Lauantaina eka kahen tunnin harkat, oli ihan kiva pelata koko aika ja tolleen ja nyt yritin oikeesti tsempata itteeni, enkä vaa sluibailla siellä. (Ja ei kukaan kyllä moittinukaan, että ihan hyvin se kai meni.) Harkoista juoksujalkaa kotiin, meikit naamaa, vähä hiukset laittoo ja dösärille venaa hesan bussii. (Ai nii, ei saa sanoo hesa ku se on stadi. -.- Terveisin: yksi meidän luokkalainen.) Njoo.. Mun piti siis nähä yks vanha kaveri, jota en ollu nähny seittemään vuoteen, ja oikeestaan mulla oli aika rauhallinen olo, vaikka yleensä en osaa puhuu ihmisille yhtään. Tai no joo, mä oon tässä jo vuoden sisällä oppinu puhumaan puol randomeille ja randomeilleki ihmisille luonnollisesti, ennen se oli mulle jotenki ihan helkkarin paha paikka. Oon ylpee ittestäni, että oon kasvanu tässä asiassa edes vähän, koska en haluu erakoituu. : D
Olin tosi ylpee ittestäni myös kun löysin melkein saman tien sen tyypin sieltä, vaikka olin aika varma, että etin sitä ensin kaks tuntii sieltä, enkä tunnista sitä jos se kävelee vastaa, mut ku tulin sinne nii katoin vaa "toi näyttää vähä siltä", kävelin sen luo ja sanoin moi ja oho se oliki se. Oikeesti. Mä. Pystyin. Siihen. Voisin kirjottaa kokonaisen postauksen tästä mun kommunikaatio-ongelmasta, joka mua on vaivannu varmaa siitä kuus vuotiaasta tohon viime kesään tai syksyyn asti, ja tosiaan nyt oon oppinu ees vähän sitä, että aina ei tartte jännittää kuollakseen, vaikka ei sille parhaalle kaverille puhuiskaan. Mut jätän sen postauksen nyt sikseen.
Mentii sitte Mäkkiin ja kiertelee kauppoja ja tolleen. Kälätettiin kaikesta mahollisesta, meinattiin mennä kattoo Nälkäpeli, ku kaupat meni kiinni kuudelta, mutta seuraava näytös oli vasta joskus ysiltä, nii ei sit viittitty. Kolme tuntii lens ku siivillä ja tulin sit himaa puol kasilt onnellisena mun uudesta laukusta (jota oon tossa kolmen sekunnin välein ihastellu ja halaillu... hmm...) ja kaamee hedari päällä. Mä en tajuu miks mut "pitkil" bussimatkoil mul tulee niska kipeeks ja sit se menee päähä (miks alan kuullostaa joltai "sit ku sitä shamppanjaa ottaa sillee ja tollee se menee päähä...?) ja oon sillai auau ja otan buranaa ja sit itken ku en saa sitä nielastuu ja sit se maistuu pahalle ja itken lisää ja sit vedän viistoista lasia jotain omenamehuu ja sit elämä hymyilee. Joo. Mut oli kivaa. ^^
Sunnuntaina. Ah niin ihana sunnuntai, meillä kävi tuhat virpojaa, mutta mä hääräilin keittiössä lasagnen parissa, tuskailin juustokastikkeen pohjaan palamista, enkä päässy kuulemaan sitä ihanaa "virvon varvon" -litaniaa, mutta elämä on. Iltapäivällä leivoin vielä semmosia jänniä torttuja, missä on voitaikinan päällä omenahilloa. Ne on hyviä. ♥ Illalla ku menin laittaa pyörää kuntoon, sato lunta ja olin sillai et "no jes". Ja laitoin sen pyöränki ihan turhaa, ku tänä aamuna oli varmaa kymmene metrii sitä lunta ja loskaa ja kaikkee hauskaa. Mulla oli ihmeen pirtee olo ottaen huomioon, että mun pitäis suunnilleen suunnitella itsemurhaa ton takatalven takia, mutta yleensä jätän tän angstaamisen muille ja keskityn lähinnä niihin hyviin puoliin. (Niitä ei kyllä kauheesti löytyny.)
Tänää oli aika rento päivä, fyken tunnilla meillä ei ollu opee ja tehtiin vaa (tai no osa teki, toiset leikki tuolilla) tehtäviä ja pelattii kännyllä ja kälätettii kavereiden kanssa.
Illalla ridaamaa ja just ku meiän tunti alko, nii kaamee lumipyry ja koko tunnin vedin sillai ripset ja naama lumesta märkänä siellä, mut muute oli ihan jees.
Kotona rikastuin taas kivasti, kun mummo oli laittanu postissa jotain pääsiäisrahaa kakskymppiä kortin kanssa, niin ku nyt voi olettaa ku joku juhlan aihe on. Seuraavaks tulee varmaa jotai vappurahaa postista... -.-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti