tiistai 10. tammikuuta 2012

"Mä lupaan, että..."

Kuinkakohan moni on jo rikkonu uuden vuoden lupauksensa? Ite en tehny mitään lupausta, koska en keksiny mitään sopívaa (seli seli), mutta tätini ainakin kertoi, kun olin sen luona, että se lupas olla syömättä suklaata. No suprise, heti samana iltana ku oltiin päivällä käyty Caffissa ostamassa suklaata, niin tulihan se lupaus rikottua. En tiedä. Ehkä ihmiset ajattelevat, että uusi vuosi tuo motivaation tullessaan, ja kun sitten ei taivaallista voimaa ilmenekään, eikä Jumala laskeudu pilviverhon keskeltä mukanaan taikapölyä, joka antaa motivaatiota, annetaan periksi ja sanotaa, että "no kyllähän ne muutkin". En yleistä, mietin vaan. Oiskin semmosta motivaatio taikapölyä, niin saatais aika moni ihminen toimimaan omien toiveidensa mukaisesti. Yleisesti uuden vuoden lupauksia voi olla esim. just laihdutukseen ja tommoseen liittyvät jutut, mut heti tammikuussa alkaa tietty herkkunälkä ja se lupaus on sit that´s it.

Tumblr_lxkpoidvfg1r0zbiwo1_500_large

Käytännössä en tehny uuden vuoden lupausta, mutta tein päätöksen. Makasin kaks viikkoo liikkumatta, ja se, jos mikä masentaa ihmistä. Nyt kun arki alko, on tietty ridaus alkanu, koulussa ja kouluun pitää kävellä jonki verra ja kai liikunnaks lasketaan liikkatunnitki. Jotenki semmone jalkoja puuduttava kävely on vaan niin parasta, kun sen jälkeen saa istuu ja rentoutuu ja tollai. Meillä varmaan alkaa kohta korisharkatki, ja päätin, että panostan tänä vuonna hitusen enemmän korikseen, kun viime vuonna. Lusmuilin puolet harkoista, kun en muka "jaksanut" mennä pitkän koulupäivän jälkeen harkkoihin. : D Mietin kans tossa, että keväämmällä vois alkaa harrastaa tota lenkkeilyy, mut oon ollu viime aikoina tosi huono lenkkeilemään. Tai siis, jotenki aina joku asia häiritsee sitä juoksemista. Yleensä lähen iskän kanssa lenkille, ja se puhuu niin helkutisti, että kun yritän keskittyä hengittämiseen ylämäessä, että en hengästy kuoliaaksi, on tuskaa puhista siinä, että "turpa kiinni, mä juoksen nyt!!" ja sen jälkeen on ihan turha kuvitella enää pitävänsä sykettä tasasena, kun saa joka ikinen sekunti muistuttaa, että shut up. No, oon yrittäny yksinki lenkkeilyy, ja tietysti sillon ottaa kuulokkeet mukaan. Ja yllätys, omistan kuulokkeet, joita joutuu laittaa joka kolmas sekunti kun ne ei pysy korvissa, ja kaikki energia menee siihen. Suunnitelmani onkin, kun se siunattu aika koittaa ja toi kamala lumi sulaa ja tulee lämpimämpää, että suuntaan lenkkipolulle, ilman mitään häiriötekijöitä, ilman suuntaa ja vaan juoksen. Ehkä se sillon tuntuu vähän vapauttavammalta.

27f6d61d6086316c810f560324a8a0fcd3a6f1a4_m_large

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti