perjantai 6. huhtikuuta 2012

Smaragdiatlas - John Stephens



Ihanan pikselöityny kuva... Mutta tällä mennään ku toi oli ainoo joka googlehausta tuli.

Mulla oli kai joku kompromissi itteni kanssa, että en a.) lue muita kirjoja ku niitä haasteen kirjoja ja b.) en alota lukemaan uusia sarjoja. A kohtaa en voi toteuttaa, ku en oikeesti löydä koskaan niitä kirjoja, jotka mun pitäis löytää, ja b kohdan sääntöä oon jo rikkonu nii että voin unohtaa kaikki lupaukset.

Tykkäsin tosi paljon tosta kirjasta. Aina ku sain ton kirjan käteen ja aloin lukemaan, oli tosi hankala jättää lukeminen kesken. Tohon tarinaan jotenki vaan tempautu mukaan, ja vaikka ei tienny noista jutuista yhtään mitään, lukemalla alko tajuumaan tota kirjan ajatusmaailmaa. Kaikki juonet ja muut oli hyvin kirjotettu ja tapahtumat ja yllätykset liitetty toisiinsa.
Jostain arvosteluista luin, että tota noiden lapsien välistä suhdetta ja kinastelua oli kehuttu ja välillä kyllä hymyilytti ne niiden kommentit; ne vaikutti tosi aidoilta ja semmosilta mitä nyt sanotaan veljelle tai siskolle.

Tykkäsin ton kirjan fantasiasta ja kaikesta siitä taikamaailmaan liittyvästä jutusta ja oli ihanaa arjen keskellä vaan mennä mukaan tohon fantasiamaailmaan, jossa suunnilleen kaikki oli mahdollista. Vaikka tarina päätty väliaikasesti onnellisesti, se silti valmistaa jo kakkososaa varten (jota venaan innolla : D) ja jätti vähän odottavan fiiliksen, että mitäs sitten. Hmm... tossa kai se tällai lyhyesti, loput selviää tietysti lukemalla kirja. ; ))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti