Urhea

Kiitos ton meiän nettiyhteyden, saan julkastua tän eilen kirjottaman postauksen tänää. 

Tänään käytiin melkein koko perheen voimin kattomassa Disneyn ja Pixarin uus elokuva Urhea, ja se oli kyl hyvä. Toisaalta käytiin kattomassa se dupattu versio, kun pikkusisko ei osaa lukee niit tekstei viel nii nopeesti tai ymmärrä englantii, ja musta tuntuu, et se alkuperänen olis ollu vähän parempi. Käytiin myös kattoo se vaan 2D:nä, vaik 3D olis luultavasti ollu parempi ihan jo niiden Skotlannin maisemien takia, mut aina ei voi saada kaikkee.

Mä en nyt ala sitä tarinaa täs selittää, ku siit on kuitenki ollu sen verran, että suunnilleen kaikki tietää siitä jotain ja jos ei tiiä nii menee ihmeessä sen kattomaan. : D
Mut eka fiilis, mikä mul jäi tost leffasta, oli se, et se on semmone perus Disney leffa ja aika monen juonenkäänteen saatto arvata, kun ties sen seuraavan sitä perusprinsessasatu kaavaa, missä joku "yllätyskäänne" ei ookkaan niin yllätys, kun pitäis olla.
Mut niin ku aina, kun leffa loppuu, tulee sellane olo, et se on pakko nähä joskus uudestaan, ja niin jäi nytki.



Tykkäsin siitä, miten noi tapahtumat sijottu Skotlantiin, keskelle havumetsiä ja kivikasoja, ei prinsessalinnojen ja taikaponien maahan. Musiikki oli kans tunnelmaan sopivaa säkkipillimusaa, ja niistä tyypeistä tuli vähän viikinkifiilis.
Se itse tarina oliki sitte taas jälleen kerran opettavainen, niin ku Disneyltä varmaan saattaa odottaa.
Urheassa Merida ei halua äidin käskystä joutua avioliittoon, ja tämän seurauksena pyytää noidalta loitsua, joka muuttaa äidin karhuksi. Kun äiti sitten meinaa jäädä karhuksi lopullisesti, Merida tajuaa tehneensä virheen ja katuu tekojaan ja ymmärtää, että aina ei itsekkyydellä voiteta.

Huumoria ei ehkä ollu niin paljon, tai sit mä en vaan ymmärtäny sitä, mut parissa kohtaa liikuttu kyyneliin asti, kun lähimmäisen rakkaus nous pintaan ja toisesta välittäminen olis pääosassa. Meridan pikkuveljet eli ihan omaa elämäänsä, mutta vaikka ne olikin kohtalaisen vähän tarinassa mukana, oli ne silti tärkeessä asemassa omina ihanina persooninaan tarinassa.

Mutta jos Merida oppi tarinassa omien tekojensa seurauksista jotain, oppi myös äiti sen, ettei tytärtään välttämättä kannattanut pakottaa avioliittoon, jos hän mielummin ampuu nuolia laukkaavan Angus hevosensa selässä.