Elämänmuutoksia

Musta tuntuu, että mun elämä on muuttunu hirveesti täs muutaman viikon aikana. (Ja näin alkaa puolen tunnin vuodatus elämänmuutoksista, kasvamisesta ja sen vaikeuksia.) Tiiän et kukaa ei ikinä luen näitä mun kasvukertomuksia, mutta pakko mun on johonki ajatukset laittaa tai ne pakkautuu päähän ja sit masennun, joten pyörittelen ajatuksiani sitten tällä tavalla.



Mutta siis, kirjotin jo tossa aikasemmin näitä mun syvällisiä ajatuksiani siitä, miten oon päässy pois siitä ahdistavasta tunteesta, joka on häirinny mua pitkään. Tajusin myös yhen asian, joka liittyy aika vahvasti tähän ongelmaan. Mua ärsyttää se, et jos mun yks kaveri kysyy, et voinko olla, nii eehhheeiii siihen ei missään nimessä voi vastata kieltävästi, koska jos laitan et en voi olla nii se ragee heti ja syyttää tyyliin mua paskoista tekosyistä. Tää oli tällain mahollisimman hankalasti esitetty, mut arvaa tuleeks tosi hyvä fiilis, ku se tyyppi kysyy et voinko olla ja tiiän et se ei oo kysymys, vaan käsky. Mua ärsyttää ihan helvetisti se, että jos joku asia ei nyt mee sen Kaisa-Maijan halujen mukaan nii heti aletaan jollekki ragee et "vittu painu perseesee" ja sit ton jälkee ollaa nii ettei mitää ois tapahtunu. Varmaan arvaatte kuinka paljon haluun olla tommosen kaveri, kun saan oikeesti pelätä joka helvetin tekstarin jälkee et se alkaa ragee mulle.

Mua ärsyttää se, että ihmiset ei vois jo täs vaihees pikkasen aikuistuu, unohtaa sen helvetinmoisen kontrolloinin joka ikiseen ajatukseen ja sanaan, ja siihen, mitä tekee. Se mun ahdistus johtu just yhestä henkilöstä, olkoon se nyt vaikka M, ja koska se oli viime vuonna niin ku all around me, en tajunnu tota koko homman ydintä ennen ku vasta tänä vuonna.



Ja nyt ku oon tajunnu että mun rakas ystävä M on se, joka saa mut nykysin vittuuntumaan, en kauheesti riemastu, kun nään sen ja se tulee juttelee. Musta tuntuu, että suunnilleen kaikki ärsyttää siinä mua ja eniten se  kaamee teiniasenne, ja nää niin helvetin syvälliset ongelmat esim siitä, että miks se jätkä on sellanen kusipää ja miks Liisa nyt alko vittuilee sille sillon perjantaina. Ihan näin rehellisesti sanottuna, mua ei oikeestaan kiinnosta muiden "dramaattinen" elämä, eikä esim. se, miten se random neiti X sillon sitä ja tätä ja tota.

Mutta, onneks mulla on ihania ihmisiä ympärillä, jotka ei ala ragee jos en just sillä sekunilla jaksa olla niiden seurassa, tai ala kattoo mua kieroon jos en oo sellane kaamee teini all the time. : )) ♥ Painotan siis edelleen sitä, miten tärkeitä kaverit ja ystävät on, jotka kestää sua huonoinaki päivinä, ja joille pystyy puhumaan ilman, että joutuu pelkäämään joka sanomistaan. Ja etenki sellasia kavereita, jotka ei muuta sua ittensä kaltaseks tai erilaiseks ku oikeesti oot, vaan antaa sun olla just sä, eikä kukaan muu, eikä mikään teiniangsti, jos ei oikeesti sitä oo. : ))