Miks biisit jää soimaan päähän?

Mulla soi melkein koko aika joku biisi päässä. Parasta on ku siihen herää yöllä ja alkaa kähisee sen biisin sanoja ja nukahtaa siihen uudelleen. : D Tai jotain sinnepäin... Asiaa ei ainakaa auta se, että musan tunnilla kuunneltiin tänään heti aamusta jotain -70-80 luvun musaa, ja Queenin Show must go on, soi aina välillä päässä. Tai sitte This must be love, jos se nyt on sen biisin nimi. Viime viikolla soitettiin musan tunneilla Beatlesia, ja Yellow submarine ja Let it be tarttuu aika kivasti päähän ku sitä kertsii on hokenu puol tuntii. Pahinta on se, kun joku ärsyttävä suomalainen radiohitti jää päähän joltain iskelmä kanavalta, niin ku Paula Koivuniemen Aikuinen nainen tai Tummat silmät ruskea tukka. -.- Mutta joo, näillä yritetää selviytyy..



Eilen pääsin heti aamusta kokkailemaan, ja tein ihan onnistuneen nakkikastikkeen ja perunamuusin. Ja joo, ymmärrän nyt sitä koulun perunamuusia enemmän, koska on ihan tajuttoman hankalaa saada sähkövatkaimella ne kaikki minikokoset perunakokkareet pois siitä muusista.
Iltapäivällä mentiin kattomaan sitä teatteriesitystä, joka oli sovellettu versio H.C.Andersenin Pienestä merenneidosta. Vaikken teatteri-ihmisiä ookaan, niin tykkäsin tosta esityksestä. Se katsomo ja lava oli aika pieniä, ja tuli helposti täyteen, mutta silti siellä oli vähän vilposaa, ja minä fiksusti olin päätynyt tähän ohut pitkähihainen ratkaisuun asua valitessa ja palelin siellä sitte kolmen sekunnin välein. Oli myös ihan tajuttoman ärsyttävää istua tädin vieressä, kun se koko aika kyyläs, että nauroinki, itkinkö vai mitä tein, ja olis tehny mieli läpsii sitä naamaa ja kiljuu, et jätä mut rauhaa. No en tehny nii.
Tai sitte ku se koko aika litisti mut sen kainaloo sillai et en saanu happee ja olin vähä et kiva kiva, tääl on ihmisiä, että jos et nyt halailis koko aika. Että ei potuttanut ei sitte yhtään. Autossa onneks pääsin iskälle valittaa asiasta.

Esityksen jälkeen suunnattiin mummolle kahville. Sain kolme muovipussillista vanhoja Aku Ankkoja, joltain vuosilta -71-82 ja illalla järjestelin ne ja törkkäsin vaatehuoneen perälle, että siellä ne sitte varmaa on kunnes koen rahapulan ja myyn ne. Yritin kotona illalla taas lukea Epäilystä, mutta sain vaa yhen luvun sitä eteenpäin, että etana vauhtia mennään.



Aamulla heräsin yllättävän pirteenä, mitä nyt jäin kolmeks minaks makoilee siihe sillai "jos ois viel viikoloppu..." -tyylil. Koulupäivä meni aika perus, ihmisillä oli aika pirtee mieli, vaikka oliki maanantai. Aika outoo tavallaan, että maanantaisin kaikki hyppii innoissan ja kälättää ja nauraa ja kaikkee, ja sitte perjantaina ku olis syytä juhlaa ja iloon nii ei, meiä porukat on toistensa kurkuissa kiinni suunnilleen ja dissaa toisiaa minkä kerkee. Aurinkoki paisto kivasti ja mentiin kavereiden kanssa - vapaaehtosesti - pihalle hyppelehtii hymyillen ja oltiin ihan että "jee aurinko paistaa". Oli hyvä päivä joo. Yks kaveri oli tullu just laskettelemasta Ruotsista ja tuonu iha jäätävän kokosen Milkyn suklaalevyn meiän porukan jokaiselle tyypille tulijaisiks ja taisin tänää syödä vähä liikaa suklaata... Tulee aina tosi masentava olo, ku se tuo kaikkialta tyyliin "olin eilen Tampereella, toin teille kaikille kahden kymmenen euron lahjat" ja semmosen tajuttoman kokosen paketin ja sitte ite ku on kaks viikkoo tyyliin Amerikassa nii "tossa nyt toi avaimenperä". Vähä sama joululahjojen ja muiden tollasten kaa... : DD

Illalla ridaamaan, kaikesta kylmyydestä huolimatta. Olin reipas ja kävelin ne kaks kilsaa tallille. Ihme oikeesti, että pysyin sillä tiellä, vaikka se oli vähä jäässä ja yritin samaa aikaa tekstaa kaverille. En kaatunu. Ratsastaessa onneks tulee lämmin, ja kotona vaa heti lämpimää suihkuun nii ei jäädy.
Huomenna pitäis mennä hiihtämään, ja venaan innolla sitä kun raahaan joka ikiselle tunnille ne mun sukset. ♥ Semmost se on. Lapset pakotetaan kantaa aina kaikki kamat.