perjantai 23. maaliskuuta 2012

Oli kerran äiti joka katosi - Jenny Jägerfeld



Tämmösen kirjan laittaisin sen kirjahaasteen randomit osioon.
Tää ei tosiaankaan ollu mun kirja. Mut toi koukutti ihan hirveesti, ja luin ton parissa päivässä ja en vaan voinu lopettaa, kun olin alottanukki. Nyt kun vielä muistan, niin toi kirjan päähenkilö oli jotenki tosi "ei mun tyyppiä" - sen ajatukset ja tunteet oli tosi kaukana mun omista, ja yks maininta tolta päähenkilöltä olikin jotain että "ketään ei kiinnosta blogit joissa kerrotaan mitä on pukenut päällensä ja syönyt", tarkottaen just näitä muotiblogeja, joita mä ainaki luen päivittäin. Kuullostaahan se toki tylsältä, että "joo täs tää päivän asu" ja tätä rataa, mut emmä tiiä, must on vaan hauska lukee blogeja just tosta aiheesta. : DD

Toi kirja oli synkkä. Se oli synkkä, ja sai mut masentumaan useaan otteeseen ihan jo pelkällä synkkyydellään. Tykkäsin silti (synkkyydestä huolimatta) ton päähenkilön itenäisestä asenteesta ja siitä, ettei toi ollu riippuvainen ulkoisesti mistään, mutta tosi kiinni omassa perheessään ja kaipas silti rakkautta lähimmäisiltä ihmisiltä. Vaikka sen äidin kohtalo oliki surullinen osin, jotenki se tuntu enemmän todelliselta ku kidnappaus tai kuolema tai vastaava, eikä kirja liikaa keskittyny pelkästään tohon äidin etsimiseen, vaan se myös kokos tota perhettä yhteen, ja lopussahan ne sai sen äitin kanssa jotenki asiat rullaamaan.

Lue tää, jos a.) kaipaat synkkyyttä b.) hyvää tarinaa ja kerrontaa c.) koukuttavaa kirjaa d.) jotain hieman erilaista. Tos kai noi tärkeimmät mielipiteet. ; ))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti