Säästä sitten muihin aiheisiin. (Sanooks ne töllös ain noi, vai mist toi tuli?) Kävin kirjastossa vähän edistämässä kirjahaaste projektiani (ja luikahdin heti tiskiltä pois palautettuani Järki ja tunteet ja leikin, että se oli ihan ajoissa) ja bongasin Twilightin Uusi kuun ja ihan randomisti kirjoja kattellessani myös Tarkoitetun. Pääsin Uudessa kuussa huimasti sivulle kakskyt jotain, mut en oo nyt kauheesti paneutunu siihen, joten heti kun saan omistettua aikaa lukemiselle, niin luen pari sataa sivua kerralla. Kirjaston kirjat on siitä hyödyllisiä, että ne on ihan pakko lukea siinä kuukauden aikana, koska eihän ne tietenkään voi myöhästyä tai mitään. Tai no, mitä nyt pari viikkoa, mutta ei sillain, niin kun käy oman kirjan kanssa, että se viskataan runneltuna viideks vuodeks jonnekki roskiksee ja hups sieltä se löytyyki kirjamerkki sivulla viis olevinaa alotettuna lukemine. Näin se menee. Täytyy olla joku painostus jossain, että saa asiat hoidetuks ajallaan ja saa pidettyy ittensä kurissa. Se vaatiiki aina aikalailla ponnistuksia.
Tänään (kuten joka ikinen maanantai) oli ridaus, ja ridaus on siitä mukava harrastus, että oli kesä tai talvi nii sen ponin selässä et ulkonakaan palele. Varsinki jos se on semmonen poni, jota saa koko aika patistaa eteenpäin ja muutenki tehä kaikkensa, että se menee suoraan, kääntyy, pysyy laukassa, tekee väistöt jne. Ainoo kohta, mikä jäätyy yleensä, on varpaat, ellei sitte laita kymmeniä sukkia päällekkäin. Mutta muuten pysyy aika kivasti lämpimänä, vaikka vähän pakkasta oliskin. Joku seuraavan ryhmän ridaaja oli kai viime viikolla tippunu, ja se oli tuonu sinne semmosia suklaapaloja ja saatiin maistaa yhet. Vaik se tyyppi tuskin tätä lukekaa ja itteensä tunnistaa näistä sepustuksistani, niin hyviä oli. ♥ Anyway (oon alkanu toistelee tota liikaa... koko aika tollai anyway tai anyhow) ridausope puhu jo ens kesän leireistä ja ponivuokrauksista ja aattelin niitä mennä seuraavaks nettisivuille kattomaan. Oon aina ollu semmonen ihminen, joka ei tykkää leireistä. En oo koskaan tajunnu ihmisten intohimoa viikon yöpymistä random ladossa suunnilleen random ihmisten kanssa random paikassa ja sitte se on olevinaa nii kivaa mennä keskellä yötä järvee uimaa ja tehä kaikkee jännää. Oon ollu ridausleirillä (pienenä, vuosia sitte), mutta ne oli päiväleirejä, eli joka aamu pyöräilin sinne lähitallille parin kilsan matkan, ja yövyin siis kotona. Rakastin (ja muistoissani rakastan edelleen) niitä hetkiä, kun ajoin sillä aatamin aikasella pyörälläni aamu kaheksan aikaan tallille, oli lämmintä ja taivas oli niiiin sininen, että itkettää. Oikeesti, se on vaan niin ihanaa, että sydän pakahtuu. Oon myös kerran ollu futisleirillä, vaikka en mikään futisihminen oo, enkä sen jälkeen oo sitä koskaan harrastanukaan, eikä sekään ollu yöleiri. Siellä oli ihan kivaa, pari tuttuu, ja tutustuin kai siel yhteen tyttöön, mut seki ystävyys jäi siihen. Vieläki on sieltä leiriltä se peliasu, pallo (joka on aika loistokunnossa) ja joku diplomi ja kai ryhmäkuvaki. Se oli ihan jees.
Joten, nyt kun eksyin jo aiheesta, niin aattelin, että en mee leirille, vaan niin kun viime vuonna, vuokraan kamun kaa ponit viikoks ja saadaa viis päivää ridaa kaks tuntii putkee joka päivä iha vapaasti siel kentällä. Se on ihan sairaan kivaa, ku saa vaa laukkailla vapaasti ja tolleen ja samalla voi kälättää kaverille kaikkee jännää. Täytyy vaan kysyy ensi siltä kaverilta... Mut joo, täytyy nyt kattoo, kun kesällä piti pikkusiskookin vahtii, kun ei se pysty muka olemaan päivää yksin kotona, kun se menee kouluun vasta syksyllä. Ehkei se selviiskään... Tosin voisin laittaa sille aina kuuden tunnin leffamaratonin pyörimään ja popparit ja mässyt naama eteen ja sanoo moro ja lähtee sitte. Mut se on vasta sitte. Haluisin kyl sitä ennen käydä täs joskus talvella issikkavaellusella, en oo ikinä ollu ja haluisin kokeilla. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti