On the Trip

Eilen yöllä viimein kotiuduin Pariisista, pelättyäni ensin henkeni edestä, että lentokone tippuu maahan, vaikka tosin saatoin olla ainoa koko koneessa, jonka sydän hypähti kurkkuun joka ikisen pompun kohdalla. Mä en yleensä sen ihmeemmin lentämistä pelkää, eikä se mikään uus juttu oo, mutta anna olla jos pikkusen kone pompottaa tai tulee ilmakuoppia tai jotain niin mä rutistan sitä penkin käsinojaa kämmenet hiessä ja ootan sitä kymmenen kilometrin vapaapudotusta. -.- Hui.

Mä en hirveesti ottanu kuvia, tuntuu, että yleensä otan paljon enemmän kuvia, mutta toisaalta, mielummin sillon kun siellä paikan päällä on, nauttii matkasta, eikä elä sitä pelkästään kuvien kautta. Mutta antaa kuvien puhua mun puolesta. ; ))

Ei nyt ehkä ihan paras kuva, kun tossa on edessä noi teltat, mutta ainaki todiste siitä, että se on nähty. Notre Dame nimittäin. ; )

Ranskassa - tai ainaki Pariisissa - riittää noita hienoja parvekkeita ja etenki kahviloita. Mm. illan ruokapaikkaa ei ollu hankala löytää, kun keskusta on täynnä vaikka millasia kahviloita ja ravintoloita. Myös erilaisia leipomoita näky tosi paljon ja yleensä näki työpäivän loputtua ihmisiä patongit kädessä kadulla. Patonkiahan tuolla saa ihan joka paikasta, ja sitä tuliki syötyy jonki verran. :3

Molempiin, Eiffel torniin ja Riemukaareen kiivettiin, ja sieltä ihasteltiin maisemia, mutta Louvreen oli sateisena päivänä niin tajuttomat jonot, että se jäi näkemättä. Ois ollu hienoo nähä Mona Lisa, mutta ei niin ei, en mä kuitenkaan yhen taulun takia oo valmis kolmea tuntia jonottamaan. : D

Joskus sitte näinki. Sataa kaatamalla ja mä hypin lätäköstä toiseen pitkin Champs-Èlyséestä... No ei sentään, mutta tonkin päivän sai hyvin kulutettua shoppailemalla. ^^

Tällästä. : )) Ihana matka, ehkä Pariisiin joskus uudelleenki, saa nähdä. Ton neljän päivän aikana oli niin ihanaa unohtaa koko arkielämä (kun mullahan on ollu nyt vaan tää kahen kuukauden loma...) ja keskittyy vaan tohon matkaan. Ja tottakai kävellä jalat ja selkä ihan kipeeks. Tänään iskikin sellanen lomaltapaluu fiilis päälle, että ei mitään rajaa. Ärsyttävää alkaa aattelemaan arkea ja sitä, että kesälomaa on huimat kaks päivää jäljellä, ja että kohta tulee syksy. Vaikka mä ehkä olin salaa innoissani syksystä pari kuukautta sitten, niin nyt kun se on oikeesti tulossa, mä haluisin vaan piiloutuu peiton alle ja jäädä sinne ens kesään asti. Toivottavasti tää arki lähtee tästä taas ens viikolla pyörimään normaalisti, mä voisin jättää kokonaan väliin tän enää kaks päivää lomaa -fiiliksen taakse. Kyl se siitä sitte. : D