Idhunin kronikoista kaks ensimmäistä luettuani jäin odottamaan kolmos osaa innolla, ja kun sen kirjastosta vihdoin ja viimein löysin, en harkinnu kahta kertaa lukeako vaiko eikö. : DD Kakkososan lopussahan kaikki tuntui loppuvan siihen, Christian oli tappanut Jackin ja Victoria tuntui murtuneen täysin - niin täysin, ettei kyennyt enää näyttämään edes tuskallisimpia tunteitaan. Kakkososan lopussa mietin - miten tarina tästä enää voi jatkua?
Kun sitten aloin lukemaan tätä kolmososaa Ennustusta, olin aluksi vähän pihalla. Shekeillä tuntu kaikilla olevan samankaltainen nimi, kuka olikaan se velho ja kuka se puolijan, kuka kenenkin sisar ja kuka kuollut ja kuka elossa. Vaikka joissakin kohdissa joutu hetken miettimään, kuka nyt olikaan kyseessä, pääpiirteittäin tarinan ymmärsi hyvin, olihan muistissa tietysti voimakolmikko Jack, Christian ja Victoria, sekä Shail, Alexander ja Allegra, ja tietysti Ashran Nekromanti.
Jotenkin ihmeellisesti niin ilmiselvästi kuollut Jack herätetään henkiin, hänestä koulitaan shekin avulla vahvempi ja varmempi, ja yllättäen taas viimeinen lohikäärme on mukana kuvioissa. Tietenkään yksi päähenkilöistä ei kuollut, mutta "miekka ei osunut aivan sydämeen, koska sisäinen lohikäärmeesi suojeli sinua, ja Christianin pienen pieni häivähdys inhimillisyyttä esti häntä tappamasta sinua", kuullostaa ainakin musta pikkasen selittelyltä. Mutta mikäs siinä, kunhan saadaan tarina käyntiin.
Victoria taas kärsii hirmuisia tuskia ja lähtee tapporetkelle rakkaan Christianinsa luokse. Aluksi vähän ihmettelin tätä "rakastan kahta poikaa" -juttua, mutta koska se on ihan uskottavasti selitetty henkilöitä yhdistävällä profetialla, ja sillä, että he kaikki ovat hybridejä, voi tämän myöntää käyvän järkeen. Toisaalta, vaikka Victoria kuinka rakastaisi molempia, hän on silti valmis tappamaan elämänsä rakkauden toisen elämänsä rakkauden vuoksi. Ehkä tämänkin voi selittää yli-inhimillisyydellä.
Suurin osa tarinaa kertoo taisteluun valmistautumisesta ja itse taistelusta kuka ketäkin vastaan. Tässäkin asiassa meinaa mennä sekaisin. Kenen puolella barbaarit ovat? Miksi he taistelevat? Miksi shekit haluavat jäädyttää Awan metsän? Jos rehellisiä ollaan en muista vastausta noihin kahteen vikaan kysymykseen, jos niitä edes sain. Idhunin kolme täysikuuta uudenvuoden yönä ovat pääosassa niin Alexanderin sisällä asuvan pedon, kuin Ashranin mahtavien voimienkin kanssa.
Tarina etenee ihan mukavasti ja käänteitä riittää, sekä hieman paljastuksia myös menneisyydestä. Kaikkien kolmen kirjan jälkeen tämä oli ehkä helpoin seurata - tai jos ei helpoin, niin ehdottomasti sekavaa kakkososaa helpompi. Kirjasarjan pitäisi päättyä tähän osaan, mutta loppu jää niin auki, Idhunin kohtalo ratkaisematta ja monet kysymykset vailla vastauksia, että tarinaa saisi aikaiseksi vaikka vielä neljännenkin kirjan verran. Vai onko Gallego Garcia jättänyt lukijalle kuviteltavaksi loput?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti