä", koko aika, kunnes vihdoin pääsin koululle ja melkein heti sisään lämpimään. Ekaks oli kaks tuntii musaa, ja eikö se ope alkanu jo heti ekalla tunnilla aukoo päätään, kun se piti nimen huudon, enkä (herranjumala sentään!) nostanu kättäni, vaikka nimi sanottiinkin, vaan huusin, että "täällä ollaan". Järkytys. Vikalla tunnilla oli sitten äikän koe, helppo, vaikka en ookaan varma, menikö hyvin. Vastasin kaikkeen.
Koulun jälkeen lähettiin kavereiden kanssa hampaat kalisten keskustan kahvilaan ostamaan kaakaota, ja se oli taivaallista. Siis taivaallista jo siks, että se oli niin jumalattoman kuumaa, että olin ihan onnessani, kun se lämmitti edes jonki verran tuolla pakkasessa. Ja toiseks, se oli ihan tajuttoman hyvää, siinä oli jotain minttusiirappia mitälie + kermavaahtoo, ja se ei ollu mikään expresson kokonen pikku kupponen, vaan ihan reilu muki (näin suomalaiselle, Frendien lattekupeista ei nyt puhuta), ja se laitto se kassatäti sitä kaakaoo sillai neljä reiluu lusikallista sinne kuumaan maitoon, kun ite laitan aina silleen puol toista lusikkaa. Huomenna mennää aamusta luultavasti ostaa kahvii kavereiden kaa tuolta kahvilasta. ♥



Lähin sit köpöttelee kotiin varjellen sitä kullan arvosta kaakaotani ja kotona söin viimesen joulutortun jääkaapista kaakaon kaa, ja luin samalla kirjaa... Love it ♥
Neljän aikaan tajusin, että pitäis lähtee ridaa tonne pakkaseen, ja täytyy sanoo, että sitä on ihan jees muistella nyt täällä lämpimässä. Varauduin jo kävelee pari kilsaa tallille, mutta äiti tuliki samaan aikaan kotiin ja heitti mut sit tallille. Olin jo valmiiks jäässä, mutta onneks pääsin lämmittelee satulahuoneeseen.
Jotenkin elättelin jo toiveita, että ratsastaessa tulis lämmin, mutta ehei, varpaat oli ihan tunnottomat, vaikka oliki karvakengät, ja kolmet sukat, joista yhet oli villasukat, ja varmaa neljä paitaa päällekkäin + talvitakki.
Tulin kotiin sit sillain pikkasen jäässä, mut onneks pääsin kuumaan suihkuun lämmittelemään, ja olo on nyt mukavan lämmin. : )) Joten selvisin siitä. Pelottaa vaan vähän, että jos huomenna on samanlainen keli, että miten toi liikkatunti ulkona sujuu, mutta kai se siitä sitte. Saa nähä.