Ella Aura ja kolmastoista haltija jatkaa trilogiaa keitutyttö Ella Aurasta, jolla on tärkeä tehtävä maapallon tulevaisuuden kannalta.
Ella Auraa kuvailisin sanalla hassu, koska se ei oo sellanen liian vakava, muttei toisaalta ihan tyhjänpäivänen opuskaan, jossa ruusut kukkivat ja linnut laulavat aamusta iltaan ilman sen suurempia murheita. Vaikka edelleen koen olevani hieman liian vanha tän kirjan lukemiseen (ja silti mun oli pakko : DD), on kirjan sanoma tärkeä kaiken ikäisille. Satuolentojen kautta kerrotaan lapsille selkeästi, että maapallo ei pelastu ilmaston muutokselta pelkästään ajatuksen voimalla; jotain on myös tehtävä.
Kirja sisältää kepeää sanailua persoonallisten henkilöiden välillä, mutta pitää lukijan koko kirjan läpi tietoisena siitä, ettei uhka maapallon tuhosta häviä edes oman onnen hetkellä. Hyviä tekoja on tehtävä, jotta maapallo pelastuisi, ja niitä myös tehdäänkin.
Sen lisäksi, että kirja jättää lukijaan alitajuisen ajatuksen maapallon nykyisestä tilasta, se myös kertoo keitun ja hänen ihmisensä syvästä ystävyydestä, sekä kuvaa muutenkin ihmissuhteita eripuolin.
Juoni kuljettaa lukijaa pikku hiljaa kohti kirjan loppuosassa olevaa hengenvaaraa, jossa joudutaan ottamaan apujoukot käyttöön, jotta useamman kuin yhden tärkeän olennon henki pelastuisi. Kolmannentoista haltijan uhka ei hälvene kirjan lopussa, mikä saa lukijan miettimään kolmannen osan loppuratkaisuja.
Suosittelisin kirjaa sellaiselle, jolla on tarpeeksi lapsenmielisyyttä lukea ei-niin-vakavaa tarinaa, joka on silti aivan aiheesta kirjotettu. ; ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti