Menin taas aika fiilispohjalla tuolla kirjastossa ja tein aika mahtavan löydön. : DD Kaikki mun ennakkoluulot suomalaisia kirjottajia kohtaan on nyt täysin pyyhitty, koska Elina Rouhiaisen romaani Kesytön on vaan niin mahtava, että sillon ku en päässy lukee tota kirjaa, ajatus kirjan lukemisesta pyöri mielessäni. Rakastan tätä kirjaa osin siks, että vaikka mulla on ihan perusteettoman ennakkoluulot kotimaalaisia kirjailijoita kohtaan, ja ylipäänsä kaikkia tarinoita kohtaan, jotka jollain tapaa sijottuu Suomeen, tää veti mut niin täysin mukaansa, että tää sait mut melkeinpä arvostamaan enemmän kotimaata. : DD
Toiseks oli mahtavaa, että vaikka olis kuin synkkää jossain vaiheessa, kirjotusasu ei oo haudanvakava, eikä kirjaa lukiessa tartte tuntea hirveetä masennusta kerrontatyylistä. Hahmot oli ihanan persoonallisia ja vaikka läpät oliki samansuuntasia, hahmojen keskinäinen vitsailu toi tähän sellasen piristysruiskeen, ettei tarttennu lukee mitään yltiödramaattista ja syvällistä tekstiä hahmojen suusta.
Vaikka ihmissudet onki tuttuja suunnilleen jokaikisestä nykyaikasesta vampyyritarinasta, oli kiva lukee vähän syventyen ihmissusiin. Monissa tarinoissa on vaan pintaraapasu ihmissuden elämään, tässä se oli tarinan pääosassa. Mulla tuli tätä lukiessa mieleen vertaus Twilightiin, vaikkei tätä luultavasti sais siihen verrata, mutta esim. päähenkilö tässä oli paljon rennompi ja muutenki luonnollisempi, ku Bellan ainainen itsetutkiskelu ja oman itsensä epäily koko aikaa.
Kun luin kirjasta kohtaa, jossa mukaan tuli vampyyri, ajattelin, että no sieltä se nyt tuli - ei ihmissutta ilman vampyyriä. Tykkäsin siitä, miten toi vampyyri oli tarinassa mukana aivan toisella tavalla, kun ihmisiä aterioiden ja oikeestaan toi vampyyri oli isällisellä tavalla aika symppis. Eikä yllättäen tullu mitään vampyyrikannan hyökkäystä kesken tarinan, vaan ihmissudet piti pääosaa tarinan loppuun asti.
Ja ei oo hankala arvata, kuinka paljon venaan tota tokaa osaa, koska tietysti siinä kahen vikan sivun aikana lukija koukutetaan tarinaan niin, että pakkohan toi koko sarja on jossain vaiheessa lukee. : ))
Mut tän tarinan parissa menee monta hyvää hetkee ja tota ei oikeesti vaan voi laskee käsistä ennen loppua. ; ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti