New in Mango

Rakastuin noihin Mangon syysuutuuksiin, ja tossa yllä osa niistä. : )) Tykkään erityisesti tosta armeijatyylisestä takista, sen alla samaa henkeä olevasta paidasta, aivan ihanat. ♥

Käärmeen lumooja - Annukka Salama

Viimestään tän jälkeen mä pystyn ennakkoluulottomasti tarttumaan suomalaiseen teokseen kirjastossa. Käärmeenlumooja oli aivan mahtava teos, hyvin ja hauskasti kirjotettu, ja ideakin oli omaperänen.

Kirja siis kertoo Unnasta, joka on faunoidi, ja jolla on oravan voimat. Unna liittyy porukkaan, jossa on muitakin faunoideja ja siitä tää koko tarina siis kertoo, näin yhteen lauseeseen tiivistettynä. : D
Kirja on tosi helppolukunen, puol kirjaa menee ihan huomaamattaan, ja siitä eteenpäin ei sitten ookkaan mitään tarvetta laskee tota käsistä. Tää koukutti mut tosi pahasti, joka hetki kun vaan olin himassa ja mul oli aikaa niin heti kirja käteen ja ahmimaan tota tarinaa. : D

Täytyy sanoo, että tää hakkas miljoona nolla sen edellisen opuksen Helsingin alla, minkä luin.
Ensinnäkin, hahmot oli ihanan persoonallisia, läppä lens ja mä nauroin yksinäni ku joku idiootti tota lukiessani.  Toi huumori oli jotenki luonteen omasta, ei pakotettua, ja se toi tosi hyvän lisän ja oikeestaan aika suurenkin lisän tähän kirjaan. Vaikka yli puolet kirjasta heitettiin hyvää läppää, oli lopussa vähän synkempääkin osiota.

Huomasin vasta puolet kirjasta luettuani, että toi oli aika paljon niiden henkilöiden vuoropuhelua. Kerronta kohtia oli muutamia kappaleita siellä täällä ja pari lukuakin saatto mennä ihan hyvin pelkällä vuoropuhelulla. Ehkä osin toi teki kans tästä helppolukusen. Monesti kirjoissa on sellasia monen sivun kerrontaosioita, joissa selitetään hirmusen tarkkaan joku tapahtumapaikka, jonku syvälliset tunteet tai hahmokuvaus, ja sit sitä seuraa muutaman repliikin puhelua, mutta tässä oli toisinpäin. Jatkuvat selittelyn, kuvailun ja pohdintojen sijaan tarinaa kerrottiin hahmojen keskusteluiden kautta, joka elävoitti tarinaa, ja syvens hahmoja.

Vaikka mulla jäikin päälimmäisenä mieleen hyvä rakenne ja persoonalliset hahmot, kirjan idea oli kans hyvä. Ite en oo ainakaan lukenu ennen mistää faunoideista, joten mulle aihe oli uus, ja siks ideaki vaikutti hyvältä. Tykkäsin myös siitä, että kaikki faunoidit eivät olleet automaattisesti ihmeellisiä ja voittamattomia, ja huonojakin puolia esiteltiin ilman sen suurempia paljastuksia ja yllätyksiä.

Aluks tarinassa kerrotaan Unnasta, jolla on oravan voimat, mutta oikeestaan tää teos syventyy Unnan ja Rufuksen suhteeseen, taustalla muut tyypit ja faunoidit. Vaikka tarina syrjäytyneestä ja yksinäisestä nuoresta, ja yllättäen löytää ikuisen rakkauden onkin hieman kulunu, tässä se ei mee niin kliseiseks kiitos sen, että tästä on kokonaan jätetty ne ikuiset "olen niin ruma ja kamala, miten hän voi pitää minusta??" -yltiösyvälliset pohdinnat minimiin.

Tästä tuli taas hirmu sekava arvostelu, mut kun ajatuksia ei saa laitettuu mind mapiks mielessään aikajanalle, niin minkäs teet. : DD Suosittelen ehdottomasti tota kirjaa, aivan mahtava, hyvää huumoria ja helppo lukunen laiskemmallekin lukijalle. : )) Ja vaikka oonki ehkä valitellu sitä, miten joka ikinen kirja nykyisin on se jonku sarjan avausosa, niin nyt en valita. Aivan ihanaa, että tällasesta tarinasta saadaan kokonainen sarja! : DD

1980´ fashion

Vaatteet:

1980 -luvulla nuoruutta ja terveyttä ihannoitiin, ja tämän seurauksena tuli aerobic buumi, sekä se, että naiset alkoivat käymään salilla. Maskuliinisuutta korostettiin suurilla olkatoppauksilla. Muodissa olivat tiukat trikoot ja leggisit, sekä niiden parina ylisuuri villapaita. Väreistä suosittuja olivat etenkin neonvärit.

Suomen kansallispuvuksi nousi tuulipuku. Talouden kasvun myötä tuli jupit, jotka halusivat näyttää kalliilla merkkivaatteilla, kännyköillä ja uusilla autoilla, että heillä oli rahaa.
Myös erilaisia alakulttuureita syntyi, kuten fetissit ja skinheadit. Fetissit pukeutuivat nahkaan ja kumiin, ketjuihin ja remmeihin ja fetissinaisilla oli jaloissaan piikkikorko saappaat, jotka ylettyivät yli polven tai jopa reiteen asti.
Skinheadit taas ajelivat nimensä mukaisesti päänsä, pukeutuivat pilottitakkiin ja maihinnousukenkiin tai rautakärkisiin bootseihin. Aate oli isänmaalinen.
Punk muoti oli yhä elossa, mutta pukeutuminen muuttui pehmeämpään suuntaan.



1985 sai alkunsa USAn Seattlessa grunge muoti, johon kuului rikotut farkut ja venyneet flanelli- ja villapaidat, sekä lävistykset ja tatuoinnit sotkuisten vaaleiden hiusten kanssa.

Muotivaikutteita otettiin television saippuasarjoista. Vaikutteita otettiin Dynastiasta, Dallasista, ja etenkin miehet Miami Vice sarjasta. Muodissa oli siis topatut olkapäät, pitkät jakut ja lyhyet hameet.
Muotiin vaikuttivat myös prinsessa Diana ja Madonna. Lontoo oli muodin keskus.

Vuosikymmenen lopussa syntyi musiikkityyli hiphop. Hiphopiin kuuluivat ylisuuret hupparit ja collegepaidat, lippalakit, ketjut ja polvissa roikkuvat housut. 80 -luvulla haettiin myös vaikutteita menneiltä vuosikymmeniltä.


Meikki:

Meikki vaihteli voimakkaasta luonnolliseen ja vaikutteita otettiin musiikkivideoilta. Brooke Shieldsin myötä muotiin tuli paksut, tummat, hoitamattomat kulmakarvat. Silmämeikissä käytettiin paljon kajalrajauksia, luomivärillä alaluomelle tehtyjä rajauksia ja jonkinaikaa myös muodissa oli pinkki luomiväri. Silmät meikattiin kissamaisiksi.



Painopiste meikissä oli joko silmissä tai huulissa. Huulet rajattiin ja meikattiin voimakkaasti ja suosittuja sävyjä oli pinkki ja fuksia. Meikissä alettiin kiinnittää huomiota yksilön piirteiden korostukseen, ja erilaisia meikkikursseja tuli. Punk tyyli vaihtui goottityyliin, jossa iho oli valkoinen ja silmät erittäin tummat.


Hiukset:

Pitkiin hiuksiin tehtiin letityksiä tai hiukset leikattiin 50 -luvun tyyliin miehekkäiksi. Musiikkityylit vaikuttivat hiusmuotiin. Otsatukat nostettiin ylös ja hiuksiin värjättiin vaaleita raitoja.



Kampaukset suurenivat ja permanenttikiharat ja kreppaukset olivat suosiossa. Kampaukset saattoivat olla toispuoleisia, jolloin toiselle puolelle laitettiin olkapäätä hipova korvakoru. Hiustenpidennyksiä alettiin tehdä.

Pikku Myy

Poshin kymmenen huonoimman pukeutujan joukkoon oli eksynyt yksi Muumilaakson asukkaista... hmm....



Eiks toi ookki ihan Pikku Myy?? : DD

Mut rakastan noita Lady Gagan bruneja hiuksia, näyttää jotenki tosi luonnollisilta verrattuna Gagan aiempiin hiuksiin. ♥

Futur

Musta tuntuu, että tää arki on nyt tasottunu sellasiin uomiinsa, kun sen nyt kuuluukin tasottuu. Toisaalta se on hyvä juttu, mutta toisaalta taas tää alkaa jälleen kerran tuntuu siltä samalta pakko pullalta, josta ei pääse pois ennen ku on taas kesäloma. Tarkotan, et tää on joku hirveen tylsä ja hidas kierre, joka liikkuu mut jatkuu ja jatkuu ja tuntuu et se jatkuu sit loputtomiin.



Nyt kun mun ei tartte miettiä enään, että mitkä kirjat huomenna kannan kouluun, monelta mun ridaus alkaa ja pitikö mun viedä se koira lenkille, kaikki alkaa erottumaan jotenki suuremmassa mittakaavassa. Peruskoulua on jäljellä enää se hitusen vajaat kaks vuotta, mikä on helpotus, vaikka nää kaks vuotta tuleekin olemaan sellasta panostusta, että sais sen hyvän päättärin ja sit pääsis jonnekki opiskelee tän jälkeenki. Leikin et pystyn suunnittelemaan kaiken tarkasti etukäteen, mut tuskin se niin vaan menee. Pakko kai tyytyy vaan haaveilemaan.

Jos mä saisin päättää mun tulevaisuuden ilman mitään kohtalon oikkuja ja muuta yhtä hauskaa, mä kävisin koulun loppuu, muuttaisin vähän eläväisemmälle paikalle, jossa kävisin jotain lukiota, ja sitten kun mahdollista, muuttaisin ulkomaille ja hankkisin työpaikan ja eläisin elämäni onnellisena loppuu asti jossain muualla kun Suomessa.



Sit ku toisaalta mietin, että jos muuttais ihan oikeesti "isona" ulkomaille, niin päähän pälkähtää heti ajatus, että "Suomi on kyllä ihana maa" ja siitä alkaa sit sellanen kaamee isänmaallinen tunne ja rakkaus koko tätä syrjästä plänttiä kohtaan, jossa ei oo muuta ku metsää ja järveä joka puolella.
Mut vaikka kuinka vihaisin tätä paikkaa joskus, niin viime aikoina on tullu sellanen arvostus koko maata kohtaan ja silleen et "onpa hienoa asua täällä, tää on mun kotimaa" ja sit jotai tunteenpurkauksia siihe viel päälle. : PP

Mut sit mä oonki niin fiksu ja oon ratkassu koko ongelman. Kelasin, et eihän mun oo pakko sinne ulkomaille jäädä ihan forever. Nuorena varsinki jos ja kun on mahollisuus ja halu nähdä maailmaa niin miksei? Vanhempana kumminki haluu "asettua aloilleen" ja kaikkee yhtä tylsää, joten mulla on ainaki tavotteena toi ulkomailla asuminen jossain vaiheessa.



Tiiän, että kuullostaa typerältä ku tän ikänen alkaa järkeilee omasta tulevaisuudestaan, mutta pakko nää ajatukset on jonnekki kirjottaa. Ainaki niille voi sit myöhemmin nauraa jos ei muuta. : DD

Mut mä en tiiä mistä se johtuu, et oon alkanu enemmän arvostaa sitä mitä mulla on, enkä itkee koko aika sen perään mitä ei just sillä sekunilla oo. Vaikka kuinka oisin nyt just muutamassa Amerikkaa jonnekki suurkaupunkii (New York?? : DD) niin rakastan sitä, että voin mennä tonne parin sadan metrin päähän purtsin kallioille hihhuloimaan ja ihailemaan kuusia ja järviä ja tuntee olonsa sellaseks, et kuuluu tänne oikeesti. Se on vaa nii parasta. ♥


Ja tämän jälkeen haluun viel ihmetellä, et ei helvetti mitä mä teen sen vanhan blogin kaa ku ihmiset laittaa sinne kommenttii ja mä oon silleen et haloo tää muutti tollai vuos sitte et voisitteko kiltit ottaa vähän asioista selvää ennen ku oletatte mun vastaavan kommentteihin?? : DD Mutta mutta, mä laitoin linkkii tänne päin... njähhäähh... : PP

Pixie haircut

Aloin ideoimaan uutta postausta, ja koska täällä ei ihan hirveesti näitä hiusjuttuja näy, päätin sellasen väsätä. : )) Ajattelin nyt tällä kertaa jättää ne kaikki ihanat kiharat ja upeet lantioille ulottuvat kutrit ja koota vähän kuvia ns. "pixie cut" -hiustyylistä, joka mun vapaan suomennoksen mukaan vastaa jonkinlaista poikatukkaa. : ))



Emma Watsonin kutrien leikkaus jäi tuskin maailmalta huomaamatta, mutta must just tollasta julkkista, joka on lapsena ja teininä näytelly jossain sarjassa sen kymmenen vuotta, on ihan oikeutettu leikkaaman sen saman hiustyylin hiukset sileiks. Tai no en mä jaksais kymmentä vuotta samaa hiustyyliä. : DD
Luin jostain, et Emma leikkas sen hiukset, koska halus päästä eroon siitä sen Hermione imagosta ja aikuistuu, ja ymmärrän sen täysin. Joskus tollanen pixie hair saa ihmisen näyttämään kypsemmältä, mut silti nuorekkaalta. : ))



Must Keira Knightley näyttää hyvältä niin pitkissä ku lyhyissäki hiuksissa, jotenki sillä on vaan sellaset kasvot, joiden ulkonäkö ei juurikaan hiuksista riipu. Mitä nyt malliohjelmia oon kattonu, niin niiden perusteella persoonalliset kasvot kannattaa tuoda esiin just lyhyillä hiuksilla, eikä piilottaa niitä pitkien hiusten taakse. Tai jotain et jos on persoonalliset kasvot ne jotenki "ansaitsee" lyhyet hiukset. : DD Tämmöstä.



Mä en ymmärrä miks Miley meni leikkaa sen hiukset. Ne edelliset oli just täydelliset Mileylle, mutta ei ku kaikki vaa pois ja sit tommone hajonnu harakanpesä tilalle. -.- No, jokainen tavallaan, mut vois kuvitella, et Miley Cyrus on ehtiny jo elää tän teinivaiheen elämässään.



Natalie Portman ei oo mulle niitä tutuinpia näyttelijöitä, mut laitoinpahan tähän nyt kuitenki. : )) Must noi on vaan niin täydelliset, et tän kohal mun on pakko olla sitä mieltä, että mielummin lyhyet kun pitkät, koska noi on ku luotu tolle. ♥ 



Ihanat nää Hayden Panettieren vaaleenruskeet hiukset. ♥ Tykkään tost miten noi on vedetty tollain taaksepäin tyylikkäästi, ja toi väri on aivan ihanat. ♥



Anne Hathawaylla on ehk näist eniten poikamaiset hiukset, mut must noi sopii tolle hyvin, vaik ne pitkätki hiukset oli kivat. Ja mikä voikaan korostaa paremmin lyhyitä hiuksia kun tollanen korkee kaula-aukkonen mekko? Aivan ihana kokonaisuus. : ))

Jos mä joskus leikkaan hiukset ihan lyhyeks, niin haluun ehdottomasti ton Natalie Portman -tyylin. : )) Musta Keira Knightleyn ja Hayden Panettieren oli ehkä parhaimmat, mut jos pitäis valita omille kasvonpiirteilleen paras tyyli, niin se olis toi Portmanin tyyli.
Olis varmaan toisaalta kiva leikata esim. kesäks tollain lyhyeks hiukset, mut jos niistä ei sit tykkäis niin olis hirvee operaatio kasvattaa ne sit takas. Mutta mutta, onneks aina voi haaveilla kaikesta. ; ))

Helsingin alla - Maria Turtschaninoff

Oon nyt lukenu aika urakalla näitä kotimaisia ja Suomeen sijottuvia kirjoja, joten tää on teemaan aika sopiva.
Kirja kertoo maanalaisesta maailmasta, Alistadista, jossa asuu peikkoja ja noitia ja haltioita, ja jonne Metsästäjä on satoja vuosia sitten vanginnu veden ja tulen ympäröimään torniin pahan. Metsästäjästä tuli Vartija sen vangittua pahan ja siitä asti sen suku on vartioinu tota henkeä, ettei se pääse tuhoomaan maailmaa. Tähän Vartija sukuun kuuluvat osaa muuttuu varjoksi, niin kun myös päähenkilö Alva, jolla ei oo aluks tietookaan, että kuuluu oikeesti tonne Alistadiin ja on myös Vartija.

Kirjan alku oli aika masentava. Ja masentava siks, koska pari ekaa lukua kuvaili kahta nuorta, jotka molemmat vaikutti tylsiltä ja syrjäytyneiltä ihmisiltä, joilla ei oikeestaan oo kauheen mielenkiintonen elämä. Toinen päähenkilö Joel oli aluks ehkä vähän persoonallisempi, mutta Joelin ja sen kaverin keskustelut aluks vaikutti musta aika jäykiltä.

Onneks tarina lähti siitä sitten rullaamaan ja henkilöhahmotkin muuttu paljon luonnollisimmaks ja niille muodostu oma persoona tarinan kehittyessä. Kerrontatyyli ei ehkä ollu mulle just ominainen, ja hirveen yksityiskohtanen kertominen joka ikisestä liikkeestä alko vähän puuduttaa jossain osissa tarinaa. Esimerkiks, kun ne vaikka valmisti ittelleen jotain voileipiä, niin sitä kuvailtiin hirmu tarkkaan ja miten se sitten laitto sen suodatinpussin sinne kahvinkeittimeen ja kahviporot perään ja sitten sulki sen ja paino nappulaa ja kahvi alkoi porista ja hän istahti tuolille.
Musta tollaset kohat ois voinu lyhentää ihan jo ton tarpeettomuuden kannalta pariin ytimekkääseen lauseeseen.

Vaikka tarina ei mitään hirveen suuria tunteita mussa herättänykään, tarinan rakenne oli ihan kohdallaan.
Alun jälkeen tarinassa oli käänteitä ja tunteita, jotka piti mielenkiinnon yllä. Ihan luettava kirja, vaikkei nyt ton kirjailijan paras teos oliskaan. : ))