Vaikka kuka mitä väittäis, liikunta on aivan ihana asia maailmassa. En voi ymmärtää, miten joku ei koskaan jaksa innostuu lähtee lenkille tai harrastuksiin tai vaikka vaan kävelemään jonnekki rannalle tms. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka ei liiku.
Mulle sellanen "makaan koko päivän peiton alla" olis tuskaa, koska viimestään illalla alkaa tulee semmone et mä en jaksa. On pakko ainaki kerran päivässä päästävä vähän liikkuu jonnekki, muute ei vaan jaksa.
Se tunne, kun on vetäny lenkin ja keuhkot meinaa räjähtää ja on energinen olo, on niin parasta. Toisille lenkille lähteminen kuullostaa ylivoimaselta, mutta musta itteensä pitää pystyä ottamaan ns. "niskasta kiinni" ja haastaa ittensä juoksemaan vaikka sen pari kilometriä. Kun ei siihen kuole. Toivottavasti.
Liikkumisen lisäks toi yllä oleva lausahdus sai mut miettimään myös terveitä elämäntapoja. Ite en voi kuvitella koskaan polttavani, koko ajatus tuntuu jo tarpeeks kamalalta. Myös se, että jos on nuori ja tolleen, et juo ja polttaa säännöllisesti, miten se keho siihen sitten reagoi. Jotenki kauheen moni menee sillä "ihasama" -asenteella eteenpäin, eikä ees oma hyvinvointi kiinnosta.
Ja mun ei ehkä oo tarkotus syömisestä alkaa kenellekään saarnaamaan (terveisin: en halua muistella viime vuotta), mutta kun kattoo ihmisiä koulussa, niin joka ikinen päivä joku hemmetin sipsipussi siellä repussa ja tiiän yhen sellasenki joka ei vaan voi lakata syömästä sokeria päivästä toiseen. Tottakai ihmisen pitääkin syödä joskus jotain hyvää, mutta hyi että, joka päivä joku pussillinen karkkia... voin kuvitella miten huono olo siitä tulee.
Vaikka oonki tällanen "terveys ja hyvinvointi ennenkaikkea" -narkomaani, niin oon huomannu ite kans, miten oon viime vuodesta parantanu omia tottumuksia. Voin sanoo et olo ei oo ihan se paras jos tyhjään mahaan juo pullon energia juomaa ja sit ihmetellää et ei, miten tää voi olla mahollista et mua vähän vapisuttaa. Jotenki sitä nyt myöhemmin huomaa oman tyhmyytensä ja miettii, että miten on pystyny elää sillä tavalla. Ja ennen kaikkea, miten on ylipäänsä jaksanu.
Toisaalta, ehkä mun ei tarttis huolehtia tällasista asioista liikaa, mutta jotenkin se tulee luonnostaan, ja on niin vaivatonta. Liikunnasta saa hyvän olon ja terveellisestä ruuasta energiaa liikuntaan ja nukkuminen auttaa jaksamaan taas yhden päivän eteenpäin. Se on helppoa ja rutiininomaista ja fiilis on hyvä, kun kaikki noi elämänperusasiat on kunnossa (ja kirjotetaanko toi yhteen vai ei?), ja on onnellinen. Musta se on aika hienoa.
Tän tekstin ei ollu tarkotus olla mikään opetussaarna siitä, miten ihmisten tulisi tehdä, kunhan halusin vain ilmaista mielipiteeni. Jos kenestäkään muusta ei pysty pitämään huolta, niin ainakin omasta itsestään, koska jo se takaa edellytykset jonkinlaiseen onneen kun olo on hyvä ja näyttää myös hyvältä. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti