Tää on muuten niitä harvoja kirjoja, joita omistan. Ostin tän lukemiseks mun kaheksan tunnin viihdyttävälle lennolle, ja vaikka aluks mietin mikä tän kirjan ikäsuositus on kannen perusteella oikeestaan on, tykkäsin tästä silti. Kirja oli lapsenomaisella tavalla suloinen, vaikka alussa Cherryn ongelmat vaikuttikin tosi arkipäiväisiltä. (Äiti lähteny ja koulussa ongelmia ja kaikkee tollasta mitä ihmisillä yleensä on.)
Tykkäsin eniten tosta kirjan loppuosasta, kun pääsin kiinni tohon ideaan ja kirjotustyyliin syvemmin. Välillä henkilöt oli vähän lapsellisia - eikö oikeesti 14 -vuotias pääse kolmen vuoden jälkeen yli siitä, että isä lähti?? - ja Cherryn jatkuva valehtelu tuntu olevan vähän pakotettua, mutta toisaalta ne oli tärkee osa tarinaa. Shay oli kanssa vähän outo, se tuntu kestävän kaiken ja otti vastaan kaiken kritiikin ja dissauksen silmää räpäyttämättä ja yllätys kun Cherry tulee mukaan kuvioihin, niin kaikki surut kerrotaan tälle.
Kirja oli mukavan rentoa kesälukemista, sellaista, joissa ongelmat ei jää päätä liikaa vaivaamaan ja muutenkin tosi helppo ja vaivaton lukee. Ihmettelen vaan sitä, että Cathy Cassidy on Britannian suosituimpia kirjailijoita, mutta kirjottaa silti 14 -vuotiaasta, kuin se olisi 12 -vuotias. Nuortenkirjat on nuortenkirjoja, mutta musta nuoria on turha väheksyä kirjottamalla mitä tahansa pumpulista tarinaa. Mutta joo, ihan luettava. Ja loppu sai mut jälleen venaa kakkososaa. : ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti