Veronica Rossin kirjoittama Paljaan taivaan alla, on taas yksi niistä kuvitelmista, millainen maailma saattaa tulevaisuudessa olla. Tarina jatkuu vielä tämän jälkeen kahden kirjan verran, joten ainakin mulle tuli tästä sarjasta mieleen Ally Condien Tarkoitettu, vaikka sarjat kerronnaltaan erityylisiä ovatkin.
Paljaan taivaan alla kertoo Perrystä ulkopuolisesta, joka on saanut koko ikänsä taistella nälkää ja tauteja vastaan, sekä väistellä arvaamattomia eetterimyrskyjä. Perryn isoveli Vale on myös vuorovetisten veriherra, joten Perry jää tässäkin suhteessa kakkoseksi.
Keinotekoisissa valtakunnissa elämänsä viettänyt Aria potkitaan ulos turvallisesta ja eetterittömästä maailmasta pihalle tekojensa seurauksena. Ensin Aria luulee loppunsa koittaneen, mutta kuin kohtalon johdattelemana Perry sattuu paikalle lähtiessään pelastamaan veljenpoikaansa Talonia, ja vaikkei pidäkään alkuun tytöstä, huolehtii tästä silti ja opettaa häntä selviytymään ulkopuolella.
Kun Perryn matkalle lähdön motiivi oli veljenpojan pelastaminen, tuskailee Aria rikkoutuneen älysilmänsä, kanssa, sekä yrittää selvittää äitinsä kohtaloa.
Perryn ja Arian suhde syvenee jännittävien takaa-ajojen lomassa, ja matkaan liittyy muutama uusikin henkilö.
Aluksi kirja oli ehkä hitusen sekava, sillä heti ensimmäisessä luvussa hypättiin valtakuntiin, jossa Aria perheineen ja ystävineen asui. Tykkäsin silti tosi paljon kirjasta, koska eetteri-idea oli musta hyvä ja mielenkiintoinen. Tarinassa oli myös paljon koukuttavia kohtia, jotka pakotti jatkamaan lukemista.
Loppu jäi juuri sopivan avoimeksi, jotta toista osaa jaksaa odottaa innolla. : ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti