Ilki-ihanan jatko-osan Sala-kavala oon joskus aikasemmin jo lukenu, mutta niin ku nyt yleensä mulla käy niin eka se kakkososa ja vasta sitten se eka osa, jolloin toi eka kirja ja sen ongelmien ratkasut on jo selvinny mulle.
Ilki-ihana kertoo Aislinnista, joka on nähnyt koko ikänsä keijuja. Yllättäen kesän kuningas Keenan alkaa tavoittelemaan Aislinnia, ja sinnikäästi Aislinn torjuu kaikki lähestymisyritykset. Aislinn tietää, että keijut ovat julmia, eikä siksi halua sotkeentua niiden elämään lainkaan. Silti hänen on melkeinpä pakko ryhtyä kesän kunigattareksi hallitsemaan Keenanin rinnalla. Aislinnin ihmisystävä Seth on tarinan päähenkilön tukipilari, johon voi joka tilanteessa - ja ainakin siinä kiperimmässä - luottaa.
Pääsin melkein heti alusta tarinaan helposti mukaan toisen osan lukemisen ansiosta. Toisaalta alussa kerrotaan selkeästi siitä, miten Aislinn näkee keijuja, joten mitään ei oikein joudu arvailujen varaan. Itsestään selvyys on ehkä tarinan heikkous; missään kohtaa en yllättynyt. Myös se, että "viimeisessä taistelussa" kaikki ne, jotka olivat Keenanin ja Aislinnin puolella selviytyvät kuin ihmeen kautta, vaikka ovatkin henkihieverissä - ja tietysti myös selviytymisen lisäksi saavat kaiken mistä ovat unelmoineet, niin rakkauden kuin valtaakin.
Tarina on silti mukaansa tempaava, vaikkei nyt ihan pitäisikään otteessaan. Hahmot on helppo muistaa, ja vaihtelua tarinaan tuo kertojan vaihto kappaleissa. Vaikka keijukirjoja onkin tullut luettua jonkinverran, taistelee tämä kärkisijoista. Persoonallisuutta kirjaan tuo 1800-1900 -luvun alkupuoliskon keijukirjoista otetut sitaatit joka luvun alussa.
Kirjasarjaan olisi kiva saada kolmasosakin, sillä kun nämä kaksi osaa sarjasta on lukenut, kaipaisi ehkä hieman "pintaa syvemmälle" täydennystä kokonaisuuteen. Ilki-ihana on lukemisen arvoinen kirja, jos helposti ymmärrettävä fantasia kiinnostaa. : ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti