
Käytännössä en tehny uuden vuoden lupausta, mutta tein päätöksen. Makasin kaks viikkoo liikkumatta, ja se, jos mikä masentaa ihmistä. Nyt kun arki alko, on tietty ridaus alkanu, koulussa ja kouluun pitää kävellä jonki verra ja kai liikunnaks lasketaan liikkatunnitki. Jotenki semmone jalkoja puuduttava kävely on vaan niin parasta, kun sen jälkeen saa istuu ja rentoutuu ja tollai. Meillä varmaan alkaa kohta korisharkatki, ja päätin, että panostan tänä vuonna hitusen enemmän korikseen, kun viime vuonna. Lusmuilin puolet harkoista, kun en muka "jaksanut" mennä pitkän koulupäivän jälkeen harkkoihin. : D Mietin kans tossa, että keväämmällä vois alkaa harrastaa tota lenkkeilyy, mut oon ollu viime aikoina tosi huono lenkkeilemään. Tai siis, jotenki aina joku asia häiritsee sitä juoksemista. Yleensä lähen iskän kanssa lenkille, ja se puhuu niin helkutisti, että kun yritän keskittyä hengittämiseen ylämäessä, että en hengästy kuoliaaksi, on tuskaa puhista siinä, että "turpa kiinni, mä juoksen nyt!!" ja sen jälkeen on ihan turha kuvitella enää pitävänsä sykettä tasasena, kun saa joka ikinen sekunti muistuttaa, että shut up. No, oon yrittäny yksinki lenkkeilyy, ja tietysti sillon ottaa kuulokkeet mukaan. Ja yllätys, omistan kuulokkeet, joita joutuu laittaa joka kolmas sekunti kun ne ei pysy korvissa, ja kaikki energia menee siihen. Suunnitelmani onkin, kun se siunattu aika koittaa ja toi kamala lumi sulaa ja tulee lämpimämpää, että suuntaan lenkkipolulle, ilman mitään häiriötekijöitä, ilman suuntaa ja vaan juoksen. Ehkä se sillon tuntuu vähän vapauttavammalta.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti