Käärmeen lumooja - Annukka Salama

Viimestään tän jälkeen mä pystyn ennakkoluulottomasti tarttumaan suomalaiseen teokseen kirjastossa. Käärmeenlumooja oli aivan mahtava teos, hyvin ja hauskasti kirjotettu, ja ideakin oli omaperänen.

Kirja siis kertoo Unnasta, joka on faunoidi, ja jolla on oravan voimat. Unna liittyy porukkaan, jossa on muitakin faunoideja ja siitä tää koko tarina siis kertoo, näin yhteen lauseeseen tiivistettynä. : D
Kirja on tosi helppolukunen, puol kirjaa menee ihan huomaamattaan, ja siitä eteenpäin ei sitten ookkaan mitään tarvetta laskee tota käsistä. Tää koukutti mut tosi pahasti, joka hetki kun vaan olin himassa ja mul oli aikaa niin heti kirja käteen ja ahmimaan tota tarinaa. : D

Täytyy sanoo, että tää hakkas miljoona nolla sen edellisen opuksen Helsingin alla, minkä luin.
Ensinnäkin, hahmot oli ihanan persoonallisia, läppä lens ja mä nauroin yksinäni ku joku idiootti tota lukiessani.  Toi huumori oli jotenki luonteen omasta, ei pakotettua, ja se toi tosi hyvän lisän ja oikeestaan aika suurenkin lisän tähän kirjaan. Vaikka yli puolet kirjasta heitettiin hyvää läppää, oli lopussa vähän synkempääkin osiota.

Huomasin vasta puolet kirjasta luettuani, että toi oli aika paljon niiden henkilöiden vuoropuhelua. Kerronta kohtia oli muutamia kappaleita siellä täällä ja pari lukuakin saatto mennä ihan hyvin pelkällä vuoropuhelulla. Ehkä osin toi teki kans tästä helppolukusen. Monesti kirjoissa on sellasia monen sivun kerrontaosioita, joissa selitetään hirmusen tarkkaan joku tapahtumapaikka, jonku syvälliset tunteet tai hahmokuvaus, ja sit sitä seuraa muutaman repliikin puhelua, mutta tässä oli toisinpäin. Jatkuvat selittelyn, kuvailun ja pohdintojen sijaan tarinaa kerrottiin hahmojen keskusteluiden kautta, joka elävoitti tarinaa, ja syvens hahmoja.

Vaikka mulla jäikin päälimmäisenä mieleen hyvä rakenne ja persoonalliset hahmot, kirjan idea oli kans hyvä. Ite en oo ainakaan lukenu ennen mistää faunoideista, joten mulle aihe oli uus, ja siks ideaki vaikutti hyvältä. Tykkäsin myös siitä, että kaikki faunoidit eivät olleet automaattisesti ihmeellisiä ja voittamattomia, ja huonojakin puolia esiteltiin ilman sen suurempia paljastuksia ja yllätyksiä.

Aluks tarinassa kerrotaan Unnasta, jolla on oravan voimat, mutta oikeestaan tää teos syventyy Unnan ja Rufuksen suhteeseen, taustalla muut tyypit ja faunoidit. Vaikka tarina syrjäytyneestä ja yksinäisestä nuoresta, ja yllättäen löytää ikuisen rakkauden onkin hieman kulunu, tässä se ei mee niin kliseiseks kiitos sen, että tästä on kokonaan jätetty ne ikuiset "olen niin ruma ja kamala, miten hän voi pitää minusta??" -yltiösyvälliset pohdinnat minimiin.

Tästä tuli taas hirmu sekava arvostelu, mut kun ajatuksia ei saa laitettuu mind mapiks mielessään aikajanalle, niin minkäs teet. : DD Suosittelen ehdottomasti tota kirjaa, aivan mahtava, hyvää huumoria ja helppo lukunen laiskemmallekin lukijalle. : )) Ja vaikka oonki ehkä valitellu sitä, miten joka ikinen kirja nykyisin on se jonku sarjan avausosa, niin nyt en valita. Aivan ihanaa, että tällasesta tarinasta saadaan kokonainen sarja! : DD