Kaks vikaa tuntia äikkää meni tosi hitaasti, vahdin minuutin välein kelloa, että millon päivä loppuu. Kolmas viikko koulua alko vasta ja oon jo ihan loppu. Hmm.. ei hyvä. Äikän luokassa veti ikkunasta ihan tajuttomasti, ja olin koko loppu päivän sen ansiosta ihan jäässä.
Iltapäivän vietin kaverin, Pollyjen ja Gleen parissa, jonka jälkeen lähettiin taivaltamaan lumituiskuun tallille. En tajua miks ihmeessä elämän täytyy olla tällästä selviytymistä pakkasessa ja lumessa, kun ihan hyvin vois olla lämmintä. Tykkään ridaamisesta, mutta tähän vuoden aikaan se on kidutusta istua hevosen selässä ja toivoa, että sormet ja varpaat ei jäädy ja katkea. (Pirates of the Caribbean 3:n mukaan se on mahdollista.) Tuskaa on vielä tunnin jälkeen venata ulkona kyytiä kotiin, kun viima käy niskaan ja tuntuu, ettei enää ikinä tuu kesä. Oon ihan samaa mieltä buddhalaisen uskomuksen mukaan: elämä on kärsimystä ja sitä rataa.
Mutta kun selvisin kuuman suihkun kautta kylpytakki päällä koneen ääreen dataamaan, pääsin taas hetkeks unohtamaan, että meinasin muutama tunti sitten antaa periksi Kuolemalle ja siirtyä toiselle puolelle lämpimämmän ilman toivossa. No ei, mutta hei oikeesti, ei tota kukaan kestä. Ja huomenna pitäis mennä luokan kaa taas luistelee, ja sit illalla taas ridaa... Mut nyt en mieti sitä vaan meen lukemaan Epäilystä ja juomaan lämmintä kaakaota. Ja joo, löydettiin kaverin kanssa yks hyvä puoli talvesta; sillon voi juoda hyvää kaakaota. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti