Vaikka tää kirja oli synkkä, jäin tähän koukkuun. Yllätys varmaan, että tykkäsin tästäkin kirjasta, mutta se, kun juonikäänteitä tulee nopeesti, eikä oo turhaa tylsää selitystä, pitää jotenki tosi hyvin otteessaan. : D Vaikka monessa otteessa oli kuoleman läheisyys synkentämässä tunnelmaa, lopussa Elenan paluu inhimilliseks olennoks takasin jotenki korvas sen noiden henkilöiden kärsimyksen ja tuli helpottunu olo, kun tapahtu jotain hyvääkin.
Ite en oo koskaan kattonu Vampyyripäiväkirjoja, mutta oon noi neljä kirjaa lukenu tähän mennessä, ja musta ne kaikki on ollu tosi tasasen varmoja, ehkä se ykkönen vähän semmosta sarjaan valmistavaa, mutta muuten on riittäny tapahtumia ja draamaa ja kuolemaa ja helpotuksia ihan tasasin väliajoin. (Tarkoittaen, että tulen lukemaan vitosenki ja siitä eespäin.)
Mua alko vaan häiritsee tossa kannessa noi Elenan silmät, kun ne oikeesti on ihan eriparia, jos kattoo tarkkaan. Toinen kattoo toisaalle ku toinen. : D Pimeetä...
Jos jotain negatiivista pitäis sanoa, niin ehkä just se tasasuus, tota kaikkee osas jotenki odottaa ja tunnelma oli sama ku edellisissä kirjoissa, mikä kai tietysti on ihan ymmärrettävää. Mutta ihan lukemisen arvonen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti