On the Trip

Eilen yöllä viimein kotiuduin Pariisista, pelättyäni ensin henkeni edestä, että lentokone tippuu maahan, vaikka tosin saatoin olla ainoa koko koneessa, jonka sydän hypähti kurkkuun joka ikisen pompun kohdalla. Mä en yleensä sen ihmeemmin lentämistä pelkää, eikä se mikään uus juttu oo, mutta anna olla jos pikkusen kone pompottaa tai tulee ilmakuoppia tai jotain niin mä rutistan sitä penkin käsinojaa kämmenet hiessä ja ootan sitä kymmenen kilometrin vapaapudotusta. -.- Hui.

Mä en hirveesti ottanu kuvia, tuntuu, että yleensä otan paljon enemmän kuvia, mutta toisaalta, mielummin sillon kun siellä paikan päällä on, nauttii matkasta, eikä elä sitä pelkästään kuvien kautta. Mutta antaa kuvien puhua mun puolesta. ; ))

Ei nyt ehkä ihan paras kuva, kun tossa on edessä noi teltat, mutta ainaki todiste siitä, että se on nähty. Notre Dame nimittäin. ; )

Ranskassa - tai ainaki Pariisissa - riittää noita hienoja parvekkeita ja etenki kahviloita. Mm. illan ruokapaikkaa ei ollu hankala löytää, kun keskusta on täynnä vaikka millasia kahviloita ja ravintoloita. Myös erilaisia leipomoita näky tosi paljon ja yleensä näki työpäivän loputtua ihmisiä patongit kädessä kadulla. Patonkiahan tuolla saa ihan joka paikasta, ja sitä tuliki syötyy jonki verran. :3

Molempiin, Eiffel torniin ja Riemukaareen kiivettiin, ja sieltä ihasteltiin maisemia, mutta Louvreen oli sateisena päivänä niin tajuttomat jonot, että se jäi näkemättä. Ois ollu hienoo nähä Mona Lisa, mutta ei niin ei, en mä kuitenkaan yhen taulun takia oo valmis kolmea tuntia jonottamaan. : D

Joskus sitte näinki. Sataa kaatamalla ja mä hypin lätäköstä toiseen pitkin Champs-Èlyséestä... No ei sentään, mutta tonkin päivän sai hyvin kulutettua shoppailemalla. ^^

Tällästä. : )) Ihana matka, ehkä Pariisiin joskus uudelleenki, saa nähdä. Ton neljän päivän aikana oli niin ihanaa unohtaa koko arkielämä (kun mullahan on ollu nyt vaan tää kahen kuukauden loma...) ja keskittyy vaan tohon matkaan. Ja tottakai kävellä jalat ja selkä ihan kipeeks. Tänään iskikin sellanen lomaltapaluu fiilis päälle, että ei mitään rajaa. Ärsyttävää alkaa aattelemaan arkea ja sitä, että kesälomaa on huimat kaks päivää jäljellä, ja että kohta tulee syksy. Vaikka mä ehkä olin salaa innoissani syksystä pari kuukautta sitten, niin nyt kun se on oikeesti tulossa, mä haluisin vaan piiloutuu peiton alle ja jäädä sinne ens kesään asti. Toivottavasti tää arki lähtee tästä taas ens viikolla pyörimään normaalisti, mä voisin jättää kokonaan väliin tän enää kaks päivää lomaa -fiiliksen taakse. Kyl se siitä sitte. : D

Salut Paris!

Kuva: Weheartit

Jos mä oonkin viime aikoina sekoillu tarpeeks tän blogin kanssa, niin nyt on hyvä pitää pieni breikki. Otsikko jo sen kertookin, mutta huomenna lähen Pariisiin! <3 Tai siis perheen kanssa tietysti, mutta silti, here I come! : D Saa nyt nähdä mitä ne viis vuotta ranskan tunneilla istumiset on saanu aikaan, ymmärränkö sanaakaan vai hymyilenkö vaan ja hoen mercitä joka väliin, pikku paineet on kyl asiasta kun perhe luottaa tän kielenpuhumisen mun käsiini. No, on mulla sanakirja turvana, ehkä mä jotain pystyn siellä änkyttämään. 

Mutta siis, postauksien pariin palailen ehkä perjantaina, saa nähdä miten toi lähestyvä koulun alku vie kaiken positiivisen elämästä, että makaanko sängyn pohjalla piilossa pahalta maailmalta vai otanko itteeni niskasta kiinni ja laitan tänne pari lomakuvaa. ; )) Yritän myös hieman koota sitä syystrendien postaussarjaa ja ehkä jonkun ajastetun postauksenkin. : ))

Hukassa

Oon nyt viime päivinä parannellu tän blogin ulkoasua, lisäilly hieman juttuja ja yrittäny saada tunnisteita postauksiin ja tää tunnisteiden laitto on kyllä vielä pahasti kesken, mutta valmistuu pikkuhiljaa. Tätä tehdessä oon samalla joutunu kuin pakosta silmäilemään ja sivuttamaan vanhoja postauksia ja lukenu pätkiä sieltä täältä. Ja samalla oon tajunnu, miten hukassa oon tän koko homman kanssa ollu ainaki puol vuotta.

Ehkä mun silmät avas lukijamäärä. Kyllä, jossain vaiheessa bloggerin mittarit näytti jopa kahtasataa lukijaa päivässä ja täytyy sanoa, että se teki mut iloseks. Jotenki tuntu, että se oli se jonkinlainen palkinto, jonka sain "työstä" jota oon vaan huvikseni tehny. Ihan alkujaan kirjottelin blogia itseäni varten, mulle oli ihan sama lukeeko kukaan, koska jos jotain lukuja alkaa tuijottamaan silmät viiruna 24/7 niin eihän siitä mitään tuu. Sitten kun huomasin, että niitä lukijoita todella alkoi tulemaan, tuli sellanen olo, että mun on pakko. Pakko kirjottaa siitä tästä ja tosta aiheesta, vaikkei kukaan juurikaan oo mitään sanonu/kommentoinu suuntaan tai toiseen. Kommentteja siis otan mielelläni vastaan. : D
Jossain vaiheessa (ja kyllä, tää kuullostaa niin kliseiseltä, että mietin hetken jätänkö kirjottamatta) mun kiinnostus muotiin ja vaatteisiin ja kaikkeen tollaseen lähti nousuun. Jotenki aloin löytämään sitä omaa juttua josta tykkäsin ja johon halusin käyttää vapaa-aikaani ja johon halusin uppoutua sillon ku arki ja muu ikävä paino päälle. Tykkäsin lukea muiden blogeja, ettiä inspiraatiota ja inspiroitua. Ja tykkään edelleen ja edelleenkin se on mun sydäntä lähellä oleva harrastus, vaikka miten kliseinen oliskin. Mä vaan rakastan sitä kaikkea taiteena ja kauniina asioina.

Jossain vaiheessa päätin, että kaikki kirja-arvostelut ja tän tyyliset saa nyt jäädä, keskityn enemmän siihen omaan juttuuni. Ja samalla huomaamattani kadotin sen oman äänen. Mun oman äänen ja samalla tän koko homman sielun. (Nauran varmaan näille mun teksteille vuoden päästä.) Vasta tällä viikolla tajusin sellasen tärkeen asian, että blogista tekee juuri sen tietyn blogin se blogin kirjoittaja, eikä se, miten hienot kollaasit ja miten kuvaa Voguesta sinne on kopioitu. Blogista tekee persoonallisen sen kirjottaja ja ne tekstit saa ihmiset kiinnostumaan, muu on sitten hieman toisarvosempaa, mutta silti tärkeetä.

Tänään kun katoin noita mun vanhoja tekstejä, hämmästyin, että oonko mä kirjottanu nää. En ollu pitkään aikaan kirjottanu silleen, että se mitä tulee mieleen menee melkein sellasenaan siihen postaukseen. Että kirjotin niitä omia ajatuksiani, enkä joka sekunti miettiny, että voinko kirjottaa noin ja näin ja apua onks tää nyt noloo ja eikä en mä näin voi kirjottaa. Koska jos kaiken kieltää, niin siihen paperille ei jää sanaakaan. Ja just niin mulle kävi, enkä edes ite sitä huomannu.

Tänään tajusin sen, että ihan sama. Ihan sama, että onko se lukijamäärä kaks vai kaks sataa. Jos on ees yks lukija nii mä sit kirjotan sille ja ennen kaikkea ittelleni. Tajusin myös, että mä rakastan tätä koko blogia, vaikkei kukaan muu sitä lukiskaan. Tykkään koota mun sen hetkisen inspiraation johonki ja kirjottaa, mitä oon sillon asiasta aatellu. Nyt ku sain ton ulkoasunki kuntoon, tykkään tästä vielä enemmän.
Mutta ennen kaikkea, ihan sama vaikka mä oonki nyt kulkenu jossain omassa maailmassani tässä vähän aikaa ja jättäny tän koko jutun ilman sen kummempia omia ajatuksiani. Virheitä tulee ja jos ei oo tyytyväinen, niin sitten ne korjataan.

Ja tää ajatus taka-alalla, mä oikeestaan aloinki kirjottaa tätä mun syvällistävää mietintääni tästä jutusta. Tää ei oo mun työ, mun ei tartte tehä tätä ja musta tuntuu, että maailma ei kaadu siihen paikkaan, jos tää poistettais. Mutta tää on mun harrastus ja mä tykkään tästä. Ja mä en halua vielä luopua mun harrastuksesta.
Nyt oon siis päättäny, että fiksailen vielä vähän tätä (ja sitä fiksattavaa tulee varmaan vielä aikojen saatossa) ja teen niin ku parhaaks nään. En jaksa enää miettiä, että onkohan tää hyvä, jos ite siitä tykkään. Haluun alkaa kirjottamaan enemmän sen tyylisiä postauksia, millasia ne oli ennen. Sellasia, että siinä on edelleen annos sitä, mitä siinä on ollu nyt tän puol vuotta, ja ripaus sitä mun omaa ääntä, sitä mitä mä nytkin kirjotan. Nyt mä en ees mieti onko hyvä, nyt vaan kirjotan sen, mitä sattuu tulemaan. Haluun kirjottaa enemmän sellasia postauksia, joissa on ite ottamia kuvia, postauksia, joissa on muutakin ku niitä vaatteita, kenkiä ja koruja. Koska ei se rakkaus niitä kohtaan siihen sammu. Haluun, että tavallaan pääsen siihen samaan pisteeseen, missä joskus sillon olin. Tai no melkein samaan, mutta tavallaan vähän kuitenki eteenpäin. Koska sillon tiiän, että teen sitä mistä tykkään.

Kuvat: Weheartit

P.S Ja niitä kommentteja saa ihan oikeesti laittaa, sellasta rakentavaa palautetta on aina kiva kuulla! : ))

Golden Pieces

Törmäsin Stockholm Street Stylen sivuilla täydelliseen kullan sävytteiseen kokonaisuuteen, johon ihastuin täysin. <33 Kun vielä Nellyn sivuilta löytyi kokoelma kullanhohtoisia kenkiä, oli mun kullanhimo huipussaan. : DD

Kuva: StockholmStreetStyle

Toi mun kollaasin otsikointi ei ihan vastannu sitä kullanhohdetta, jota oli ajatellut, mutta saa nyt luvan kelvata. : DD Ihania noi Nellyn kengät, mutta erityisesti noi rusettisandaalit. <33 Kaikki kengät löytyy täältä.

Home sweet home

En oo varmaan taas vuoteen tehny sisustuspostausta, ja kun vielä löysin H&M Home:sta aivan ihania juttuja, päätin sen nyt toteuttaa. : )) Tässä vähän omia suosikkeja. <3

 Tyynyt

Rakastuin täysin tohon heppatyynyyn.. : D Täytyy varmaan käydä ostamassa se. Tykkäsin myös erityisesti tosta ruusukuvioisesta tyynystä, sekä tosta mustavalkosesta, joka on vieläpä kaiken lisäks alessa. 

Pussilakanasetit

Näistä tykkäsin eniten tosta ylärivin pääkallokuvioisesta ja tosta sinisestä setistä, myös toi seepra on aika mahtava. : D 

Somisteet

Nauran tolle sanalle ´somisteet´, mutta en nyt tähän hätää muutakaa keksiny. : D Mä tunnelmoin kynttilöiden kanssa ehkä kerran vuodessa joskus jouluna jos sillonkaan, mutta koristeeks noi ylärivin kynttilät ois kyllä aika kivat. Myös toi pupujuttu on tosi söpö. <33

Säilytys

Monesti tuntuu, että tällasia säilytysjuttuja on jopa liikaakin, mutta toisaalta tollanen pelastaa aika paljon, kun tohon saa kaiken epämääräsen tavaran piiloon. ^^

Keittiöpyyhkeet

Aivan ihana toi pöllöpyyhe kyllä. <33 Näistä on aika hankala sanoo mitään erityista suosikkia, toi sulka- ja seeprapyyhe vois löytyy ehkä meiänki kotoo. : )

Istuintyynyt

Vaikka nyt joka paikassa tunnutaanki jo uskovan sen syksyn tuloon (mikä on ihan kauheeta varsinki ku on ite vielä lomalla) niin ei oo vielä liian myöhästä koristaa terassia tollasilla söpöillä istuintyynyillä. <33 

Posliiniastiat

Toi pupumuki on kyl aika makee.. : D Samoin toi peuralautanen on tosi siisti, oispa kotona tommone koko astiasto noita, nii ei tartteis aina tyytyy siihen perusvalkonen lautassettiin. Toi kuviollinen muki-lautasyhdistelmä on kans hauska. : ))

Äähh... apua mun on pakko päästä ostoksille H&M Homeen! : DD

P.S Oon tässä sumplimoinu ton blogin ulkoasun kanssa, kun edellinen teema, jota käytin, ei näyttäny toimivan, eikä tässä myöskään toimi esikatselu, joten oon nyt sit keikkunu kahen vaiheilla, että mitä teen ja nyt oon sitten laittanu uuden ulkoasun. : )) Ei ehkä ihan se the best, tai ihan sitä, mitä oisin halunnu, mutta kyllä mä tästäkin tykkään. 

Toiseks, oon miettiny hirveesti tän blogin sisältöä, ja päättää jatkaa aika samalla linjalla ku tähän asti, mutta ehkä voisin kirjottaa hieman enemmän sellasta omaa juttua, if you know what I mean. : D Mut tämmöst. ; ))

Box clutches for evening

Clutcheja ei koskaan voi olla liikaa, niin ku oon jo varmaan joskus aikasemmin todennu. : D Ja muutenkin, pieni säihkyvä clutch tekee viimeisen silauksen ja täydentää juhlavan kokonaisuuden. <3

Kuvat: elle.com

LBD for every event

Päivitä pikkumusta yksinkertaisilla asusteilla niin arkeen kuin juhlaankin. ; ))