Kirja oli todella hyvä, vaikka hieman alussa mulle liian tylsä (kaikki taustojen selvittämiset sun muut on mulle kai sitte sitä pakkopullaa, mutta neki mennään aina sitkeesti läpi). Tarinasta sai kunnon otteen, ymmärs, mitä kirjailija oli keksiny tohon keijumaailmaan, vaikka monet jutut oliki aika utopisia. Tota luki sillai viiskyt sivuu kerralla helpostiki, ja aina iltasin ennen nukkumaan menoo oli ihan pakko lukee se "pari" lukua ja aamulla jatkaa taas niin paljon ku kerkes ennen kouluun menoa.
Joissaki kohissa melkein söin kynsiä jännityksestä, kaikki tiukat paikat oli kuvattu tosi hyvin, niin, että tuli ittelle ihan sairaan jännityny olo, että kuinka siinä nyt käykään. Monet juonen käänteet vaikutti hirveen loogisilta ja mielenkiintosilta, kaikki se, miten sen Fabianin isoisän yhteys siihen kadonneeseen tyttöön liitty ja kaikki tommone. Odotan innolla sitä 13 kirousta -kirjaa, ton trilogian toista osaa, jonka pitäis ilmestyy tässä kesällä kai.
Tosta Tanyan ja Fabianin suhteesta mun on pakko vielä mainita se, että ku luin yhestä kirjablogista tän kirjan arvosteluu, nii siinä sanottiin, että "hyvä ettei tullu mitään romanssia siihen sivuun" tai jotain ton suuntasta. Musta ton Tanyan ja Fabianin suhdetta ois voinu heti alusta kuvata lähinnä sisaruussuhteen kaltaseks. Musta ne tuli yllättävän hyvin toimeen melkeinpä heti, ku aluks oli kerrottu, miten ne ei voinu sietää tyyliin toisiaan ja oli tosi vähän tekemisissä toistensa kanssa sillon harvoin kun näki. Ja muutenkin, mikään rakkausjuttu ei vaan olis sopinu tohon yhtään. Mutta tietysti mielipiteensä kullakin. Tykkäsin kirjasta, tarinasta, henkiöistä (Punanen oli paras ♥) ja tosta fantasiamaailman ja tän "meidän" maailman sekottumisesta toisiinsa kirjassa. ; ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti