Aamulla kiskoin itteni ylös puol seittemältä, mikä on aika tuskasta viikonlopun ja kahen puol kasin herätyksen jälkeen. Näin taas jotain ihme unia ja yllätys just ku oon näkemässä jotain tosi ratkasevaa unta nii semmone tajuton pirinä herättää mut ja tiiän et pitäis nousta.
Aamulla koulussa sain kaverilta (kun se nyt vihdoin sen muisti) yhen laukun, jonka se mulle lahjotti erittäin ystävällisesti kiitos kovasti ♥ ja joka on nyt mun hellässä huomassa tuolla. ^^ Mulle mun laukut (joista kaikki ei oo ihan niitä must have-laukkuja, mutta tykkään niistä silti) on sydänasia siinä mielessä, että mä järjestän ne aina nätisti riviin vaatehuoneeseen (joka siis on metri kertaa metri koppero) ja laitan sinne laukun sisälle esim. jtn muovipusseja täytteeks, et ne ei näyttäis semmosilta lässähtäneiltä. Tiiän et tyypit nauraa mulle tän takii, mutta en kestä kattoa laukkuja, jotka kaikki on yhessä kasassa lässähtäneenä. (My nightmare... -.-)
Koulussa ei tapahtunu juurikaan mitään, köksässä tehtiin munakasta ja vohveleita, ja koska en ennen ollu syöny munakasta (mun rankka lapsuus), tein diagnoosin, että en syö tulevaisuudessakaan. Se oli pahaa.
Kotona makasin ensin tunnin puol kuolleena sängyllä ja vaan kuuntelin musaa ja luin Akkaria, kun oli tosi vetämätön olo, just semmonen perus seittemä ja puolen tunnin koulupäivän jälkeinen olo, ja sit sain jonku inspiraation alkaa vähän muuttelee mun huoneen julisteita. No joo, sainhan mä yhen julisteen vaihettuu, ja sitte tulostin netistä vähän kuvia yhelle mun semmoselle kehystetylle magneettitalulle, joka on naulattu seinään kiinni, eikä äiti sen takii anna ottaa sitä pois, kun aika kivat jäljet siitä jäis sit. Tai voishan siihen vetästä uuden tapetin päälle.
Oon perehtyny tohon kirjaan, jossa äiti katosi, ja vaikka se on a.) ruotsalainen (anteeksi rasismi, mutta en oo lukenu oikeestaan ollenkaan hyviä ruotsalaisia kirjoja, ja yleensä neki on rajottunu kaheksan vuotiaana lukemiini Lasse -kirjoihin (mitä mä sillon luin...?) joten mun ajatusmaailma ruotsalaisista kirjoista on jämähtäny tähän yhteen, yksisuuntaseen mielikuvaan), tai kirjan on siis kirjottanu ruotsalainen ja tapahtumat sijottuu Ruotsiin b.) kirjan tyyli on erittäin kaukana omasta kirjamaustani - en voi oikeesti laskee kirjaa kädestäni, kun sen oon siihen ottanu. Eilen ahmin tosta kirjasta puolet ja täytyy kattoo, kuinka paljon tänä iltana jaksan lukee. Mutta hyvä on ja vaikka otsikko mun mielestä viittaaki semmoseen tylsistyttävään salapoliisi henkiseen kertomukseen, jossa pikku Pirkko alkaa tutkimaan itsenäisesti äitinsä katoamista, ja joka yllättäen löytyykin sitten kotoaan, niin sitä toi kirja ei oo. Vaan paljon parempaa. Mut siitä sit kirja-arvioo ku oon lukenu.
Juu... Mulla oli kai vielä yhtenä painavana asiana kirjottaa tosta mun kouluelämästä. Mulle läksyt on alkanu tulee semmoseks hírveeks rasitteeks mun elämään. Eilenki rustasin yhen hissan tehtävän, muutaman ruotsin tehtävän ja käännöksen, ja pari ranskan lausetta ja olin aika poikki. Tuntu et sain ainaki kuukauden annoksen läksyjä. Täytyy kai vaan yrittää tehä niitä sillon ku niitä pitää tehä ja yrittää olla ajattelematta kuinka vaativaa se on. Mut nyt vähän datailua, suihkuun ja kirjaa lukemaan. ; ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti